Minä sain sokerirasituksessa diagnoosin, koska keskimmäinen arvo oli 0,1 liian korkea. Koko loppuraskauden (eli 28 viikon ajan) mittasin sokereita, ja ainoat ylitykset tulivat flunssan aikana. Radi-ruokavaliota kokeilin noin viikon ajan, mutta siitä tuli niin huono olo, että piti lopettaa. En siis noudattanut radi-ruokavaliota, vaan söin mitä tykkäsin ja milloin tykkäsin, eikä siitäkään huolimatta tullut liian korkeita sokeriarvoja. Lapsi oli syntyessään normaalikokoinen ja terve.
Sokerirasitus on aivan poikkeuksellinen tilanne, jollaista ei normaalielämässä tule ollenkaan. Samoin Suomessa raskausdiagnoosin raja-arvot on vedetty matalammiksi kuin suurimmassa osassa maapalloa, ja voi käydä juuri niin kuin minulla, eli että sokerirasituksessa diagnoosi napsahtaa vaikka jokapäiväisessa elämässä kroppa pystyykin tasoittamaan verensokerin. Jälkikäteen on parikin eri lääkäriä kommentoinut, ettei minulla sittenkään ollut raskausdiabetesta, koska sokerit pysyivät kuosissa ilman ruokavaliotakin.
Sinänsä ihan hyvä, että sihti on tiukka ja diagnoosin saa mieluummin liian moni kuin liian harva, mutta vähän kritisoisin raskausdiagnoosin mukana annettavaa ohjeistusta. Raskausdiabeteksen ohjeruokavalio ei sovi kaikille, ja joillakin se jopa aiheuttaa ylityksiä, kun taas heidän oma aikaisempi ruokavalionsa ei ylityksiä aiheuta. Onneksi neuvolasta saa mittarin, jonka avulla voi ihan itse empiirisesti kokeilla, mikä ruokavalio parhaiten toimii. Neuvolassa annettiin myös ymmärtää, että jos ei noudata ruokavaliota, kasvaa lapsi liian isoksi -- mikä siis ei pidä paikkansa. Lapsi kasvaa liian isoksi, jos verensokeri nousee liian korkeaksi, oli ruokavalio ihan mikä hyvänsä, ja jos verensokeri ei nouse liian korkeaksi, ei lapsikaan kasva liian isoksi, oli ruokavalio mikä hyvänsä.