Edellinen raskaus kun päätyi keskenmenoon, jäi se melkoisen pitkäksi aikaa kalvamaan mieltä, ja tässä alkuraskaudessa pelkäsin ihan hirveästi myös petipuuhissa, että "mitä jos tää ei oo hyvästä".. Tiedän kyllä, että se on ihan turvallista, mutta tokihan sitä pelkäsi kaikkea mahdollista. Alun pahoinvointi ja väsymys vaikutti puuhiin todella paljon, en voinut kuvitellakaan mitään kanssakäymistä, ja harmitti ihan hirveästi miehen puolesta :/ Nyttemmin tilanne on kuitenkin jo omassakin päässä korjaantunut ja halut ovat kyllä palanneet, moninkertaisina, ylipäätään jatkuva läheisyys olisi taas IN :D Nyt ongelmana onkin se, että mies on vain viikonloput kotosalla :D Viimeksi jo kotona totesikin, että "Nyt taitaa olla sitten himokausi? :D"