Minä näin joskus aika alkuraskaudessa nuorinta odottaessa unta, jossa synnytin vauvaa. Sairaalassa oli synnytyssalit vähissä tai joku muu ongelma ja meitä oli kaksi synnyttäjää samassa salissa. Sänkyjä oli kuitenkin vain yksi, joten ponnistettiin siinä aina vuorotellen. Kun supistukset loppuivat, nousi toinen pois sängyltä ja toinen tuli siihen makaamaan ja synnyttämään. Lopulta uni meni niin oudoksi, että synnytimmekin samaa lasta ja kun toinen väsyi, toinen jatkoi saman vauvan ponnistamista. Ööh.. vauva ei ehtinyt unessa syntyä, mutta tilanne oli jokseenkin sellainen, että jäi mieleen.
Kaksosia odottaessa näin unia, joissa mies petti minua koko ajan ja joka paikassa. Loppuraskaudesta etenkin näin paljon unia väkivallasta, sodista ja murhista. Olivat todella ahdistavia unia ja todella realistisia! Kolmatta odottaessa näin vain unia, että olin unohtanut jonkun tai jotkut lapset kotiin ja lähtenyt itse johonkin. Kesken unen tajusin aina, että apua - vauva on ollut koko päivän yksin kotona tai että olin jättänyt 2v lapsen yksin tunneiksi. Kai alitajunta jotenkin käsitteli sitä vauvan syntymää noin.
Raskausajan unet ovat olleet todella eläviä ja yleensä olen muistanut ne hyvin aamulla. Mitään kovin positiivisia unet eivät ole olleet, vaan enemmän ahdistavia ja jopa ihan painajaisia.
