Mie olin tosi hoikka/urheilullinen, mutta sitten tosiaan raskausaikana lihoin ihan tuhottomasti. Miulla oli viikkoihin nähden myös iso lapsi syntyessään. Raskaus ei miulla ollut mitään nautintoa (käytännössä pelkkää kakkaa alusta loppuun), mutta niin se on vaan elämä voittanut. 
Olin itsekin alusta loppuun asti huolissani kaikesta mahdollisesta, mutta niin se vaan helpotti lapsen synnyttyä. 
Tuohon radiin saa tosiaan yleensä lääkkeet, jos ruokavalio ei pure ja olo menee tosi huonoksi. Miun terkka vaan sattui olemaan joku puupökkelö ilman aivoja (käski syödä lisää hiilaria ettei sikiö kärsi ja väitti raudan syönnin miun hempalla tekevän sikiölle huonoa ja mitähän muuta höpöhöpöä mitä en sitten uskaltanut tyhmänä kyseenalaistaa, kun oli eka raskaus kyseessä).
Ja käsittääkseni se, että lisää myöhemmän tyypin2 diabeteksen riskiä liittyy siihen, että se geneettinen taipumus insuliiniresistenssille on olemassa ja ikäänkuin tulee esille siinä, kun tulee radi. Mie tiesin jo etukäteen riskin olevan iso joten ei ollut mikään yllätys, että sain diagnoosin, vaikka söin sitä radiruokavaliota vähähiilarisemmin. Liikuntaa harrastin, mutta jouduin pitämään itselleni todella kevyenä huimaamisen ja aikaisin alkaneiden kipeiden supistusten takia. Liikunnan jouduin jättämään sitten kokonaan pois vikalla kolmanneksella niiden suppareiden takia ja viimeisen kuukauden olin vuodelevossa ettei syntyisi liian aikaisin (syntyi lopulta rv37).
Mutta yritän vain lohduttaa, että tuostakin on selvitty ja vaikka nyt on ollut muita terveyshaasteita milloin mitäkin niin nyt on sokeriarvot priimaa ja lapsi on yksi terveimmistä mitä tunnen. Ei ole pahemmin sairastellut ja on muutenkin fiksu ja ihana. 
Ei siitä radista tarvitse riemuita, mutta ei se maailmanloppukaan ole. 
