Tarunen
Puuhakas puhuja
Hei netistä löytyy kaikkia ihania ja kauheita tarinoita, kuinka kukakin on "mokannut" raskausaikana ja ajattelin, että olisi mukava jakaa täälläkin ajatuksia [:)] Toiset kun oksentelevat joka paikkaan (minä minä minä) ja toisille taas sattuu muuta huvittavaa, joten jos teille tulee jotain hauskaa mieleen, niin laittakaapa tänne. Ajattelin, että voisin piristykseksi aloittaa kertomalla omista häistäni [:D]
Mieheni kosi minua syksyllä ja päätimme mennä huhtikuussa naimisiin. Hääpäiväkin päätettiin ja onneksi halusimme pienet kotihäät [:)] Vihkipäivänä minä itkua tusertaen yritin korjata omaa oloani paremmaksi, sillä pahoinvointi oli jo silloin (viikolla 7) aivan kauhea. Onneksi sainkin makoilla sängyssä siihen asti, että vihkiminen tapahtui. Tilanne oli todella kaunis ja kaikkista läheisimmät ihmiset paikalla. Kaikki meni oikein hyvin, kunnes tuli polvistumisen aika. Silloin oloni tuli todella tukalaksi ja alkoi pyörryttää oikein kunnolla. Enhän minä siitä mihinkään voinut rynnätä, kun papin käsi oli päidemme päälllä, joten odotin vain koska pappi sanoisi Aamen ja kun aamen tuli minä juoksin ulos. Tässä vaiheessa en enää edes nähnyt ovea kunnolla, oli sen verran vintti jo pimeä. Päästessäni ulko-ovelle lysähdin siihen, IHANAA raitista ilmaa!! Johan siinä oli papilla miettimistä, että kylläpäs morsian karkasi nopeasti kesken tilaisuuden [:D] Onneksi mieheni sitten selitti papille, että olemme raskaana ja oloni parannuttua vihkiminen suoritettiin loppuun ja sain muuten istua lopputilaisuuden [:D]
Häät oli aivan ihanat ja muisto jäi palavasti mieleen, morsian juoksi toisenkerran ulos kun ruoka alkoi tuoksua ja palasi sisään vasta kun ruuat oli laitettu pois. Hienot häät [:)] Ainakin vauvakin osallistui niihin myös täysin.
Mieheni kosi minua syksyllä ja päätimme mennä huhtikuussa naimisiin. Hääpäiväkin päätettiin ja onneksi halusimme pienet kotihäät [:)] Vihkipäivänä minä itkua tusertaen yritin korjata omaa oloani paremmaksi, sillä pahoinvointi oli jo silloin (viikolla 7) aivan kauhea. Onneksi sainkin makoilla sängyssä siihen asti, että vihkiminen tapahtui. Tilanne oli todella kaunis ja kaikkista läheisimmät ihmiset paikalla. Kaikki meni oikein hyvin, kunnes tuli polvistumisen aika. Silloin oloni tuli todella tukalaksi ja alkoi pyörryttää oikein kunnolla. Enhän minä siitä mihinkään voinut rynnätä, kun papin käsi oli päidemme päälllä, joten odotin vain koska pappi sanoisi Aamen ja kun aamen tuli minä juoksin ulos. Tässä vaiheessa en enää edes nähnyt ovea kunnolla, oli sen verran vintti jo pimeä. Päästessäni ulko-ovelle lysähdin siihen, IHANAA raitista ilmaa!! Johan siinä oli papilla miettimistä, että kylläpäs morsian karkasi nopeasti kesken tilaisuuden [:D] Onneksi mieheni sitten selitti papille, että olemme raskaana ja oloni parannuttua vihkiminen suoritettiin loppuun ja sain muuten istua lopputilaisuuden [:D]
Häät oli aivan ihanat ja muisto jäi palavasti mieleen, morsian juoksi toisenkerran ulos kun ruoka alkoi tuoksua ja palasi sisään vasta kun ruuat oli laitettu pois. Hienot häät [:)] Ainakin vauvakin osallistui niihin myös täysin.
