Kyfi7715310
Vasta-alkaja
Hei!
Olen pahoillani jos tästä on joku uudempi ketju, mutta on pakko saada jonnekin purkaa.
Taustana se, että minulla on kaksi lasta, joita edelsi pitkä ja kipeä lapsettomuus ja yksi kohdunulkoinen raskaus. Hoitojen ja yrityksen aikana moni tuttava ja työtoveri tuli raskaaksi ja voi sitä kateuden ja katkeruuden määrää. Pahin oli varmaan, kun tuttava tuli raskaaksi heti häidemme jälkeen ja sai kaksosensa seuraavana keväänä. Meillä raskautuminen ei onnistunut ja tutut ja sukulaisetkin lakkasivat kyselemästä kun raskautta ei kuulunut.
Sitten alkoivat hoidot ja saimme esikoisen 22, tämän jälkeen luomusti pienen sisaruksen 23. Sitten olikin isoja elämänmuutoksia ja raskasta arkea kahden tosi pienen kanssa, joista pienemmällä oli maitoallergiaa sun muuta. Uusi haave kolmannesta lapsesta heräsi vuosi sitten, ja toukokuussa varsinaisessa ekassa yrityksessä tärppäsi. Raskaus meni kesken 5+2, ja se tuntui kamalalta. Odottelin koko kesän kuukautisten alkamista ja uuden yrityksen aloittamista.
Koitin ottaa rennosti ja huomaamatta ottaa vähän ravintolisää jne. Olimme putkiremonttievakossa jonkin aikaa nyt syksyllä, ja olin jo varma etten tule uudelleen raskaaksi. Kävin vanhalla klinikalla tarkistuksessa jossa todettiin ja vakuutettiin ettei hätää ole, kaikki on hyvin.
Marraskuun kierrosta tärppäsi uusi raskaus, mutta se osoittautui juuri ennen joulua uudeksi kohdunulkoiseksi. Tällä hetkellä tilanne on se, että hcg on laskenut jo hyvin alas, muutama päivä sitten arvo oli enää 88.
Tämä joulu on ollut aivan hirveä. Tuttavia on raskaana, samalla lasketulla ajalla kuin minun alkukesän raskateni LA. Ensi elokuussa olisi ollut tämän KU:n laskettu, jos pieni olisi ollut oikeassa paikassa.
Kärsiikö kukaan raskauskateudesta, ja miten olette päässeet sen yli, vai oletteko?
Olen yrittänyt käydä omia menetyksiä läpi keskusteluavun kanssa, kirjoittamalla, liikunnalla.
Tiedän kyllä että elämä jatkuu, koska pakkohan sen on...
Olen pahoillani jos tästä on joku uudempi ketju, mutta on pakko saada jonnekin purkaa.
Taustana se, että minulla on kaksi lasta, joita edelsi pitkä ja kipeä lapsettomuus ja yksi kohdunulkoinen raskaus. Hoitojen ja yrityksen aikana moni tuttava ja työtoveri tuli raskaaksi ja voi sitä kateuden ja katkeruuden määrää. Pahin oli varmaan, kun tuttava tuli raskaaksi heti häidemme jälkeen ja sai kaksosensa seuraavana keväänä. Meillä raskautuminen ei onnistunut ja tutut ja sukulaisetkin lakkasivat kyselemästä kun raskautta ei kuulunut.
Sitten alkoivat hoidot ja saimme esikoisen 22, tämän jälkeen luomusti pienen sisaruksen 23. Sitten olikin isoja elämänmuutoksia ja raskasta arkea kahden tosi pienen kanssa, joista pienemmällä oli maitoallergiaa sun muuta. Uusi haave kolmannesta lapsesta heräsi vuosi sitten, ja toukokuussa varsinaisessa ekassa yrityksessä tärppäsi. Raskaus meni kesken 5+2, ja se tuntui kamalalta. Odottelin koko kesän kuukautisten alkamista ja uuden yrityksen aloittamista.
Koitin ottaa rennosti ja huomaamatta ottaa vähän ravintolisää jne. Olimme putkiremonttievakossa jonkin aikaa nyt syksyllä, ja olin jo varma etten tule uudelleen raskaaksi. Kävin vanhalla klinikalla tarkistuksessa jossa todettiin ja vakuutettiin ettei hätää ole, kaikki on hyvin.
Marraskuun kierrosta tärppäsi uusi raskaus, mutta se osoittautui juuri ennen joulua uudeksi kohdunulkoiseksi. Tällä hetkellä tilanne on se, että hcg on laskenut jo hyvin alas, muutama päivä sitten arvo oli enää 88.
Tämä joulu on ollut aivan hirveä. Tuttavia on raskaana, samalla lasketulla ajalla kuin minun alkukesän raskateni LA. Ensi elokuussa olisi ollut tämän KU:n laskettu, jos pieni olisi ollut oikeassa paikassa.
Kärsiikö kukaan raskauskateudesta, ja miten olette päässeet sen yli, vai oletteko?
Olen yrittänyt käydä omia menetyksiä läpi keskusteluavun kanssa, kirjoittamalla, liikunnalla.
Tiedän kyllä että elämä jatkuu, koska pakkohan sen on...