Raskaus ja paniikkikohtaukset

[August14]

Moikka! Täällä etsii odottaja muita kaltaisiaan odottajia, jotka kärsivät paniikkikohtauksista..
Paniikkikohtaukset ovat olleet osa elämääni jo vuosia, mutta raskaudenyrittäminen pahensi tilannetta, kun stressitaso nousi +100%. Yritimme vuoden ennen kuin tärppäsi ja tällä välillä kerkesi olla hirveitä pettymyksiä ja suruja ym. Tähän aikaan kohtauksensa olivat itkua, hengenahdistusta, kuolemanpelkoa ja rytmihäiriöitä..
Sain onneksi paniikkiin apua ja tilanne helpotti huomattavasti, ja täällä kuultiin loppuvuodesta ilonkiljahduksia, kun vihdoin saatiin plussa testiin! Voi sitä onnea ja iloa ja se kesti pitkään!
Sitten tuli aika ensimmäiselle neuvolakäynnille.. Alku meni hyvin ja pientä jännitystä oli.. Sitten tuli aika kokeilla kuuluisiko sydänääniä.. Ei se vielä, mutta sitten, kun kuultiin äänet alkoi paniikki.. Sain rytmihäiriöitä ja kävi pelottamaan koko tilanne.. Tuli kamala olo vielä lisäksi, kun näin mieheni joka oli pakahtua onnesta ja itse vain olin valmis lopettamaan heti ja poistumaan.. Kotona tätä ongelmaa ei ole, kuuntelemme lähes päivittäin kotidopplerilla ääniä ja silloin ei ole mitään tälläistä (toki myönnän, että silloin kun kokeilimme sitä ensimmäistä kertaa jännitti ihan kamalasti).
Tänään sitten kävin jälleen neuvolalla antamassa näytteen ja pam sieltä tuli jälleen häiriöitä..
Joskus jännittävistä aiheista keskusteleminen uusien ihmisten kanssa aiheuttaa häiriöitä..
Nyt jo odotan kauhulla miten selviän ultrasta!
Uudet jännittävät tilanteet aiheuttaa näitä häiriöitä, mietin pitäisikö minun asiasta sanoa neuvolatätilleni/ultraavalle kätilölle? Jotenkin tuntuu nololle koko asia.. Asia on vain niin uusi ja jännittävä!
En pelkää, enkä ajattele esim. Keskenmenoa, mutta taas uudet ihmiskontaktitilanteet jännittää/pelottaa.
Kärsin häiriöistä, muutenkin esim. Sohvalla istuessa rauhakseen niin saattaa yksi häiriö tulla ja häiriöitä on tutkittu, mutta mitään vikaa ei ole todettu..
Tuntuu jos voisi pistää tilanteessa päänsä säkkiin (ei näkisi eikä kuulisi) niin ei tulisi häiriöitä.
Harmittaa kun tilanteesta tulisi oikein nauttia ja oikein itkeä ilosta, niin en pysty, haluan vaan piiloutua..
Lapsi on niin toivottu ja haluttu ja odotettu.. Minä vain panikoin olen tätä toivonut pitkään, ja nyt järkytyin tästä omasta reagoimisesta!

Oletko selättänyt kenties sen? Miten itse oireilet? Millaiset tilanteet sinua pelottaa?

 

[Applejack]

Jep, mä olen aika helposti stressaava ihminen, ja raskaus jotenkin teki minut ahdistuneeksi ja sain jopa paniikkikohtauksia, vaikka yleensä niitä en ole saanut. Raskaana ollessani tein liikaa töitä, ja se vaikutti myös asiaan. Mutta jotenkin raskaana oli niin voimaton olokin, sellainen suojaton ja pelkäsin synnytystä, että ei ihme että ahdisti. Minua pelotti siis myös keskenmeno, ja se että vauva olisikin ollut sairas tms.
Kyllä minuakin jännitti kaikki ultrat ja sellaset ihan hirveesti, mutta jos seuraavan kerran olen raskaana niin varmasti jännittää jo vähemmän :) Vauvan saaminen autto tohon ahdistukseen paljon, tulin niin onnelliseksi, kun vauva ja minä selvittiin synnytyksestä... Ja jotenkin sain itsevarmuuteni takaisin, kun en enää ollut raskaana :) !

En ole siis enää odottaja, mutta kuvailit itselleni tuttuja tunteita, kun olin raskaana.

 

[Kirsikka]

August14: kerro ihmeessä neuvolassa paniikkihäiriöstäsi, samoin synnytyssairaalassa, ei siinä ole mitään noloa, luulenpa että helpottaa omaa oloasi paljonkin. Paniikkihäiriöitä voidaan hoitaa myös raskauden aikana, ei sinun tarvitse kärsiä. Hormonit aiheuttavat kaikenlaista myllerrystä alkuraskaudessa ja varmaan pahentaakin osittai paniikkihäiriötä. Raskaus on valtava muutos naiselle ja on ihan luonnollistakin että se saa aikaan myllerrystä mielessä, varsinkin herkässä sellaisessa.
Tsemppiä kovasti!

 

[iltatähti]

nuo hormoonit on ne mitkä pahentaa olotilaa, olen sairastanut paniikkihäiriötä 2004 asti, kuopuksen raskaus oli vaikea 2006 mutta asdistus ja paniikki kohtaukset eivät piinanneet silloin ja vaikka mitään lääkitystä ei ollut silloin, olen rv 13 ja syön ahdistuneisuuteen (paniikkihäiriö diaknoosia ei enää ole koska viimisestä kohtauksesta on jo 3 vuotta) lääkettä ja .... ja ..... ..... koulun käynti stressaa niin kovin että olen jo varautunut että se kohtaus sieltä iskee, tää on ihan hirveetä kun koko ajan pala kurkussa, onneksi neuvola lääkäri määräsi loppu viikon sairaslomalle mutta en tiiä helpottaako kotona olokaan kun miehellä on 2 "vaimo" pleikkari 3 jum... ku se jaksaa istuu monta tuntii sen edessä ja ei mitään hajuakaan että itselläni on huono olla, anteeksi vuodatukseni mutta tänään on ollut sellanen hormooni hirviö päivä et huh huh

 

[Applejack]

Olettekos lukeneet kirjaa "Irti paniikista"? Siinä on itsehoito-ohjelma, jonka avulla paniikkia voi lievittää ilman lääkkeitäkin, ehkä päästä eroonkin :) Suosittelen lukemaan.