En löytänyt aiheesta keskustelua, joten päätin aloittaa tällaisen, eli aiheena ahdistus raskauden aikana. Olen raskauden alkumetreillä ja välillä tulee ihan hillittömiä itkukohtauksia (joskus ilman syytä ja joskus sen jälkeen, kun ajatukset ovat pyörineet koko päivän päässä). Tuntuu, että vaikka tämä raskaus on odotettu ja toivottu, niin silti tämä myllerrys on tosi ahdistavaa ja rankkaa!
Saatan äkäillä miehelle ja ahdistun kun mietin, että mitä vauvan kanssa eläminen pitää sisällään, äidiksi tulo siis ahdistaa ja pelottaa.. En oikein ole vielä osannut suuremmissa määrin nauttia tästä raskaudesta, toki on päiviä, jolloin on parempi mieli ja tulevaisuuskin näyttää valoisemmalta, mutta välillä tuntuu, että olen "ansassa", mitä olen mennyt tekemään? Jo se, että on näitä ahdistavia tunteita ja negatiivisia ajatuksia ahdistaa, kun pitäisi olla onnensa kukkuloilla. En ole oikein osannut puhua tästä kenellekään, miehelle on kyllä yrittänyt puhua, mutta silti ahdistaa, vaikka puhun hänelle. :( Tuntuu, että kaipaisin nyt vertaistukea..
Eli onko muita, joille on tullut ahdistusta raskauden aikana, vaikka lapsi onkin toivottu?
Saatan äkäillä miehelle ja ahdistun kun mietin, että mitä vauvan kanssa eläminen pitää sisällään, äidiksi tulo siis ahdistaa ja pelottaa.. En oikein ole vielä osannut suuremmissa määrin nauttia tästä raskaudesta, toki on päiviä, jolloin on parempi mieli ja tulevaisuuskin näyttää valoisemmalta, mutta välillä tuntuu, että olen "ansassa", mitä olen mennyt tekemään? Jo se, että on näitä ahdistavia tunteita ja negatiivisia ajatuksia ahdistaa, kun pitäisi olla onnensa kukkuloilla. En ole oikein osannut puhua tästä kenellekään, miehelle on kyllä yrittänyt puhua, mutta silti ahdistaa, vaikka puhun hänelle. :( Tuntuu, että kaipaisin nyt vertaistukea..
Eli onko muita, joille on tullut ahdistusta raskauden aikana, vaikka lapsi onkin toivottu?