Raskaus ja parisuhde

ellikki85,
Tippa linssissä luen sun juttuja, tietyllä tapaa koen samaa kotona. Mehän miehen kanssa erottiin ja takaisin palattiin. Yritetään tosissaan saada tää toimimaan kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Mun mielestä siis hyvä juttu että ollaan taas yhdessä, hyviäkin hetkiä on ja mies on pikkuhiljaa alkanut ymmärtää mitä tuleman pitää.

Edelleen hoidan kotia ja esikoista enemmän, mies on päivät töissä ja väsynyt töiden jälkeen. Jep, se ei ole syy päästä kotitöiden tekemisestä jos on väsynyt. Jäisi muuten kaikki tekemättä jos molemmat ajateltaisiin samalla logiikalla.

Kävi semmonen homma, että muutettiin yhteen kesäkuussa. Jostain syystä olen yksin laatikoita tyhjentämässä, miehellä tais puhti loppua siinä kohtaa kun sai tavarat uuteen kotiin. Meni kuukauden päivät ja laatikoita edelleen siellä täällä, koska mulla alkoi tuntua tosi pahalta nostelut. Selvisi ne oireet kun paikat onkin jo pehmeenä, eli nyt ei oikeesti saa enää tehdä mitään ylimääräistä. Viikot 31+5.
Joudun pyytämään miestä tekemään kotitöitä, ja yleensä vielä tästä suuttuu vaikka miten yritän nätisti sanoa. Eilen oli luvannut siirtää loput tavarat varastoon, mitkä on pitkin poikin, siis edelleen niitä pahvilaatikoita, ja kuinkas kävi? Ei töiden jälkeen ollut muistavinaan ja kun sitten oli suunnittelemassa muita juttuja, kysyin että koska ne laatikot vie? Ah ihana mies sitten sai taas syyn suuttua nam. Sai siinä suuutuspäissään kyllä hommat hyvälle mallille.

Viikkoja on mulle sanonut kuinka pistän raskauden piikkiin sitä ja tätä kun en pysty. Sitten kun ihan lääkäri kertoi miten asiat on, ei ole enää kyseenalaistanut, mutta selvästi sitä ärsyttää eikä ymmärrä. Ai vittu että kyllä mies voi välillä olla paljon vaikeampi tapaus kuin raskaana oleva nainen.
 
Voi meitä rentoreetta mitkä miehet ollaan menty valitsee, mut ei auta kun kestää ei oo onneks enää kauaa kun jo vauvat syntyy:) Vauvan hankinnatkin oon tehny kaikki itse, kahlannu toria ja hakenu tavaraa ympäri uutta maata ja suurimman osan kustantanu myös mutta tein sen mielelläni sain ainakin just kaiken minkä halusin. Huoh luulin jo et eilen mies jotain tajus mut ei näköjään, heti herättyään alko riita ja ekaa kertaa sai itkemään.
 
Ehkä ne miehet haluaisi itse kantaa vauvan :p

Mut eiköhän ne rauhoitu kunhan vauvat on maailmassa.

Mun mies ei tiettävästi osaa käsitellä tunteitaan ja ainoa mitä silloin tekee on suuttumus, pariterapiassa terapeutti sanoi suoraan että mies on kuin uhmaikäinen :laughing001
 
Juu tuolta on kyllä vaikuttanu et hänellä ois menossa pahemmanluokan uhmis, kiukuttelee just samalla tavalla. En tiedä auttoko äskeine itkeminen mut ei ainakaan enää mitään puhu:) Suuttuneena alko vaan heti tiskaamaan ja paiskoo astioita, ite käänsin vaan tyynesti kylkee sohvalla.
 
Mua surettaa teidän puolesta ihan hirveesti. Mä en kestäisi tuollaista joten täytyy nostaa hattua teille että jaksatte yrittää noiden miesten kanssa.

Meillä on parisuhde muuten lähentynyt mutta seksielämä hiljentynyt aikalailla. Itse haluaisin useammin mutta miehellä halut hiipuneet. Alkuun se oli shokki ja ajattelin sen johtuvan mun paisuneesta olomuodosta mutta mies on selittänyt että hän aina pelkää satuttavansa vauvaa ja se vie tottakai haluja.. onko muiden miehillä samaa?
 
Liityn keskusteluun... meillä parisuhde on lähentynyt kans ja jotenki mies on ottanut enemmän mua huomioon ja mun jaksamisen kans. Seksi tosin on aivan olematonta, omasta olosta johtuvaa. Tämä vähä nyppii miestä, tiedän sen, mutta oma vointi ja pystyminen ei ole seksin kannalla.
Ikävää että teillä osalla menee huonosti, toivottavasti ois ohi menevää ja uhmikset loppuu viimestää kunhan vauva syntyy.
 
Sydänkäpynen, meillä ihan sama. Ihan ensimmäisinä raskausviikkoina pelkäsin minä, ja sen jälkeen loppuajan on pelännyt mies. Ihan tylsää, vaikka ei olekaan mikään iso murhe.
 
Meillä avioliitto on jokseenkin parantunut tässä raskauden edetessä. Molemmilla meillä on kuitenkin omat ongelmamme jotka vievät energiaa. Miehellä ei ole energiaa tehdä kotia töiden jälkeen. Itse en enää moneen asiaan pysty. Tästä olemme keskustelleet melko usein. Olen yllättynyt siitä miten rauhallisin mielin olen kuitenkin tämän haasteen käsitellyt ja toisaalta tuonut mieheni tietoisuuteen. Olenkin huolissani miehestäni ja hänen jaksamisestaan, lisäksi siitä että jännittääkö häntä kuinka lapsen tulo. Mieheni on huono tuomaan tunteitaan ja fiiliksiään esille vaan ennemmin käsittelee niitä oman päänsä sisällä. Olenkin yrittänyt puhua hänen muutamalle läheiselleen että yrittäisivät saada hänet avautumaan ja kenties purkamaan huonoa energiaa. Minä en selkeästi ole oikea ihminen edes yrittää auttaa, sillä hän ei todellakaan minulle avautuisi kun yrittää suojella minua tällä hetkellä kaikelta pahalta. Olipas epäselvästi kirjoitettu teksti...
 
No tuo mun sinnikkyys yrittää tehä kaikki kodin eteen johti siihen et makoilin käyrällä kättärillä puol tuntia. Paikat pehmentyny ja kohdunsuu avautunu sormelle. Tuli sitten lisää saikkua, yhdyntäkielto ja portaidenki kävelyä pitää välttää. Seksi olikin ainut juttu mikä miehen kaa vielä sujui saa nähä kuinka vaikuttaa lisää miehen mielialaan. Mut nyt tein hänelle selväks et jos ei anna mun levätä ni lähen lepää sit äitin luokse Imatralle. Kättäriltä sanottiin et pitää olla herkästi tuntemuksista yhteydessä koska viel 2 viikkoo kun poju malttais oottaa ni ois hyvä ja et jos joudun sinne ennempää ni alkaa pistää kortisonii et keuhkot kerkeis kehittyy :sad001
 
Miina123, ei ole ollenkaan sekavasti kirjoitettu. Jokainen käsittelee asioita kai omalla tavallaan, mutta toivottavasti miehen lähipiiristä löytyisi apua. Puhuminen kuitenkin yleensä auttaa, ja ovathan nämä lapsiasiat isoja juttuja.

Ellikki85, mä oon niin vihainen sun puolesta, että salaa toivon, että lähdet sinne Imatralle, jotta mies voi hetken yksinään miettiä, mikä on asioiden tärkeysjärjestys. Jospa se mies sitten ymmärtäisi – pakko alkaa ymmärtää!
 
Oliko mies Ellikki mukana siellä sairaalassa/kuulemassa mitä lääkäri sanoi? Toivottavasti.

Toivottavasti teillä on myös jossain vaiheessa mahdollisuus järjestää töiden ja talouden puolesta niin, että sinä olet töissä ja mies kotona lapsen kanssa (mielellään siinä vaiheessa, kun lapsi jo sinkoilee tutkimaan joka kolon :grin). Veikkaan, että on monelle isälle silmiä avaava kokemus millaista on oikeasti olla vastuussa lapsesta ja kodista täysipäiväisesti. Joskus työssäkäyvän vanhemman on vaikea hahmottaa millaista meno kotona on ja mitöä se näyttää kotona olevan vanhemman vinkkelistä, joka vain lomailee.
 
Ei ollu mies mukana, se on jännä että joka neuvolakäynnillä on osallistunu mit sit vaan yhteen lääkäriin tullu mukaan. No mut nyt on viimeinkin ymmärtäny asian, eilen nimittäin kokkas meille ruokaa ja hoiti tiskit eikä yhtään valittanu eli näyttää nyt tilanne paremmalta :)
 
Mäkin suosittelen jättämään miehen kotiin lapsen kanssa jossain vaiheessa, avautuu nimittäin silmät monen asian suhteen: tulotaso tippuu, hetkeäkään et saa olla rauhassa, ruoan syöt kylmänä, kaikki tavarat on piilotettu omituisiin paikkoihin ja sit lapsi on vielä jatkuvasti keksimässä uusia kepposia. Meillä on vieläpä sellanen oikeen hyväntuulinen ja "kiltti" esikoinen, ja silti lapsen kanssa kotona oleva on ihan 150% työllistetty. Lapsi vaan kikattaa ja levittää eteisen kaapin sisällön lattialle sillä aikaa kun kuvittelet lukevas edes hesarin a-osan aamukahvin kera. Oon ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen mies ansaitsee hoitovapaan lapsen kanssa :wink
 
Mä oon tässä jokusen kerran jutellu tuttavani kanssa, jolla on päälle vuoden ikäinen lapsi. Tämän tuttavan mies tekee töitä ahkeraan, joten siinäkin perheessä on lapsenhoito jäänyt käytännössä täysin äidin harteille. Mies ei osallistu lapsen hoitoon tai pienokaisen kanssa olemiseen juuri milläänlailla. Oma työ ja vapaa-aika on tärkeempää. Tämä äiti painii lapsensa terveyden kanssa yksin ja valvoo kaiket yöt, kun lapsi huutaa. Mies kääntää kylkee tai painuu muualle nukkumaan. Asiasta on juteltu tämän tuttavani kanssa useampaan otteeseen, mutta karmeasta väsymyksestä ja suoranaisesta uupumuksesta huolimatta nainen jaksaa puolustella miestään ja kertoo miehensä tarvitsevan yöunia häntä enemmän, että äijä jaksaa sit töissä. Tuo kaikki saa mut näkemään punaista, koska en ymmärrä yhtään, miten sitä viitsii alistua moiseen. Tuttavani on hylänny täysin oman itsensä, pistää totta kai lapsensa etusijalle, mut tuntuu siinä samalla vielä arvottavan miehensäkin omaa hyvinvointiaan tärkeemmäks. Mies huitelee omissa menoissaan entiseen malliin, mut tämä äiti ei pääse kotoa edes kauppaan yksin, saati sitten että vois joskus nauttia omasta vapaa-ajasta ystävien tai vaikkapa kampaajan ym. rentoutumisen merkeissä.

Me ollaan oman miehen kanssa seurattu touhua sivusta ja se kaikki on karmeeta katsottavaa. Ollaan kylmästi peilattu joskus omaa suhdettamme tuohon pariskuntaan ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka meillä on tulevaan vanhemmuuteen liittyviä pelkoja ja ahdistusta vanhan tutun elämän muuttumisesta, on meillä kuitenkin aivan erilainen lähtökohta tulevaan. Meille vanhemmuus merkitsee tasapuolisuutta molempia parisuhteen osapuolia kunnioittaen. Eilen taas asiasta juteltiin ja annoinkin miehelleni kiitosta siitä, kuinka tyytyväinen olen jo pelkästään tässä vaiheessa siihen, et mies on sanonnu heräävänsä omista töistään huolimatta öisin vauvaa hoitamaan tai kehottanu mua ottamaan omaa aikaa silloin, kun hän puolestaan on beben kanssa. Tällaista puhetta osaa jo nyt arvostaa, koska sitä tietää, että näin todella tapahtuu. Me ollaan jopa saatu riita aikaiseksi siitä, että mies haluaa tehdä vauvan kanssa semmosia juttuja, joita olen itse kuvitellut tekeväni ja hoitavani ihan vaan siks, että olen kotona. :D Täytyy vaan muistaa arjen saavuttua antaa positiivista palautetta ja kiitosta puolin ja toisin tällaisista asioista, koska se ei näytä olevan itsestäänselvyys, että homma hoituis tasapuolisesti.
 
ellikki85, mulla myös sama tilanne että paikat rakoilee ja seksikielto ja leediä vaan. Kyllä varmaan osittain johtunee stressistä myös vaikkei varsinaisesti tunnu stressaantuneelta. Sama täällä kanssa mies nyt ymmärtää paremmin etten enää voi touhuta ja jätänkin kotitöitä tekemättä heti kun alkaa tulla oireita ettei hyvältä tunnu. Meillä on pariterapia käynnissä ja se on sellainen juttu mitä suosittelen kaikille pariskunnille vaikkei niin huolia olisikaan. Avaa silmät siinä kun ulkopuolinen ihminen kertoo suoraan miltä meidän parisuhde näyttää.
 
Me oltiin viime viikonloppuna reissussa, meidän viimenen reissu kahdestaan ja saatiin puhuttuu ja sovittuu asioista. Nyt on reissun jälkeen menny paljon paremmin, teen sen minkä jaksan ja mies vihdoinki tajuu sen:) En tiedä mikä hänen silmät sai viimein aukeemaan mutta onneks muutos tapahtu. Liekö säikähti kun kättärille jouduin mutta pääasia et nyt on tilanne muuttunu ja saan rauhassa sohvalla makoilla jos siltä tuntuu :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top