Mä otin oman diagnoosin tämän toisen raskaudessa tosi rankasti. Se käynnisti jopa häiriintyneet ajatusmallit syömisen suhteen, pelkäsin ihan kaiken syömistä.
Laihduin ruoan rajoittamisen takia monta kiloa (6-7?) viimeisellä raskauskolmanneksella. Ylityksiä sokereissa ei ollut yhden yhtäkään, mutta tuskin olisi ollut normaalisti syödenkään. Silti vauva oli isokokoinen. Terkkarin sanoin, jos mä haluaisin saada pienempiä vauvoja, pitäis pistää isä vaihtoon 
syy on siis geneettinen, sen tämä ruoalla pelleily todisti.
Sitten se synkempi asia. Pelkään, että ruoan rajoittaminen on vaikuttanut vauvaan. Meidän synnytyshän ei käynnistynyt, ja ballongin laitossa tuli komplikaatio joka johti hätäsektioon. Komplikaation varmaa syytä ei tiedetä, mutta omakantaa selatessa löysin vasta hiljattain patologin lausunnon istukasta. Istukka on ollut normaalin rajoissa koolta, mutta vauvan kokoon nähden alikehittynyt. Napanuora on ollut liian lyhyt. Englanniksi olen koittanut googlata liian lyhyen napanuoran syitä, ja yhdeksi syyksi epäillään että jos vauva liikkuu kohdussa liian vähän tai pienesti. Niin nyt pelkään että tuolla täysin alimitoitetulla ruokailulla (en edes viitsi kirjoittaa miten alas kaloreita välillä vedin) olen rajoittanut sikiön liikkumiseen tarvitsemaa ravintoa.
Jos on itselle osunut paska tuuri geneettisesti ja radi napsahtaa, niin mun neuvo tältä omalta kokemukselta on, että jatka syömistä ravitsemussuositusten mukaisesti ja monipuolisesti. Älä ala rajoittaa, älä laihduta. Ettei tarvitse jossitella näin jälkikäteen siitä, onko rajoittanut omalla toiminnalla sikiötä kasvamasta. Ja jos sokerit ei pysy perusterveellisellä ruokavaliolla, ota vastaan lääketieteen apu.
Maailman isoimmat tsempit, muistan täysin miten paskalta tuo diagnoosi tuntui!!! 
