Raskaushormonihöyryjä

L

littledaisy

Jostain jotain jo tietävä

Kai tämän olisi voinut laskea oireiluksikin, mutta täällä nämä raskaushuuruiset hermoilut tuntuneet menneen perusoireilun yli. Ajattelin muutenkin, että tänne voitaisiin keräillä kaikenlaista "omituista" raskauden aiheuttamaan tunnetilaa ja toimintaa..

Minulla siis ollut nyt omana ongelmanani miehen ärsyttävyys. :D Kuulostaa hauskalta, mutta sitä se ei suinkaan ole. Mies ärsyttää jo olemassaolollaan aivan suunnattomasti. Olen suuttunut jostakin pienestä asiasta, joka tuntuu hormonihuuruissa maailman suurimmalta ja ylitsepääsemättömimmältä asialta. Ja mies kun kiltti on, yrittää vain ymmärtää ja myötäillä puuskiani. Se ei tunnu auttavan olotilaani. Nyt mies on nukkunut kaksi yötä vierashuoneessa kun minä olen hänelle "vihaa" pitänyt ja sinne suutuksissani kehoittanut. :D Vaikka enhän minä sitä halua! Kunhan nyt kiukuttaa ja se hänen suostuminen minun kiukutteluun kiukuttaa sitten vielä lisää. Yleensä nämä ovat menneet kevyillä itkukohtauksilla ohi, mutta mieskin alkaa olla aika ulalla miten tällaista hermoheikkoa vaimoa tulisi käsitellä. :D Sanoinkin jo miehelle, kun hän tiedusteli milloin mahdan taas normalisoitua, että toivottavasti sitten kun tämä lapsi suvaitsee tulla ulos.

Mikä siinä miehessä niin ärsyttää?? Ja miksi en voi vaan sanoa ääneen mitä ajattelen ilman, että vedän siitä herneitä nenään? Ja sitten siitä, kun mies ei osaakaan lukea ajatuksiani ja tiedä miten hänen pitäisi juuri milläkin hetkellä toimia. On se mies siis ennen raskauttakin ärsyttänyt toisinaan, mutta ei koko aikaa ja ne tilanteet on ollut ihan järjellä ja huumorilla ratkaistavissa. Siksi pistän raskaushormoonien piikkiin nämä järkyttävän suuret tunnelataukset tässä ärsyyntymisen tiimoilla, minkä vuoksi on mahdotonta antaa anteeksi jos mies on esim. ajanut minut väärää reittiä töihin, koska on UNOHTANUT, että on minua viemässä ja matkassa kestää noin kolme minuuttia kauemmin, koska unohtaminenhan tarkoittaa, ettei mies välitä minusta tai vauvasta. No just joo, haloo.

nimim. nyttosihuonovaimo

 
Voin lohduttaa että itsellä oli samaa vihaa miestä kohtaan toisessa raskaudessa. :D Kaikki tekemiset ja olemiset ärsytti! Onneksi nyt ei ole samaa koska aloin jo inhota itseänikin kun toinen raukka yritti vain kestää ja olla ihana mutta minä vain torjuin!  

Että ihan normaalilta kuulostaa. :D 
 
Kiitos Hemppa. :) Auttaisikohan sen hokeminen myös miehelle, että tämä on nyt sitä normaalia. :D Näköjään tyttö teilläkin ollut tuo toinen, että liekö tytön odottaminen pistää äidin vihaksi miehelle. ;)
 
Kuulostaa tutulle. :D Tosin mulla kun ei oo sitä miestä jolle kiukuta niin osansa saa tukijoukot, satunnaiset tuttavat ja kauppojen tädit ja sedät.. Kipakasta luonteesta huolimatta oon aina ollu kauheen kohtelias ja mietin aika tarkkaan miten sanat asettelen. Paitsi nyt. Suusta tulee kauheita sammakoita, kun en yhtään jaksa miettiä mitä sieltä päästelen - on vaan pakko purkaa sitä kauheeta kiukkua kaikkia / kaikkea kohtaan. Kaupan kassalla tekis mieli irvistellä myyjille: "kiitos itelles vaan kun sun kassalla taas kesti, tässä ajassa oisin jo teurastanu sen sian mitä tulin ostamaan.. Hyvähän sun on siinä hidastella ku saat istua.. Koittaisit ite seistä tälläsen mahan ja rikkinäisen selän kaa.". Onneks tuollaset mutinat on toistaseks ollu ihan vaan pääni sisäisiä. :P

Meen ens viikoks opeilemaan alakoululle, saas nähä mitä tulee. Hormonihuuruissani saatan olla melkonen natsiope - tai sit käyn itkee ku ne kakar.. lapset ei vaan oo hiljaa! ;)
 
Mulla taas sitten osansa saa asiakkaat. Oon kaupan kassalla töissä ja kun tympii jokin asia jolle en voi yhtään mitään ja silti asiakkaat vittuilee siitä mulle. Tympii se että joudun istumaan kokopäivän hirveissä selkäkivuissa, ja jos seison nii sekää ei auta ku seki tekee kipeeksi. Eli lähes kaikki. :D
Singlemom, jos sattuisit mun kassalle niin olis varmaan kaks kiukuttelevaa raskaana olevaa naista siinä. Hih. :D

Ihan alussa, ennenku tiesin olevani raskaana sattui inhottava tapaus.
Olin menossa pullohuoneiden viereen vessaan (meillä kun se on lähinnä, ja henkilökunnan vessat toisella puolella taloa, niin käydään siellä.) Joku asiakas rupes sitten huutamaan mulle pullokoneista ( ku ne oli ylläriylläri jumissa) no minähän en asialle voi muuta kuin soittaa pullohuoneelle, koska me kassat emme niistä tiedä hölkäsen pöläystä, ja pullohuonetta hoitaa ihan eri työnantajalla olevat työntekijätkin.
No mies huusi mulle jtn "vitun lehmä hommaa joku tänne korjaamaan nää" Näin niin punasta silmissä, ja sanoin sille vaa että rauhottuu ja hoidan kyllä jonkun sinne. No menin kassalle työkaverin tykö, kyykistyin maahan ja kirosin ja puhisin todella vihaisena asiakkaiden kuullen. MM. vittua ja saatanaa ja mulkkuja asiakkaita. Ihmettelin vaan sitten että ku ei mulla enne tämmöstä hermoromahdusta oo tommosista tampioista tullu. :D No muutama päivä sen jälkeen tein raskaustestin joka oli positiivinen. Selvis syykin siihen. Vaikka tosin syytäki oli olla vihanen, mutta en mää yleensä sitä asiakkaille näytä.

Miehelle en oo ihme kyllä kauheana jaksanu hermota :)
 
Ooh, ihanaa, en olekaan ainoa! Mies on saanut mut ärsyyntymään ihan jatkuvalla syötöllä; sen ei tarvitse tehdä mitään normaalista poikkeavaa saadakseen mut raivon partaalle.. Eniten näen punaista silloin, kun se kovaan ääneen nauraa (vaikka tiedän, ettei naura minulle :D), jos mulla ei satu olemaan lystiä samaisella hetkellä. Asiat, jotka normaalisti naurattaa, ovat hänen suustaan kuultuina todella ärsyttäviä. Myös hänen läsnäolonsa riittää saamaan mut räjähdyspisteeseen..

Viimeyöksi pakeni raukka sohvalle, ja sain taas uuden syyn ärsyyntyä. Todettu on nyt, että siinä missä raskaus on haastavaa aikaa naiselle, eipä se helppoa ole (välttämättä) miehellekään... emoticon

Toivon normalisoituvani nopeasti, ihan meidän molempien viihtyvyyden takaamiseksi... :D
 
Juurikin tuo, että ei voi sanoa ääneen sille miehelle! Ite huokailen silleen tarkotuksellisen kovaan ääneen ja sit kun se kysyy "mikä sulla on hätänä", niin ei tietenkään mikään ("kyllä sun pitäis tietää!!").
Eipä kai nyt ärsytä muu kuin että tuntuu että se EI TEE YHTÄÄN MITÄÄN! ..vaikka ei kai se oo osallistumista vähentäny, mut kyllähän se vituttaa joka kerta kun se vie roskat ja jättää laittamatta ne muovi- ja biopussit. 
Toinen ärsyttävä asia on, että koskettaa voisi enemmän. Sen sijaan että kysyy "mikä vaivaa" voisi ottaa syliin. Tämäkin on näköjään liian hankalaa sanoa miehelle, varmaan se asian täältä näkee.
 

Hahaa, Mursutartar, juurikin näin! Minusta tuntuu, että ärsytyskynnystä nostaa myös juuri se, että mies koskettaa "liian vähän" ja kiukuttelullani kaipaisinkin sitä, että toinen ottaisi syliin. Käyttäydyn siis kuin uhmaikäinen, joka kiukuttelulla hakee huomiota. :D

Olin ihan yllättynyt, että selvittiin viime viikonlopun sukuloinnit ilman hermoromahduksia, mutta toisaalta ehkä juuri pois tutuista ympyröistä oleminen vei omiakin ajatuksia pois peruskiukuttelun aiheista. :D Eiköhän meillä taas ala vaimo mököttää viimeistään tänään illalla jostakin turhaakin turhemmasta aiheesta.

 
Voih, täällä kohtalotoveri... Edellisessä raskaudessa ei ollut ainakaan tässä määrin :D mua siis ärsyttää usein mies... Huh.. Joskus pelkkä sen tapa esim. Pureskella ja syödä :D välillä pystyn hallitsemaan ja pitämään hölmöt mölyt mahassa ja välillä en... Toivottavasti ei kestäisi koko raskautta... :/
 
Minua mies ei ärsytä, mutta on saanut pari kertaa itkeä tuhertamaan käsittämättömästä syystä. Sillä hetkellä asia on tietysti maailman suurin, mutta jälkeenpäin ei vaan itsekään käsitä.

Sen sijaan anoppi sai tänään tosissaan hermostumaan, mikä ilmeni onneksi ulospäin lähinnä nyrpistelynä ja huoneen vaihtamisena. Mentiin siis miehen kanssa kylään ja anoppi kysyi hetken kuluttua, että haittaako jos hän polttaa. Vastasin siihen että kyllä se vähän haittaa. No mitäpä siitä, anoppi pisti silti tupakaksi ja vielä pariin otteeseen, siis sisällä pöydän ääressä pienehkössä kaksiossa. Eipä viivytty kovin kauaa ja lähdettyämme puhisin miehelle, että tuonne en enää tule, enkä todellakaan vie vauvaamme. Saa anoppi hilata itsensä meille jos haluaa vauvaa nähdä. Käsittämättömän epäkohteliasta käytöstä, olin sitten raskaana tai en, kun en kuitenkaan itse polta eikä mieskään. Ennenkin on harmittanut, kun kyläilyn jälkeen pitää tuulettaa vaatteet, mutta ei anoppi nyt sentään vieressä ole polttanut.
 
Yleensä olen itse todella kohtelias ja mölyt mahassa pitävä. Mutta muutama viikko sitten räjähdin anopille ihan totaalisesti siitä, kun hän ei ymmärrä että hänen pieni koiransa tulee kuolemaan diabetekseen ja sydänvikoihin, mikäli syöttämiseen ei tule jotain rajaa.
Koira on tasapaksu makkara, ilman erottuvaa lantiota ja rintakehää. Ja ruokaa sillä on kokoajan kupissa. Ja sitten ihmetellään ku ei se syö. No eihän se jumankauta syö, kun sillä onneksi edes hieman sisäistä painonhallintaa.

Ja tämähän on sitten rinnastettavissa siihen että minä en syö tarpeeksi kun olen niin pieni ja laiha. Ja lapsestahan tulee sitten varmasti myös aliravittu rimpula.Että pistää vihaks tollanen minun painon nousun vahtaaminen. Ja painoa on todellakin tullut lisää, sillä syön aina (olen aina syönyt) kunnolla.

Huoh, vähän maanantaiavautumista.... Aurinkoista loppuviikkoa!
 
Ihanaa kun muutkin vähän päästelee! Itellä on koko ajan hermot ihan kireellä ja verenpaine nousee varmaan liian korkeeks päivittäin ;) Onneks kukaan ei oo kommentoinu mun painoa tms.miten syön tai muuten "hoidan" mahaani, räjähtäisin varmaan ihan silmittömästi!! Mies saa kyllä tuta mun kireyden, varsinkin kun se ei todellakaan oo mikään huolehtiva ja empaattinen mun oloja kohtaan mikä sitten ärsyttää entisestään...
 

Ihanaa huomata, ettei ole ihan yksin näiden "hölmöilyidensä" kanssa.

vatukka ja Ancy täällä on myös hampaiden kiristystä alkanut aiheuttaa tämä "vanhempi väki" eli omat ja miehen vanhemmat. Olen myös hyvinkin ystävällinen ja kohtelias ihminen ja nyt olen onnistunut toistaiseksi mölyni nielaisemaankin niin, että olen sitten miehelle paluumatkalla autossa päräytellyt menemään. Ei varmaan herkkua senkään kuuntelu, vaikka kerrankin ei ärsyyntyminen kohdistu suoraan häneen. ;)

Täytyy kyllä todeta, että meillä on mennyt yllättävänkin rauhallisesti miehelle kiukutteluiden suhteen. Uskon, että johtunee siitä, että olen ollut niin tolkuttoman väsynyt ja huonovointinen, etten ole edes jaksanut kiukuta. :( Eli kai siitä kiukuttelustakin pitäisi osata sitten ottaa ilo irti! ;)

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top