Raskaus ja keskenmenon pelko

[Katsu97]

Sain tietää 10.1 ekassa neuvolassa että oli mennyt kesken 6+ viikolla ja nyt viimeviikolla sain taas plussan nyt on koko ajan pelko että koska menee kesken... En osaa iloita tästä raskaudesta vaikka pitäis. Luen koko ajan tietoa keskenmenosta ja sen syistä yms

 

[Pikkupikkupikkunen]

Oon tosi pahoillani sun puolesta. Keskenmeno on tosi kamalaa. muista et voit surra keskenmennyttä raskautta niin pitkää ku tarvii vaan.

Mullaki takana yks keskenmeno ja sen jälkee onnistunu raskaus. En sinua olisi huolissaan siitä et vielä on vaikeutta iloita raskaudesta, se on kuitenki tosi alussa vasta ja menneisyyden huomioon ottaen tosi ymmärrettävää et se on vielä haastavaa. Minusta tuntuu et meni tosi pitkään enne ku uskalsin iloita ja uskoa et siitä raskaudesta oikeesti tukee vauva. Mut kyl se koko ajan helpotti. Yritin ottaa yks etappi kerrallaan, et selvitään yli aikasemman keskenmenon ajankohdasta, et nähhää vauvan syke, muut ultrat, et päästään semmosilla viikoille et vauva yritetään pelastaa jos synnytys käynnistyy jne..

Muista että et ite voi vaikuttaa keskenmenoo. Valitettavasti nii vaan joskus käy. Ja yritä silti muistaa et on todennäköisempää et raskaus sujuu hyvin ku et ei sujuisi. Minua lohdutti tuo ajatus.

Ymmärrän et päivät kuluu hitaasti, mut koko ajan raskaus on turvallisemmilla vesillä. Jos on mahollista nii käy jossain varhaisultrassa, jos siitä saisi vähän varmuutta raskauteen. Tsemppiä sulle! Onnea raskaudesta. Toivon tosi kovasti et nyt saatte vauvan syliin asti.

 

[Chimichanga]

Sain tietää 10.1 ekassa neuvolassa että oli mennyt kesken 6+ viikolla ja nyt viimeviikolla sain taas plussan nyt on koko ajan pelko että koska menee kesken... En osaa iloita tästä raskaudesta vaikka pitäis. Luen koko ajan tietoa keskenmenosta ja sen syistä yms

Niin tuttua! Kannattaa tehdä sen minkä voi eli noudattaa suosituksia ja olla se alkuraskaus vielä varovaisempi (miettiä mitkä olsi sellasia omassa elämässä (esim. jätin kofeiinin ja makeat) ja yrittää parhaansa olla stressaamatta! Ei pysty iloitsemaan mutta varmasti alkuraskauden jälkeen voit. Se pelko ei lukemalla km juttuja kyllä helpotu mutta itse teen samaa... Yritän vaan itse muistuttaa itseäni ettei kaikki ole omissa käsissäni ....

 

[Onnenomena]

Niin tuttua! Kannattaa tehdä sen minkä voi eli noudattaa suosituksia ja olla se alkuraskaus vielä varovaisempi (miettiä mitkä olsi sellasia omassa elämässä (esim. jätin kofeiinin ja makeat) ja yrittää parhaansa olla stressaamatta! Ei pysty iloitsemaan mutta varmasti alkuraskauden jälkeen voit. Se pelko ei lukemalla km juttuja kyllä helpotu mutta itse teen samaa... Yritän vaan itse muistuttaa itseäni ettei kaikki ole omissa käsissäni ....

Mitä sinulle Chimichanga kuuluu juuri nyt?

Toivottavasti Katsu pystyt jossain vaiheessa iloitsemaan raskaudesta pelkäämättä, mutta on ihan ymmärrettävää pelätä kauhean kokemuksen jälkeen.

 

[Chimichanga]

Mitä sinulle Chimichanga kuuluu juuri nyt?

Toivottavasti Katsu pystyt jossain vaiheessa iloitsemaan raskaudesta pelkäämättä, mutta on ihan ymmärrettävää pelätä kauhean kokemuksen jälkeen.

Hei! Kiitos kysymsätä. Kaikki on nyt hyvin. Vauva tuntuu jo masussa. Näin vauvan vasta eilen ultrassa, joten pitkään odottelin ja pelkäsin!! Siis vaikka tunsin liikettä kuvittelin että siellä voi olla jotain muuta...tai vammoja tms. Rakenneultra onkin sitten jo 13 pv satunnaista rusehtavaa valkovuotoa tulee mutta lääkärin mukaan normaalia.

 

[Chimichanga]

Sain tietää 10.1 ekassa neuvolassa että oli mennyt kesken 6+ viikolla ja nyt viimeviikolla sain taas plussan nyt on koko ajan pelko että koska menee kesken... En osaa iloita tästä raskaudesta vaikka pitäis. Luen koko ajan tietoa keskenmenosta ja sen syistä yms

Ei pidäkään vielä iloita ellei halua särkyä...tiiän on kamalaa... Mulla kesti toi olotila 4kk. Nyt helpotus kun kaikki vaikuttaa hyvältä. Mutta tosiaan se alkuraskaus pakko yrittää vaan suhtautua neutraalisti tai keksiä muuta ajateltavaa. On se mielelle rankkaa kun kewkenmenoja takana.

 

[Onnenomena]

Hei! Kiitos kysymsätä. Kaikki on nyt hyvin. Vauva tuntuu jo masussa. Näin vauvan vasta eilen ultrassa, joten pitkään odottelin ja pelkäsin!! Siis vaikka tunsin liikettä kuvittelin että siellä voi olla jotain muuta...tai vammoja tms. Rakenneultra onkin sitten jo 13 pv satunnaista rusehtavaa valkovuotoa tulee mutta lääkärin mukaan normaalia.

Onneksi olkoon!

 

[Onnenomena]

Ei pidäkään vielä iloita ellei halua särkyä...tiiän on kamalaa... Mulla kesti toi olotila 4kk. Nyt helpotus kun kaikki vaikuttaa hyvältä. Mutta tosiaan se alkuraskaus pakko yrittää vaan suhtautua neutraalisti tai keksiä muuta ajateltavaa. On se mielelle rankkaa kun kewkenmenoja takana.

Lukekaa tämä sellaisen lempeän äänen kuvitellen, haluan sanoa tämän lempeästi ja myötätuntoisesti :

Minä vähän olen eri mieltä tuosta "ei pidä iloita", mikäli tarkoitat kirjaimellisesti sitä, miten kirjoitat. Pelot ovat kyllä ymmärrettäviä ja kaikki sympatiat niistä. Mutta jos iloitsee raskaudesta, ei sitä tarvitse suitsia keskenmenon pelossa. Itsekin pelkäisin ja olisin huolissani ainakin ajoittain. Mutta ei se pelko ja huoli auta tai estä keskenmenoa. (Joskaan ei aiheutakaan.) Ja jos keskenmeno tapahtuu, ei etukäteen huolehtiminen vähennä sitä surua yhtään, luulen.

Itse olin ajoittain huolissani alkuraskauden, kunnes nt-ultran jälkeen päätin opetella sanomaan "kun meille tulee vauva" sen sijaan että sanoin "jos". Kolme viikkoa onnellisesti raskaana ennen km 16.rv olivat onnellista aikaa. Ne ovat kaunis muisto ja olen kiitollinen, että sain ne kokea. Huolehtiminen ei olisi keskenmenoa estänyt.

Katsu, trauma edellisestä keskenmenosta varjostaa uutta raskautta. Onko sinulla jotain tapaa purkaa traumaa, esim juttelu läheisille tai psykologille? Itseäni auttoi, että sain kerta toisensa jälkeen puhua asiasta. Myös pelot ovat kyllä ymmärrettäviä ja väkisin ei tarvitse olla huoleton ja yrittää olla onnellinen. Mutta jos oloa voisi helpottaa, niin se auttaisi jo elämänlaatuun, vaikka kaikkia huolia ja pelkoja ei voi estää.

Mahdollisimman tyyntä ja onnellista raskautta teille, Katsu ja Chimichanga! Hyvä kuulla, että pelot ovat hellittäneet, Chimichanga! Olen samaa mieltä, että muun ajattelemisen keksiminen voi auttaa, kun ei voi kuin odotella, kuinka käy.

 

[Chimichanga]

Lukekaa tämä sellaisen lempeän äänen kuvitellen, haluan sanoa tämän lempeästi ja myötätuntoisesti :

Minä vähän olen eri mieltä tuosta "ei pidä iloita", mikäli tarkoitat kirjaimellisesti sitä, miten kirjoitat. Pelot ovat kyllä ymmärrettäviä ja kaikki sympatiat niistä. Mutta jos iloitsee raskaudesta, ei sitä tarvitse suitsia keskenmenon pelossa. Itsekin pelkäisin ja olisin huolissani ainakin ajoittain. Mutta ei se pelko ja huoli auta tai estä keskenmenoa. (Joskaan ei aiheutakaan.) Ja jos keskenmeno tapahtuu, ei etukäteen huolehtiminen vähennä sitä surua yhtään, luulen.

Itse olin ajoittain huolissani alkuraskauden, kunnes nt-ultran jälkeen päätin opetella sanomaan "kun meille tulee vauva" sen sijaan että sanoin "jos". Kolme viikkoa onnellisesti raskaana ennen km 16.rv olivat onnellista aikaa. Ne ovat kaunis muisto ja olen kiitollinen, että sain ne kokea. Huolehtiminen ei olisi keskenmenoa estänyt.

Katsu, trauma edellisestä keskenmenosta varjostaa uutta raskautta. Onko sinulla jotain tapaa purkaa traumaa, esim juttelu läheisille tai psykologille? Itseäni auttoi, että sain kerta toisensa jälkeen puhua asiasta. Myös pelot ovat kyllä ymmärrettäviä ja väkisin ei tarvitse olla huoleton ja yrittää olla onnellinen. Mutta jos oloa voisi helpottaa, niin se auttaisi jo elämänlaatuun, vaikka kaikkia huolia ja pelkoja ei voi estää.

Mahdollisimman tyyntä ja onnellista raskautta teille, Katsu ja Chimichanga! Hyvä kuulla, että pelot ovat hellittäneet, Chimichanga! Olen samaa mieltä, että muun ajattelemisen keksiminen voi auttaa, kun ei voi kuin odotella, kuinka käy.

Niin hyvä näkökulma asiaan. Ei tietenkään pidä suitsia km pelkoja ja on hyvä iloita toki onhan raskaaksi tukeminen jo ihme itsessään. Itsellä oli stressiä kyllä liikaa asiasta.