Raskausajan diabetes

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Annih
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
A

Annih

Vasta-alkaja
En löytänyt tältä foorumilta keskustelua raskausajan diabeteksestä. Itselläni on nyt sellainen todettu ja joudun mittailemaan verensokereita. Olen 28-vee, paino ennen raskautta jopa alipainon puolella eikä sukurasitusta diabeteksestä. Olen luullut syöneeni terveellisesti mutta nyt tämä jatkuva syömisen kyttäys ottaa kyllä aivoon!! Välillä verensokeriarvot pomppii miten sattuu. Alle 25-vuotiaana ensisynnyttäjänä ei olisi edes tarvinnut mennä testattavaksi vaikka onhan se toisaalta hyvä, että osaan nyt miettiä enemmän syömisiäni, kun asia on tiedossa.

Jotenkin vain tämä syömisen kyttääminen on niin naurettavaa. Minulla todettiin ja leikattiin raskausaikana huonolaatuinen kasvain ja oikeasti tuntuu, että tämä radi v****aa paljon enemmän. Muita raskausajan diabeteksen kanssa painivia? Tai löytyykö täältä vaikka omaa ketjua aiheesta?
 
Mulla todettiin esikoisen aikan, ja nyt pitää mennä taas testiin. Minä olin myöskin normaali painoinen, mut mulla taas oli suku rasitteet. Onhan se ärsyttävää ja vaikeaa aluksi, mut nopeasti siihen tottuu. Itse jouduin mittaileen verensokereita ja olin 1600 kalorin dietillä. Minä laskin hiilareina ne, oli jotenkin helpompaa. Mitäpä sitä ei kestäsi lapsensa eteen, ei sitä kuitenkaan halua tietoisesti lihottaa lastaan. Ja onpahan helpompi synnyttää normi painoinen lapsi kuin yli 4 kilon:) Raskauden jälkeenkin sitä osasin jo ajattelematta katsoa että mitä laittaa suuhun, milloin ja kuinka paljon, raskaus kilotkin lähti sen myötä nopeasti ja huomaamatta pois. Nyt pikku kakkosen kohdalla joudun kuulemma käymään kaks kertaa tossa testissä, mut nyt oon alusta asti syönyt "oikein" niin josko sitä ei nyt sitten tulis. Sen muistan kyllä varmaan lopun elämäni et kun alotin sen dietin, niin meni pari päivää kun iski vierotusoireet sokerista, hirvee kiukku ja kärty:) Niitä hiilareita ja sokereita kun on yllättävissä paikoissa, ja yllättävän paljon. Mut äkkiä siihen tottuu, eikä sitä kuukauden parin päästä enää edes ajattele sen kummemmin. Kavereilla vaan oli vaikeuksia suhtautua asiaan, kylään kun meni niin kyseltiin ensimmäisenä että saanko syödä pullaa jne, vai pitääkö tehdä pientä suolaista:))) tai sitten hirveesti pahoittelivat että kun on vaan pullaa, et tuleeko mulla paha mieli jne. Mut tottune nekin ajan kans asiaan:)
 
Tästäkin asiasta ollaan montaa mieltä. Sillon odotusaikana neuvolasta kehottivat mua menemään sokerinrasitustestiin muistaakseni kolme kertaa. En mennyt, koska paasto ois ollu liian tuskallista silloin ja noin muutenkaan en kokenut asiaa tarpeelliseksi. Onneksi ihmisellä on vielä vapaus kieltäytyä. 
 
Minulla on myöskin raskusajan diabetes. Ensireaktioni oli järkytys, mutta sitten kun siitä sai tietoa niin opin suhtautumaan paremmin siihen. Ja nykyään verensokerin mittaus on rutiinia, josta ei ole mulle vaivaa. Ja vaikka alussa ärsytti joutua miettimää ruokailujen hiilihydraattimääriä ni nyt siihenkin on tottunu ja olen hyvilläni siitä että nyt annoskokoni ei enää ole kohtuuttoman isoja ja tyytyväinen olen myös siihen että herkuttelun olen saanut pysymään kurissa. Toivonki että muutokset ruokailu- ja herkutteluissani pysyisivät myös synnytyksen jälkeen etten repsahtaisi syömään liikaa herkkuja! ..
 
Takaisin
Top