Raskauskilot pois!

rechaka

rechaka

Vauhtiin päässyt keskustelija
Hei olen rechaka ja olen turhamainen. Siksi laitan tänne keskustelun siitä, miten raskauskilot ovat hävinneet tai miten aikoo niitä hävittää ja miten projektissa etenee.  tiedän, etten ole ainut, joka niitä kiloja miettii (ja huom. ei ole mikään huonon äidin merkki, jos ajattelee myös itseään ja vartaloaankin joskus!)

Mulle tuli raskauskiloja 20 kg.
Itsellä jäi laitokselle 7 kiloa , ja kotona tippui 3 päivässä vielä 5. Sitten jämähti. Nyt on raskauskiloja tippunut siis yhteensä 12 ja synnytyksestä aikaa 12 päivää eli noin pari viikkoa.

Itsellä on tavoite, että saan 8 kiloa pois ennen kesää. Silloin olisi takaisin lähtöpainossa. Toistaiseksi en tee asian eteen juuri mitään, mutta herkkuja olen yrittänyt alkaa vähentää (imettäessä haluan lähinnä juua paljon vettä ja syödä oikeet ruokaa sekä leipiä, joten suunta hyvä!)

Aion aloittaa jälkitarkastuksen jälkeen jumpat ja joogan , tavoitteena 4 kertaa viikossa.

Mulle jäi tällane kiva nahkapussi vauvasta jälelle... tosin, luulin et jäis paljon isompi! Tosi äkkiä on kahdessa viikossa kadonnut iso osa sitä säkkiä! Laitoksella oli vielä ihan odottavan äidin näköne :D
 
Rechaka: samassa veneessä ollaan! Mulla tuli 19 kiloo ja 11 lähti tasaisesti itsestään, mutta nyt on viikon ollut sama paino ja vähän jo masentaa, että tässäkö tää nyt sit oli. Oon syöny viime päivät suht terveellisesti, mutta tietty oikeeta ruokaa pitää syödä, että tulee maitoa. Mulla on vieläki vähän turvotusta (johtuneko sektiosta, raskausaikana en ollut turvonnut ku ihan loppuajasta), ainaki sormet tuntuu hassuilta. Tavoitteeni olis saada 5 kiloa pois nopeasti ja viimeset kilot vois sitten jumppailla kevään aikana. Ja siis katsoa mikä tilanne sitten kun turvotus poistuu ja tissit pienenee, heh :)

Tietystikään silleen ei voi laihduttaa, että olis haittaa imetykselle, mutta uskon kyllä vahvasti siihen, että jos ei enimpiä saa pois ekoina kuukausina, ni ei niitä saa ikinä. Mulla on vaan paskamainen tilanne, että en sektion takia saa mitään kovin kummosta liikuntaa harrastaa pitkään aikaan. Vatsalihakset, repivät ja kovin hyppivät liikuntamuodot on kielletty useiksi kuukausiksi. Joogaa ajattelin rueta pian harrastamaan taas ja spinnausta pari kuukautta sektiosta. Vaunulenkit on kyllä tosi mukavia, mutta nyt näyttää tulevan sen verran kylmät kelit ettei noita pikkukävelyjä kyllä voi lenkeiksi laskea.

Ajattelin perehtyä, että miten saa kiihdytettyä ruuansulatusta, kun jostain luin, että vaikka imetys vie kaloreita, niin se myös hidastaa ruuansulatusta. Voisko tuossa olla vastaus, että tehokkaammalla ruuansulatuksella sais muutaman kilon pois imetyksen sivussa (+terveellinen ruoka ja jonkun verran liikuntaa).

Niin tai näin, pakko saada muutama kilo pois, muuten ei oo päällepantavaa ja mitään telttoja en kyllä ostele, omiin on mahduttava!
 
Kiloja raskauden aikana tuli 16.
Synnytyksestä nyt 15 päivää ja kiloja lähteny 12. Nyt on hidastunu tuo painon lasku.. Elikkä vielä ois n.4kg puotettavana lähtöpainoon. Toki siitä saa lähtä reippaasti enemmänki että oon tavote painossa [:)] Hiljaa hyvä tulee.. Joulu kivasti tulossa niin saa mässätä ennen kuin skarppaan enempi tohon painoon [:D] Tosin eihän sitä laihduttamaan voi vielä alkaa kun imettää. Ens vuosi on hyvä vuosi painon pudotukseen.
Tuli vaan nyt kovemmat pakkaset, ettei voi vaunujen kanssa lähtä lenkkeileen. Sais ittensä tonne pakkaseen vähän käveleen niin siitä se sitte lähtis..

P.s. Talvitakki ei edelleenkään mahu kiinni [:'(][:@][&:]
 
mulla tuli koko raskauden aikana 8 kg. sairaalasta lähdin+2 kg 2pv myöhemmin +-0kg ja 3 pv myöhemmin -1 kg. nyt melkein 6 vko myöhemmin -3.5kg. siis lähtopainoon verrattuna. eli raskaus laihduttanut minua nyt 3.5 kg :)

syynä siihen veden juominen ja imetys. muuta en ole asian eteen tehnyt.. kilojen vähyyteen syynä kesän kuumuus ja suklaa inhotus. Nyt ei voi  suklaata syödä vaikka maistuisikin koska se aiheuttaa pikkuselle ilmavaivoja.

edit: nyt oikein hyvä kuntoilumuoto on lähteä rattaiden kanssa tuonne umpihankeen... ainakaan espoossa kun lumiaurat eivät pahemmin itseään esittele!
 
mulla kiloja tuli n. 14kg, jäljellä olis vielä 2kg. tosin, en meinaa jättää siihen, koska muutenkin on pudotettavaa.
meinaan olla jouluun asti turhia stressailematta, mutta tammikuussa alan sitten taas zumbailemaan yms. liian nopeestihan ei saa painon sitten pudota, ettei imetys kärsi...

talvitakki kiristää täälläkin... [:@][:D]
 
haha, mulla on tän päivän aikana tippunu paino kilolla. oon vissii hikoillu ihan ahkerasti.
Toivottavasti se kilo ei oo huomenna takasi vaa'an lukemissa, olin jo että jee, enää 7 kg pudotettavaa..
 
Mulla on siitä 19kg jäljellä 2.5kg. Siihen on ny jämähtäny. Täällä pohjosessa ei paljon uskalla nokkaa ulos laittaa. Parikytä melkein pakkasta ja kamala tuuli ollu monta päivää. Alkuviikosta kävin pikkusilla kävely lenkeillä, mutta tuon tuulen takia ei ny pysty. Ei mikään takki tunnu pitävän tuulta niin hyvin, enkä halua hinkkejä palelluttaa. Poitsua ei oo vielä ulkona käytetty ollenkaan samasta syystä.
Ihan järyttävä suklaan himo iskee tuon tuostaki, muttei viitti syyä ettei kaverille tule lisää mahavaivoja. Ehkä tuota joskus voi sitte syödä...
 
Mulla kans suklaan himo ihan järkkyä.. :/ Mutta tosiaan ei voi oikeen syödä sitä, pikku-ukon massu ei tykkää :/
Mä en oo vielä lenkille päässy, kiitos talvitakin joka ei mahu kiinni. Tilipäivää ootellessa... Saimpahan syyn ostaa uuden takin [:D] Empä ois uskonu että nää kilot karisee näinki nopeesti. Mutta vielä ois moooooonta monta kiloa tiputettavana raskauskilojen lisäksi.
Nyt en oo käyny puntarilla tänään, josko pitäs muutaman päivän tauon niin ei tartte joka aamu pettyä ku ei ookkaan lähteny enää sitä vauhtia mitä lähti aluksi.
 
Joo voi masennuksen multihuipentuma!!!voitteko uskoa........... meijän puntarin romu on niin kakka!! valehdellu kiloja vähemmäksi mitä oikeesti on! paskat mulla oo niin paljoa tippunu paino ku oon ilmottanu!!!!!!!! tasan 7kg lähteny vaikka romu puntari näytti 12 kiloa lähteneen!!!!!!!!! voi hermoromahdus! oon ihan maassa, olo on niin kamala ku takkikaan mahu kiinni eikä toppahousut jalkaan! miten käyn lenkillä ilman toppavaatteita?? en MITENKÄÄN!!

sori tää raivoaminen, mutta on kyllä NIIIIIIIIIIIIIN turhautunu olo!!
ristiäisetki 12.päivä enkä mahu mihinkään juhlavaatteeseen ja kaikki näyttää rumalta päällä ku on niin kauhia läskimaha!! [&:][:@][:(][:'(][:'(][:'(][:'(][:@][:@][:@][:(][:(][:(][:(][:(]
 
Kauan teillä on mennyt, että tää maharöllykkä on palautunut entisiin mittoihin? vai onko vielä kenelläkään? No itsellänihän on vasta neljä päivää synnytyksestä, mutta kyllä tää vatsa on vielä valtava [:D].
Kiloja tuli synnytykseen mennessä 10g, laitokselle jäi 6kg ja nyt aamulla puntari näytti, että jäljellä on siis 3kg.
 
no mulla alkaa olee maha nyt suht. samoissa mitoissa kun aiemmin, ärsyttää vaan tuo iho, kun niin löysäks mennyt. ja ne raskausarvet [&o] ehkäpä iho ajan mittaan vähän kiristyy ja arvet haalistuu...

voi melela, vähän p*erseestä. [&:] mutta kyllä ne ajan kanssa... itekin stressaan kyl ristiäisvaatetusta, vaikka aateltiin pitää ristiäiset vasta tammikuussa.
 
melela nythän on muotia nää mekot/tunikat joissa on poikkileikkaus rinnan alla ja leveet helmat, kyllä sä semmoiseen mahdut juhlimaan[:)] Ja lenkille pistät monet kalsarit ja collegehousut päällekkäin että tarkenet! Ja lainaat miehes parasta talvitakkia [;)]

Miimi mulla on kohta kuukausi synnytyksestä ja vieläkin pieni kengurupussi tuossa mahalla. Lähtöpainoon matkaa vielä 7kg, laitokselle jäi se toinen 7kg, pari kiloa on tässä kotona pudonnut. Enkä ota paineita, jahka pääsee kunnolla lenkille ja jumpalle niin pianhan ne loputkin sulaa, suurin osa kertyneistä kiloista on reisissä [:)]
 
Mulla on nyt kilot karisseet pois ja olen jo -1kg lähtöpainosta. Tosin se ei ole itse tarkoitus, mutta voihan sitä vielä pari kiloa tiputtaa. Kilot tulee kuitenkin takas viimeistään sitten kun lopettaa imetyksen.
Meinaan nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja kun loppiaisena on nimiäisetkin ohi, aloitan tosissaan tuon kuntoilun. Tarkoitus olisi käydä pitkä lenkki tai saliharjoittelu niinä päivinä, kun esikoinen on päiväkodissa, eli kolmena päivänä viikossa. Ja kahvakuulailua pitää taas aloittaa kotona (voi hyvin tehdä ulkona myös näin talvella), kun saa pikkuisen nukkumaan vaunuihin ja esikoisen kanssa on ulkona.
Kroppa tuntuu niin vieraalta, kun lihakset ovat kadonneet ja keho on täysin löysä :(. Mutta kyllä tarkoitus on päästä kesäksi kuntoon näillä treeneillä.
Ruokavalioon myös pitääkiinnittää huomioita, kunhan nää vierailut ja juhlat (joulu ja nimiäiset) ovat ohi.
 
Raskausaikana mua ahdisti ihan hirmusesti tää ketju johtuen siitä pelosta, että viekö anoreksia taas mennessään synnytyksen jälkeen ja, että tän kaltaasten lukeminen ruokkisi sairautta entisestään.

Nyt synnytyksen jälkeen se on oikiasti ihmeellistä miten pieni ihminen voi muuttaa elämän kertaheitolla. Meidän ihme syntyi 3.12. perjantaina ja viikko sitten sunnuntaina tein elämäni vaikeimman päätöksen: aion taistella itteni takas elämään, parantua anoreksiahelvetistä KOKONAAN. Raskausaikanakin kyllä olin päättänyt oppia elämään tän sairauden kanssa mutta se ei takaisi pitkää elämää. Ei parantuminenkaan kun elimistö on kuiteskin tehnyt kuolemaansa jo vuosia mutta mä haluan oppia elämään sitä Oikeaa Elämää sairauden sijasta. Silloin perjantaina alko kaksi uutta elämää. Ja näköjään siitä on sittenkin jotakin hyötyäkin, että mun elämääni koristelee anorexia nervosa-diagnoosi sillä synnärillä oli kerrassaan ihana sossu, jonka kautta sain lähetteen syömishäiriöklinikalle avohoitoon ILMAASEKSI (normaalisti alaikääsille ilmaanen mutta täysi-ikäisille maksaa maltaita). Mä haluan tuntea mitä on oikiasti elää ja millaista se kuuluisa normaali elämä on. Pitkä ja kivinen taival eessä mutta mahdollinen, ilman kompastuskiviä siitä ei selviä mutta kompastuskivistä noustaan ylös kun tukena on niin läheiset kuin ammattipuolikin.

Raskauskiloja tuli hieman päälle 10kg ja jäljellä about viitisen kiloa. Plus se kenguru-pussi, joka toivon mukahan kaikkoaa sitten kun kohtukin on supistunut. Oon urheilija eli innolla odotan hikitreenejä, jotka toivon mukaan tulee kiinteyttämään ja kaventamaan kroppaa mutta suht terveissä rajoissa. Toivon myös, että urheilusta pystyis taas nauttimaan kunnolla eikä se olisi pakonomaista kalorien kulutusta sairauden käskettämänä ja sitä ainaista tuloksien parantamista. En siis varsinaasesti laihduttamaan ala sillä kroppa tuskin kestäis sitä vaan kiinteytys ja kavennus mieles, joka hoituu urheilijana ja äitinä olemisella.
 
Hienoa Elizabeth että pääsit avohoitoon ilmaiseksi. toivottavasti lopullinen paraneminen alkaa nyt tästä, Tsemppiä!
Mulla ei ole siis ollut syömisen kanssa ongelmia, mutta liikunnan ylimenemisestä kylläkin! Ennen näitä lapsia aloin harrastamaan ensin vain kuntosaliharjoittelua, mutta hyvin pian se alkoi muuttumaan kunnianhimoiseksi kropanmuokkaamiseksi, missä yksikin väliin jäänyt treeni oli itkun paikka. Sosiaalinen elämä kärsi, kun treenit olivat tärkeämpiä kuin mikään muu. Ja jokaiseen treeniin valmistauduttiin tietenkin jo edellisenä päivänä syömisten, juomisten ja nukkumisen määrän tarkkailulla. Sykemittari kalorinkulutuksineen ja rasvanpalamisen kannalta olivat silloin mun paras ystävä tai vihollinen. Mulla oli tarkat päiväkirjat, kehitysraportit ja käyrät ym ja vuosi oli tarkkaan jaksotettu milloin treenataan mitä ja kuinka paljon.
Olkapään rikkimeneminenkään ei rauhoittanut menoa, vaikka taukoa salilta tulikin muutama kuukausi. vasta kun tulin ensimmäisen kerran raskaaksi, mulla muuttui suhtautuminen liikuntaan paremmaksi. Silloin oli pakko vähentää painoja salilla ja keskityttävä myös muuhun kuin lihaksien kasvattamiseen. Mutta vaikka tästä on jo melkein viisi vuotta aikaa, salille kun menen treenaamaan, nään itselläni painot, millä parhaimmillani tein ja aina tunnen pettymystä nykyisistä "normaaleista" treeneistä. Vaikka liikunta on nykyään mun ammatti, olen onneksi pystynyt pitämään liikuntavalikoiman laajana, jolloin yhteen lajiin paneutuminen jää väkisin pois.
Kyllä on ihmeellisiä nämä pakkomielteet eri asioita kohtaan. Ne vain muodostuu jostain ja niistä on vaikea päästä eroon.
 
Tsemppiä Elizabeth! Ja kaikki muutkin painonsa kanssa painivat! Tunnistan itseni noista teidän kirjoituksista. Himotreenaja olen minäkin! Tosin kestävyyslajeissa. Keväällä olikin kova paikka, kun oli pakko vähentää ja keventää treenaamista, vaikka edes mahasta ei ollut vielä tietoakaan ennen elokuuta. Treenien väliin jääminen on ollut minullekin aina ihan katastrofi ja ylikunnon rajoilla ollaan menty jo pitkään.

Loppuraskaudesta opin viimein nauttimaan tästä hitaasti elämisestä. Kävin pitkillä kävelylenkeillä ihan loppuun saakka. Synnytystä edeltävänä päivänä oli tyydyttävä puolen tunnin köpöttelyyn :)

Nyt nautin siitä, että pääsen edes muutamana päivänä ulos reippaalle lenkille. Jos pakkanen lauhtuis, niin sitten elämä olisikin helpompaa, kun vauvan voisi ottaa mukaan. Mutta odottelen, että pääsen taas pyörän selkään, juoksulenkille, salille ja vaikka mitä! Toivottavsti tällä kertaa pystyisin treenaamaan vähän maltillisemmin.

Vatsa on kadonnut melkeen kokonaan. Pieni pömppis vielä jäljellä kolmen viikon jälkeen, mutta vatsa ei ole enää niin löysä kuin vielä viime viikolla. Kaikki lihakset sen sijaan taisivat mennä keväällä, kun olin niin huonovointinen ja kuukauden syömättä :/ Eli työtä on tehtävä, jos meinaan vielä miehen vauhdissa pysyä lenkeillä mukana. Vaa'assa en ole käynyt juurikaan, kun en ole aiemminkaan kotona punninnut itseäni (puntareissakin on heittoja, kuten Melela tuossa aiemmin kertoi!). Ens viikolla neuvolassa terkkarin tarkastus, joten siellä sitten menen taas punnittavaksi samalle vaa'alle. Vanhat vaatteet kuitenkin menee päälle, joten olen tyytyväinen :)

Eiköhän ne ylimääräiset kilot lähde imetyksen myötä!
 
Mulla jääny raskauskiloja 7kg :<
Maha on edelleen roikkuva kengurupussin tapanen, yök! Kova työ saada entinen maha, ja ehkä vähä timmimpiki, takas! huoh..
Imettäminen ei mulla laihduta, nesteitä ne oli mitkä lähti heti synnytyksen jälkeen, eli n. 8kg.
Ei passais kattoo kuvia missä ite pällistelee, ristiäis kuvia kattelin niin ihan järkytyin :P jospa se tästä...
 
Tänne on myöskin kilot jämähtänyt, n. 3kiloa raskaudesta ja sit tietty olis suotavaa vähän enemmänkin lähteä.
Mutta tammikuussa aloitetaan kavereiden kesken Suurin pudottaja jolloin kilojen on ryhmäpaineen alaisena tarkoitus lähteä :D
 
Mulla on kans vielä about 5 kg jäljellä, mutta mulla lähtee tasaisesti imetyksen takia rasvaa pois, vaikka mässäilen suklaata joka päivä ihan hurjasti! Ihanaa, kun voi syödä mitä haluaa. Tosin toi nahkaläpykkä mahan kohdalla vois kadota....
 
Ihanaa, viimeinkin pääsin eilen käymään jossain  puntarissa, ku ei oikein tuohon omaan luota.
Oli 2kg vähemmän ku lähtöpainoa :D Jee! No piampas se takaisin tulee, ellei tämä mamma lopeta tuota yletöntä suklaalla mässäilyä. EI voi ymmärtää, kun raskausaikana ei tehny tippaakaan mieli suklaata, niin nyt tekee koko ajan ihan älyttömästi mieli! Outoa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top