Raskaus ja lemmikit

Tiitanen

Tiitanen

Puuhakas puhuja
Syysmammat 2018
Monella varmana lemmikkejä ja niiden suhtautuminen ja toki vauvankin "suojaaminen" varmana monella mielessä? :) Onko teillä lemmikit aavistaneet raskauden tai kuinka ovat mahdollisiin aikaisempiin lapsiin suhtautuneet?

Meillä on kaksi kissaa, jotka ovat hyvin seurallisia ja nukkuvat kanssamme. Tähän tuskin tulee rajoituksia, mutta pinnasängyn päälle hankimme verkon suojaamaan vauvaa ja päiväunet nukutaan mahdollisesti makuuhuoneessa ovi suljettuna niin, että kissat saavat olla alakerrassa touhuamassa "äipän ja iskän" kanssa :) ja ruokakupit ja hiekkalaatikko suojataan innokkaalta tutkijalta.

Muuten olenkin enemmän miettinyt, kuinkahan nämä karvahanurit uuteen perheenjäseneen suhtautuvat. Poikakissa pitää lapsista muutenkin paljon, mutta tyttökissa yleensä piiloutuu vierailta lapsilta yläkertaan, vaikka onkin meidän kanssamme erittäin sosiaalinen. Hieman kertoo, kuinka tärkeitä kissat ovat, kun odotan innolla niiden ja vauvan ensikohtaamista ;)

Tyttökissasta minulla on aavistus, että se haistaa/aistii, että missä mennään sillä siitä on tullut minua kohtaan todella riippuvainen ja kulkee naukuen perässä minne menenkin, tulee koko ajan lähelle, nukkuu kasvojeni vieressä, leipoo vatsaani, kierähtää viereen aivan iholle ja vahtii tarkkaan tekemisiäni. Nytkin nukkui vieressäni päiväunet ja kun nousin ylös niin tuli syliini nukkumaan :) tuo toinen onkin sitten vähän pönttö, joten sen reaktioita odotellessa ;)
 
Täällä on koira jonka uskon jo aistivan raskauden. Seuraa kuin hai laivaa ja syliin tulee heti ku istahan. Jos pötkötellään niin tulee mahan päälle tai pelkkä pää masun päällä. Aivan kuin vartioisi minua, välillä tunkee minun ja miehen väliin et mies ei saa koskea ollenkaan.

Mielenkiinnolla kyllä odotan mitä tuumaa :) miehen tytön kanssa tulee erittäin hyvin toimeen ja tykkää kovasti.
 
Meillä on kissa ja ainakin esikoiseen suhtautui ja suhtautuu edelleen hyvin. Koskaan ei tarvinnut pelätä, että kissa menisi vauvan päälle tms jos vauva oli lattialla. Kissa kiersi silloin aika kaukaa.

Yhden ihanan tapauksen muistan kun esikoinen oli ihan pieni ja päiväunilla. Minä olin parvekketta siivoamassa ja yhtäkkiä kissa tuli ihan raapimaan ovea ja naukui hullunaan. Vauva oli herännyt ja itki niin kissa tuli siitä minulle ilmoittamaan. :) <3

Pelättiin vähän, että mitäs sitten kun poika lähtee liikkeelle, että pitääkö kissa reviiriään jotenkin uhattuna, mutta silloinkaan ei mitään ongelmia ilmennyt.

Nyt taaperoa kiinnostaa kissa kovasti ja välillä silittäminen ei ehkä ole ihan niin hellää kuin pitäisi.. Tuo katti on onneksi sellainen löllykkä, että sen voisi vääntää vaikka solmuun eikä se tee mitään. Sopiva luonne lapsiperheeseen.. :D
Niin ja meidän katti on uros, jos sillä on jotain merkitystä.
 
Ihana, kun tuli ilmoittamaan itkusta, Kalapuikko ja Unikolla ihana koira, kun suojelee :)

nuo meidän omatkin on oikeen löllyköitä eivätkä pure tai kynsi, poika antaa lasten silittää ja hössöttää, lähtee vain pois kun alkaa riittämään. Uros kissa on mustis luonteeltaan ja miehen tullessa kotiin se tulee aina jalkoihini pyörimään ja maukumaan vaativasti syliin päästäkseen, että huomiota hänelle kiitos :)
 
Meillä on kaksi koiraa. Toinen jo 12, ja täysin lapsiin tottumaton, mutta niin vain otti esikoisen 2 vuotta sitten hyvin vastaan. Nykyään tämä vanha rouva onkin esikoiselle maailman tärkein, aamulla ensimmäisenä kyselee sen perään, ja kaikki ruokansa olis tälle jakamassa :D toinen on 2,5 vuotias uros, joka on ihan maailman paras ton lapsen kanssa. Poika monesti kiipeää koiran päällä ja heiluttaa koiran puolesta häntää, sun muuta mukavaa, ja tämä ei liikahdakkaan.
Tämä uroskoira on nyt alkanut vahtia mua tän raskauden ajan. Koko ajan vieressä, nukkuukin mun vierellä lattialla. Meillä on vielä pinnasänky mun vieressä, ja pinniksen ja meän sängyn väliin jää n.20 cm, ja sinne tää vajaa 40 kg rötväle aina ittensä tunkee :rolleyes: on luonteeltaan todella suojeleva ja omiaan puolustava, ja nyt vielä ekstrasti. Kukaan vieras ei saa tulla äkkinäisesti kohti, kun heti varoitellaan murisemalla, ja mielellään olisi mun ja vastaantulijoiden välissä lenkillä.
Vähän jännittää miten ottavat uuden tulokkaan, mutta uskon että hyväksyvät melko pian osaksi laumaa.
 
Kissa on kyllä niin takiainen ku olla ja voi. Tuli meille kaks vuotta sitten ja on siis tottunut syntymästä asti meijän mukuloiden muokkaamiseen. Nukkuukin lasten vieressä välillä. Tosin muutama viikko sitten jouduttiin toinen kissa lopettamaan niin sekin toisaalta voi vaikuttaa käytökseen. Koira on yhtä hötky kuin ennenkin
 
Meilla ei oo lemmikkeja, koska mies on allerginen. Tai on meilla akvaario ja sit mulla on kaks hevosta, mut ne ei asu kotona. :rolleyes: Mutta halusin tulla kertomaan, kun mun pikkuveli syntyi kun ma olin 13, ja samoihin aikoihin meille tuli kissanpentu. Sit kun pikkuveli oli ehka parivuotias, se tuli mua pihalla vastaan niin etta kantoi kissaa kaksin kasin - kurkusta! :wideyed: Kissa vaan roikkui siina eika yhtaan raapinut tms, odotti vaan etta voisko joku tulla vahan jeesaamaan. :grin
 
Meillä kaksi pientä koiraa, toinen 8 ja toinen 7. Vanhempi koira on aina ollut todella mun perään, tuli mulle kun elin vielä yksin. Se tuntuis vähän jotain ehkä aistivan, esim jos mies on illalla jossain ja menen yksin nukkumaan niin se tulee sängyn viereen kyselemään et saisko tulla viereen. Häädettiin ne sängystä pari viikkoa sitten vähän tulevaisuutta ajatellen, hyvin ovat sopeutuneet nukkumaan lattialla omissa pedeissä. Ainoastaan nämä illat kun olen yksin on rankkoja tuolle vanhemmalle :D
Kummityttöni on ollut näiden ensimmäinen "pikkulapsikontakti" ja näkivätkin sitä ihan vauvasta asti. Se oli ihan ok kun oli "syli-ikäinen" eikä liikkunut. Kun alkoi liikkua niin oli outo, ja kun nousi haparoiden ylös niin vielä oudompi. Kun oppi kunnolla kävelemään niin oli taas ok. Tuossa liikkeellelähtövaiheessa varsinkin nuorempi koira suhtautui todella epäilevästi ja pyrki kiertämään kaukaa ja mulkoilemaan jostain pöydän/sohvan alta.
Ajattelin, että pitäs teettää koirille jotkut t-paidat, missä lukee "vauvanvartija" ja sillä tavoin kertoa esim mun äidille xD
 
Meidän 4kg koira ei ole varmaan tajunnut mitään kun aivotkin on saksanpähkinän kokoiset :D
Hyvin toi meidän prinsessa tulee toimeen lasten kanssa, mutta hieman jännittää tuleeko mustasukkaiseksi kun joutuu jakamaan huomion nahkakääryleen kanssa. :/
 
Meillä on kaksi koiraa, 11- ja 13- vuotiaat. Nuorempaa on nuorena testattu, kun on hyvin ongelmallinen toisten, vieraiden koirien seurassa, ja todettu "lapsiagressiiviseksi". Mitään ongelmia ei kuitenkaan ole ollut omien eikä vieraidenkaan lasten kanssa, hyvin on mennyt ja menee varmasti seuraavankin vauvan kanssa, jos näissä henki vaan vielä pihisee. Tuo meidän vanhempi alkaa olla jo oikeasti aika vanha, ja on nyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana tainnut menettää vähänkin kuulonsa. Ohjautuu onneksi käsimerkeillä kohtuullisesti, jos vaan vaivautuu katsomaan ihmistä päin - aina ei malta! :happy:
 
Meillä on kolme isohkoa koiraa, 6,4 ja 2v. :) keskimmäinen selkeesti aistii jotain ja näistä kolmesta se on alusta asti ollu eniten "mun" koira. Lepuuttaa usein päätään mut möhömahan päällä ja tilaisuuden tullen kömpii kainaloon. :)
Tulevan vauvan suhteen ehkä eniten jännittää kun ne on vähän "möyhöjä" ja äänekkäitä.aamuisin ja iltaisin huutavat kunnes saavat ruokaa ja työpäivän jälkeen kun pääsevät sisälle se suoritetaan melkoisella rynnäköllä :) Nuorimmaiset lisäksi hormonihuuruissaan on viimeaikoina ottaneet vähän matsia, toivottavasti tilanne tasaantuu ennen pikkuisen saapumista.
 
Meidän minikokoinen uroskoiramme seuraa minua nykyään vessaankin. Vaikuttaa olevan jotenkin hämillään.

Esikoiseen se suhtautui alusta asti hienosti: jos pikkuinen köllötteli peitolla lattialla, koiramme meni peiton kulmalle istumaan vartioasentoon. Aina ollut lempeä luonne, eikä koskaan aggressiivinen ketään tai mitään kohtaan.
 
Meillä jo ennestään vuoden ikäinen saksanpaimen uros. Seuraa mua jokapaikkaan ja tahtoo syliin tulla. Lenkilläkin jos ollaan niin kävelee nätisti vieressä vaikka miehen kanssa vetää minkä kerkee.. Ollaan mietitty jo ennen plussaa toisen koiran hankkimista, tosin rodultaan pienempää. Ja nyt ois mahdollisuus siihen kun syntynyt pentue (: onko kellään kokemusta pennusta vauvan kanssa? Tai koirahan olisi lapsen synnyttyä puoli vuotias, mutta pentu se edelleen olisi. Sakemanni tulee juttuun niin muiden koirien kuin ihmisten kanssakin, ihan pienistä ei ole kokemusta koiralla, mutta positiivisin mielin ollaan! (:
 
Nitsa, meillä oli tuo pentu (nykyään 2.5v) 8kk kun vauva syntyi. Isoimmat ongelmat taisi olla siinä, kun tämä luupää alkoi lenkillä kokeilemaan rajojaan, ja jonkun kerran joutui sen kanssa painimaan valtavan mahan kanssa. Mutta lapsen syntymän jälkeen näitten kans on mennyt kyllä tosi hyvin. On kumminkin jo sisäsiisti ja hampaat vaihtunu yms muut työläämmät vaiheet takana.
Nyt on kans mietitty kolmatta koiraa, mutta ei taida tila riittää :/
 
Meillä kans reilu pari vuotias leikkaamaton uroskoira kokeilee tulla mun ja miehen väliin ja vahtii tosi tarkkaan. Istuu vessassa kun meikkaan, makaa pöydän alla ruokaillessa ja sängyn vieressä nytkin. Mies kyllä useimmin viikot töissä muualla joten jotain miehenpaikkaa talossa kokeili ottaa mut piti aloittaa karvaisemman kaverin palauttaminen maanpinnalle. Vanhemmasta nartusta ei huomaa onko sen kummemmin aistinut raskautta kun syliin kokeilee tulla ihan muutenkin vaikka reilu 40kg painoa joten pitää vähän jo rajoittaa sitä. Onneksi pieniin lapsiin molemmat tottununeet pennusta saakka joten en siinä tule näkemään ongelmaa.
 
Voi kuinka miun sydän suli. <3 Juhannuksena meille tuli kylään kaveripariskunta 6kk vauvan kanssa. Aluks mein pikkukoira oli hieman mustasukkainen ja änki väkisin miun kainaloon kun sylitin vauvaa. Hyvin ne molemmat siihen mahtui :) Mitään pahaa ei tehnyt, pussaili vain ja puhdisti sormet ja varpaat...mut joskus la iltapäivällä vauva alko itkemään väsykiukkua niin mein pikkukoira alko kantamaan sille leluja, että ei hätää näillä tulee parempi mieli. <3 Hyvä "isosisko" tosta mein pikku prinsessasta tulee. <3
 
Meillä omat koirat vahtii perään, mutta oli hauska huomata anopin luona käydessä että niin vahti myös anopin koira. Tuijotti koko ajan päin liikahtamatta. Ihania otuksia <3
 
Täällä on tuo meidän karvaprinsessa alkanut nukkumaan mun vatsalla <3 koskaan ei tuu syliin saati jäisi siihen nukkumaan. Nytkin kehrää vatsan päällä onnellisena :')
 
Ihanaa lukea, kun muilla on noin huomaavaisia lemmikkejä. Meillä on iso 3v narttukoira, ei ole osoittanut kyllä minkäänlaista erikoisempaa kiinnostusta minuun raskauden aikana. Muutenkin tuo on aika touhukas kaveri, toivotaan että vähän rauhoittuu ajan kuluessa.
Ainut asia joka vähän jo huolettaa, on tuon koiran nykyinen syvään juurtunut tapa nukkua meidän sängyssä. Täytyy alkaa opettamaan nukkumaan muualla, en muuten uskalla ottaa vauvaa viereen sänkyyn:sad001
 
Meidän taloudesta löytyy kaksi koiraa, uros 8v. joka painaa rapiat 16kg ja narttu 2v. painoa n.7kg. Vanhemmilla on lisäksi koira ja siskolla on useampi koira, eli parhaillaan meilläkin myllätään sellaisessa 6 koiran laumassa, isoin on sakemanni ja pienin on chihu mix. Nytkin kun ollaan vierailulla, lauma seuraa välillä liiankin tiiviisti missä menen ja mitä touhuan...
Omista koirista huomasin ensimmäiseksi vahtimisen. Mies kun on viikot poissa ja tulee kotiin, niin mua ei saa halata liian pitkään tai "kiusata"/kutittaa, koirat menee hälytystilaan ja tulee väliin... :confused5 Lenkillä myös mun lähestyminen on kielletty, nuorimmainen narttu pistää rähinän päälle.

Vauvasta en jotenki ole huolissaan näiden tapauksessa, miehestä enemmän. :grin:p
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top