Raskaus ja parisuhde

Onko teillä muilla muuttunut parisuhde raskauden aikana ja miten se on muuttunut lapsen myötä?

Sain vähän aikaa sitten tietää, että poikaystäväni on ihastunut toiseen..
Ei kyllä kuulemma ole enää, mutta silti asia vaivaa minua..
Ihastuksia tulee ja menee, mutta miksi tämä piti tapahtua juuri nyt kun olen raskaana ?
Hän oli kertonut ihastuksesta toiselle osapuolelle ja tunne oli vissiin molemminpuolinen.
Tästä on jo kuukausi aikaa, mutta asian ylipääseminen vie oman aikansa...

Lapsen tulo pelottaa, jäänkö yksin vai mitä tapahtuu...

 

Hyi olkoon, kamalaa! :(

Uskon, että monet tulevat isät ovat pienessä kriisissä, kun tuleva elämän muutos pelottaa. Se ilmenee eri isillä eri tavoin. Jotkut bailaavat minkä kerkiävät, joillekin sitten saattaa muodostua tuommoisia ihastuksia. Useimmiten kyse on tästä.

Itse olen onnekas, että ukkoni on pysynyt samana tähän asti. Olen 26:lla rv. Hän ei ole mikään bailuhirmu koskaan ollutkaan, vaan aika kotihiiri, ja niin on edelleen. Itse koen, että suhteemme on nyt vakaampi, ja oikeastaan parempi, mitä se oli ennen raskautta. Suhteemme oli pienessä kriisissä vain muutama kuukausi ennen raskaaksi tuloa, ja olimme sen jälkeen ns. koeajalla.

Kun päätimme yrittää lasta, se toi molemmille mielenrauhan, yhteisen tulevaisuuden ja päämäärän minkä halusimme ja mistä olimme pitkään puhuneet.
Myös se varmasti vaikuttaa positiivisesti suhteeseemme, että minä olen viikonloput kotona, ja selvinpäin. Ennen sitä tuli juotua lähes joka viikonloppu, yhdessä tai erikseen. Nyt yritämme keksiä viikonlopuiksi jotain kivaa yhteistä tekemistä. Pelaamme pelejä, katsomme elokuvia, vietämme aikaa yhdessä :)

Toivon, että teille kaikkea hyvää!

 

Tuntuu että miehillä heittää hormonit ihan yhtä paljon kuin naisilla, raskausaikana siis. Itse olen rv38 ja tänään kun totesin että minnehän nuo kaikki talvivaatteet saa mahtumaan, mies ehdotti, että erotaan, on sitten sulla enemmän varastotilaa!? Eli siinäpä vasta ratkaisu joka asiaan, eikä ollut eka kerta kun moista ehdotti, kehtaa sitten vielä sanoa että minä sitä kuulemma haluan, vaikka itse ehdottaa moista. Jokainen epäkohta elämässä; ratkaisu olisi ero. Enkä vieläkään tiedä haluaako hän oikeasti erota, vai vaan riidellä vai onko kateellinen lapsille, kun vietän kuitenkin eniten aikaa päivästä kahden lapsemme kanssa, enkä hänen. Ei tosin tee mielikään viettää aikaa moisen jurputtajan kanssa, jos tilanne ei muutu vauvan synnyttyä, taitaa ihan oikeasti tulla ero. Nyt yritän vaan ymmärtää ja vältellä konflikteja, jos vaikka kevät ja kesä toisi vähän positiivisempaa mielialaa tähän parisuhteeseen.

 

sillon kun me saatiin tietää,et mä odotan meille vauvaa,niin miehellä alkoi kova "dokaus",silti hän huolehti musta ja tulevasta vauvasta,kertaakaan hän ei sanonu,että häntä v******s mä.. paitsi kuulemma jauhoin liikaa kaikista oireista... noh... oksensin lähes koko raskauden.

"dokaaminen" jatkui koko raskauden ja sitten kun meiän poika syntyi,se loppui ja kaiken huomion sain mä ja meidän vauva.

Niinkuin itsekin sanoit "ihastuksia tulee ja menee". Miehille tämä kyseinen tapahtuma on pelottava, jännittävä ja maailman paras tapahtuma (tää on siis mun miehen mielipide asiasta) ja mikään ei kuulemma voi voittaa sitä. Jos mä olisin sä,niin anna asian olla, mikäli miehesi on kertonut jo kantansa asiaan... Siis ettei ole enää ihastunut.
Keskity lähinnä itseeni, ettet ressaa liikaa, syöt ja juot nesteitä tarpeeks ja ennenkaikkea voit hyvin :)

Toivon sulle kaikkea hyvää ja peukut koko raskaudelle ja tulevan vauvan syntymiselle.

ps. yksin sä ET OO koskaan!

 

Uskon että tämä poikaystäväsi ihastuminen oli vain vaihe kun hänenkin elämä on muuttumassa ja se jännittää ja pelottaa. Oma poikaystäväni on ollut alusta alkaen tosi innoissaan raskaudesta ja ei koskaan ole ollut sitä vastaan tai mitään. Hän ei onneksi myöskään juo mitenkään erikoisen paljon (0-2 kertaa kuukaudessa) siihen nähden kuinka paljon hän ennen joi. Aina myös juodessaan on ottanut minut hyvin huomioon. Mutta noin kuukausi sitten hän sai humalassa jonkun ihme mustasukkaisuus kohtauksen eksästäni kun olimme olleet samassa baarissa. Silloin hän syytti, että olen pettänyt häntä ja että hän haluaa erota. Oli kyllä hirvittävä ilta, mutta seuraavana aamuna oli kyllä toinen ääni kellossa ja hän oli todella pahoillaan. Häntä jännittää, kun hänen elämänsä muuttuu ja pelottaa että miten me pärjätään. Siitä lähtien on koko ajan pelottanut, että miten kestän jos tämä toistuu ym, mutta se pelko meni ohi tänä lauantaina, kun hän lähti juhlimaan ja kaikki meni tosi hyvin. Uskon että miehet käyvät samoja asioita läpi mielessään kuin naisetkin mutta he eivät yleensä pura tunteitaan vaan pitävät sisällään. Siitä uskon johtuvan tämä heidänkin kummallinen käytös raskauden aikana. Tosiaan kantsii keskittyä vaan itsensä ja lapsen hyvin vointiin, niin minäkin aion jatkossa tehdä! :) Tsemppiä sinne!

 

Olen onnekas! Mieheni kertoi juuri eilen, ettei hän saa minusta ikinä tarpeekseen. Olen tainnut muuttua viehättävämmäksi raskauden myötä, vaikka olenkin aina ollut "seksikkäin ja täydellisin" hänen tapaamistaan naisista.

Parasta on, kun voin oksentaa ilman pelkoa siitä, että olen ällöttävä. Kommentti, jonka kuulen toisinaan, on "voi että mua niin säälittää, kun sä kärsit". Onhan tämä raskaus rankkaa, mutta lopussa kiitos seisoo :)