Raskaus ja lemmikit
- Ketjun aloittaja Evy80
- Aloituspäivämäärä
Toinen koirista saattaa yks kaks tulla eteen tapittamaan minuuttitolkulla tiiviisti silmiin kuin sanoen, että "minä tiedän mitä on meneillään" 
Se on aika perskärpänen muutenkin, mutta nyt on ehkä vielä normaalia enemmän. Muutoin ei koirat ole reagoineet mitenkään erityisesti.
Hieman totta puhuen mietityttää, että miten koirat sitten reagoivat sitten aikanaan vauvaan. Vanhempi koirista ei välitä hulinasta mutta tuo tuijotteleva yksilö pelkää alakouluikäisiä, on valitettavan vähän nähnyt eri ikisiä lapsia.
Itse olen kasvanut useamman koiran parissa ja joskus tuntuu että on koira itsekin, joten luotan siihen, että tottuvat kyllä aikanaan vauvaan, kunhan tutustutaan vauvaan koirien ehdoilla. Ei nimittäin luopuminen ole vaihtoehto ellei nyt ihan selkeästi koira kärsisi eikä ajankaan myötä tottuisi. Kamalaa olisi, jos vauvasta tulisikin allerginen koirille, koska koirat ovat olleet minulle aina niin iso osa elämää. En haluaisi edes ajatella sitä vaihtoehtoa, koska siinä tilanteessahan ei paljoa eri vaihtoehtoja olisi tarjolla. :/
Se on aika perskärpänen muutenkin, mutta nyt on ehkä vielä normaalia enemmän. Muutoin ei koirat ole reagoineet mitenkään erityisesti.Hieman totta puhuen mietityttää, että miten koirat sitten reagoivat sitten aikanaan vauvaan. Vanhempi koirista ei välitä hulinasta mutta tuo tuijotteleva yksilö pelkää alakouluikäisiä, on valitettavan vähän nähnyt eri ikisiä lapsia.
Itse olen kasvanut useamman koiran parissa ja joskus tuntuu että on koira itsekin, joten luotan siihen, että tottuvat kyllä aikanaan vauvaan, kunhan tutustutaan vauvaan koirien ehdoilla. Ei nimittäin luopuminen ole vaihtoehto ellei nyt ihan selkeästi koira kärsisi eikä ajankaan myötä tottuisi. Kamalaa olisi, jos vauvasta tulisikin allerginen koirille, koska koirat ovat olleet minulle aina niin iso osa elämää. En haluaisi edes ajatella sitä vaihtoehtoa, koska siinä tilanteessahan ei paljoa eri vaihtoehtoja olisi tarjolla. :/
Esikoisesta koira ei välittänyt juuri mitään. Kun tultiin laitokselta kävi nuuhkimassa kopassa mutta muutoin ei kauheasti hakenut kontaktia vauvaan. Nyt kun esikoinen on 11 vuotia tulevat hyvin juttuun. Alusta asti lapselle sanottu, että koiran on saatava olla rauhassa ja että se hakeutuu itse luokse jos haluaa. Ja meidän koira ei tykkää lähtökohtasesti lapsista.
Iippero
Näppärä viestien naputtelija
Meillä koira oli esikoisen raskausaikaan tosi hellyyttävä. Seurasi perässä joka paikkaan ja vartioi, tykkäsi nukkua mun vatsan vierellä. Kun vauva syntyi sama homma jatkui. Nukkui aina meidän makuuhuoneen oven takana ja seurasi kun liikuin vauvan kanssa. Sama oli kuopuksen raskaudessa ja kun kuopus syntyi. Saattoi esimerkiksi haukahtaa tai torua minua jos en heti reagoinut vauvan itkuun
ja makoili aina vauvan lähellä kun vauva oli sitterissä jne. Nykyäänkin on niin ihana suojeleva mummo koira. Vielä en ole havainnut että olisiko koira huomannut nykyistä raskautta ehkä tosiaan viihtyy minun perässä enemmän kuin ennen.
ja makoili aina vauvan lähellä kun vauva oli sitterissä jne. Nykyäänkin on niin ihana suojeleva mummo koira. Vielä en ole havainnut että olisiko koira huomannut nykyistä raskautta ehkä tosiaan viihtyy minun perässä enemmän kuin ennen.
Muokattu viimeksi:
Mustikka89
Jostain jotain jo tietävä
Meillä on 12-vuotias kissa, viihtyy pääosin omissa oloissaan, joskus kylmissään tulee illalla jalkoihin nukkumaan. Tässä jokin aika sitten kuitenkin illalla kun olin jo nukahtanut niin mieheni töni minut hereille ja käski katsoa meidän kissaa. Oli tullut mun vatsan viereen ja mennyt nukkumaan pää mun vatsan päällä. Ihme juttu, mietin että voiko kissa todella vaistota näin varhaisessa vaiheessa vai oliko kyseessä vain joku ihmeen päähänpisto meidän neidiltä 
Leppänen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Esikoisesta koira ei välittänyt raskausaikana ja syntymänkin jälkeen suhtautuminen on ollut luokkaa ”esitän että tuota ei ole olemassa”.
Nykyään kun esikoinen syöttää kaikenlaista herkkua niin alkaa vähän olemaan enemmän kiinnostunut.
Seuraavan kohdalla miettii varmaan vaan että voi ei, ei enää näitä…
Nykyään kun esikoinen syöttää kaikenlaista herkkua niin alkaa vähän olemaan enemmän kiinnostunut.
Seuraavan kohdalla miettii varmaan vaan että voi ei, ei enää näitä…
En omista lemmikkejä, mutta vanhempien kissa oli täällä hoidossa, on vanha tuttu 15v mummoikää lähestyvä yksilö. Se käyttäytyi tosi kummallisesti ja halusi "leipoa" mun vatsaa tassuillaan kun makoilin sängyssä. Yleensä ei ole mikään seuraneiti, joten en tiedä oliko vaan hellyydenkipeä vai aistiko jotain