Meillä odotetaan esikoista ja laumaan kuuluu 9 koiraa, muutamasta eri rodusta. Mainittakoon, että olen kasvattaja eli nuo ovat harrastuskoiria meille, niin jalostus kuin muussa mielessä.
Kun aikanaan mieheni kanssa yhteen menimme molemmilla oli jo koiria ja niin se lauma muodostui, onneksi koirat tulivat alusta asti keskenään erinomaisesti toimeen ja niillä on selvä arvojärjestys. Lauma on melko nuoria yksilöitä täynnä, vanhimmat ovat 4- ja 5-vuotiaat nartut, jotka yhdessä johtavat laumaa. Näiden kahden välillä on ollut pari välienselvittelyä aikoinaan mutta niin hullulta kuin se kuulostaakin niin ne ovat täysin tasavertaisia. Molemmat väistävät toisiaan jos toinen tulee ruokakupille tai luulle. Mutta muut saavat kyytiä jos uskaltautuvat. Suurin osa koirista ovat alta 50cm säkäkorkeudeltaan, vain yksi iso mörkö talosta löytyy. Se on yhteinen kanakoiramme, narttu, joka pyrkii johtoon ja siksi se on jouduttu eristämään muusta laumasta. Emme halua haavereita, kokoerot ovat niin suuret. Tämä narttu on se, josta olemme miettineet, että saapa nähdä kuinka käy. Se on erittäin vahtiva, ei tosin agressiivinen mutta selvästi varuillaan vieraiden kanssa. Tutut ihmiset ja koirat saavat tulla pihaan ja sisälle ilman mitään ongelmia mutta jos ei ole tuttu niin kyllä kylänraitti sen myös kuulee. Eipähän tule kutsumattomia vieraita. Juuri viime kesänä ajoi känniläisen ukon pihastamme örveltämästä
Meillä ei tehdä suurta numeroa lapsen tulosta, vaikka koirat eivät olekaan sinällään kauhean tottuneita lapsiin ( vain muutama alle kouluikäinen tuttavapiirissä ) ja osa on todella riehakkaita, pentuja kun vielä ovat itsekin niin uskon, että vanhimmat nartut pitävät kurin kyllä talossa. Vauva esitellään kyllä koko porukalle heti, ensin noille kahdelle vanhimmalle ja sitten loppulaumalle, viimeiseksi "vahtikoirallemme" ( se kun on nuorimmasta päästä ja sille pitää tehdä edelleen selväksi ettei se ole muita ylempänä ). Jännittää tavallaan vähän ilmeneekö mustasukkaisuutta mutta en jaksa uskoa, että ongelmia syntyisi. Lauma ottaa uudet jäsenet ( tähän mennessä olleet tosin karvaisia nelijalkaisia ) vastaan erinomaisesti.
Oma mielipiteeni on, että vauva joutuu väkisinkin jo kohtuaikana tottumaan koirien ääniin ja bakteereihin, vaikka koirat eivät 24/7 samassa tilassa meidän kanssamme olekaan niin väistämättä ne ovat osa jokapäiväistä elämää. Enkä sitä muuten haluaisiakaan.
Uskon myös, että koiraperheessä elävät lapset oppivat kunnioittamaan eri tavalla elämää ja eläimiä. Ainakin niissä perheissä, missä kasvatetaan, lapset joutuvat näkemään koko elämän kirjon jo hyvin pienestä saakka, kohtaamaan syntymän ja kuoleman ja kaiken siitä väliltä.
Ja paljonhan on myös kiinni siitä, miten lapsi opetetaan käyttäytymään koirien kanssa. Vaikka se kuinka suloista olisi kun toinen roikkuu hännässä niin pidemmän päälle siinä voi tulla ongelmia. Ei tarvitse katsoa kuin koiranpentuja aikuisten koirien kanssa - jossain kohtaa aikuinen koira yleensä ilmoittaa pennun tekevän väärin. Siksi minusta vanhempien tulee opettaa lapselle ne rajat koirien kanssa. Silloin koiran ei tarvitse komentaa.
Jostain luin juuri tästä, että kun koiria kielletään varoittamasta tulee niitä " se puri ihan yhtäkkiä" tapauksia. Surullista ja minusta siinä kohtaa vika on todellakin siellä hihnan toisessa päässä... Koira ei osaa puhua ja kertoa, että ei saa. Sen se tekee murahtamalla tai vinkaisemalla tai pakoon yrittämällä. Silloin pitäisi vanhempien ymmrätää kieltää myös sitä lasta.
Kait ne samat perusperiaatteet kasvattamisessa toimii niin koiralla kuin lapsella
Ja nyt ei kannata vetää herneitä nenään kenenkään, ei tietenkään lapsi ja koira ole samanlaisia tai samanarvoisia mutta periaatteet kieltämisessä koiranpennulla ja lapsella vain on hyvin samanlaisia...
Ja lapsi on aina koiran yläpuolella. Mutta se pitää tehdä selväksi, että kiusata ei saa.
Tästäkin voisin kirjoittaa varmaan romaanin, kiitos eräiden naapurin niin ihanien muksujen..... Siinä on yksi syy, miksi osa koiristamme ei oikein sulata lapsien riekkumista... Tarhaan kiusalla heitellyt risut ja kivet ja lelut ja juokseminen tarhan vierta kirkuen... Voitte arvata, että jutustelua riitti niin näiden pikkupilttien kuin heidän vanhempiensa kanssa. Vanhemmille riitti onneksi vain kerta tarpeeksi tiukkaan sävyyn ja vastauskin oli, että kometakaa ihmeessä jos heidän lapsensa tuollaista tekevät.. Mutta eihän se auta jos kotona ei tarpeeksi selväksi asiaa kuitenkaan tehdä.
Mutta ei siitä enempiä
Iloista odotusta kaikille ja näin Joulun alla rauhallista mieltä !
