Raskaus&Eläimet

Keskustelun 'Laskettu aika heinäkuussa 2011' aloitti Jenni90, 28 joulu 2010.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Jenni90 Rakastunut foorumiin

    Tämä aihe kun saa ehkä eniten keskustelun aihetta.
    Monet ihmiset ovat niin puoleen kuin vastaankin. Moni on sitä mieltä, että koirat,kissat jne. on annettava pois ennen kun vauva syntyy ja toiset taas päinvastoin. Eli mielipiteitä?
    Meillä kolme koiraa; jotka ovat jo raskauden vaistonneet. Onko muilla kokemuksia? Meillä jäänyt koirilta pois hyppiminen, vetäminen, haukkuminen ja aina olisivat tulossa mukaan vessaan ja kovasti masua jo nyt haistelevat ja nuolevat. [: Ja raskaus aikana olen huomannu, että koirista tulee paljon suojelevaisempia mua kohtaan; ihan kuin viimekin raskaudessa.
  2. annel Peruskäyttäjä

    Noni!
    Meidän taloudessa on koira, joka mielestäni ei reagoinut sen kummemmin eka lapsen odotuksen aikana eikä oikeestaan tähän toisenkaan, ainakaan vielä! Ainut keskustelu koiran kohtalosta oli kun puhuimme miehen kanssa, joka on joskus todella super hyper ärsyttävän yliherkkä, että mitä jos lapsella on allergia. No minä vähän realiteetteja kehiin, et onkos meillä kummallakaan saati suvussa!!!
    Koira tuli hakemaan meitä silloin sairaalasta, ja kun menin tervehtimään koiraan takakonttiin vauvan ollessa jo autossa, koira meinas ottaa hatkat, kun pelkäs uutta tulokasta.
  3. mira88 Peruskäyttäjä

    Meillä on kotona kaksi koiraa ja yksi ( rottweilereita) joka ei asu meidänkanssa niin kauan kunnes muutamme ok-taloon. 

    Vanhempi koira on jo aistinut ja on varovaisempi ei tule enää kovin lähelle muutakun varovasti haistelemaan ja suojelee jos pentu tulee liian kovalla tohinalla muntyö tai jos pentu meinaa hyppiä mua vasten.
    Kovasti mahaa jo haistellaan, kyllä vanhempi koira jotain aistii :)

    Luopua en missään vaiheessa koirista aio ellei ole välttämätön pakko,lapsen allergia tms. sairaus mikä TODELLA vaikuttaa siihen että pitäisi todella koirien luopumista harkita. Mutta siinäkin tilanteessa miettisin kaikki mahdolliset vaihtoehdot mitä voisi käyttää että koirat saisivat jäädä omaan kotiinsa.

    Koirat ovat tottunut lapsiin ja ollut pennuista asti lasten kanssa tekemisissä ja tottunut lasten käsittelyyn. 
  4. Hipsuli82 Peruskäyttäjä

    Meilläkin kaksi ihanaa koiraa, joista en luovu ellei ole ihan pakko. Koirat ovat meillä osa perhettä. Toinen on westi ja toinen russeli. Russeli on vielä ihan pentu. Kumpikaan ei ole mitään huomannut masussa ja mielestäni ovat hyvin pitäneet minut liikkeellä vaikka välillä on laiskottanut. Karvakorvien kanssa tulee ulkoiltua mikä on vain hyvä. Neuvolantäti oli sitä mieltä, että hyvä altistaa vauvaa jo pienestä eläimille niin ei sitten tule niitä allergioita niin herkästi. Koirat on kyllä koulutettu kunnolla eli en usko, että mitään ongelmia tulee vauvan tultuakaan. Uskoisin päinvastoin, että koiratkin nauttivat kun olen kotona niiden kanssa kaikki päivät ja hoidetaan vauvaa yhdessä. Pienet koirat varmaan helpompia siinäkin, että vauvan luo hyppiminen yms. on helpommin estettävissä kun koirat eivät pääse ihan joka paikkaan. Ystäväni koira (labbis) nukkuu aina vauvan pinnasängyn alla. :)
  5. Jenni90 Rakastunut foorumiin

    Hipsuli82; nimenomaan juurikin näin! Että kun vauva altistuu jo masussa ollessaan eläimille, harvemmin niitä allergioita tuleekaan.
    Meillä kans tuota kyseistä rotua kaksin kappelein kotosalla (rottweiler) ja yksi pieni (shih tzun ja papillonin sekoitus) ja kyllä koirat tykkäävät meidänkin esikoisestamme. Eivät enään osaisi ollakaan ilman ihan niin ku me vanhemmatki! :]
    Meillä vedetään jo koiria hännästä, korvista ja välillä mätkitään päähän ja koirat ei ole moksiskaan. [:
    Ja joku kommentoi, että  jonkun(ko?) koira nukkui pinnasängyn alla? Meillä  kans nukkuvat  Turo-Eemilin huoneessa pinnasängyn vieressä. ja Aina kun Turo-Eemil lattialla leikkii, menevät koirat viereen makaamaan, mutta ei koskaan edes meinaa mennä päälle vaan kuitenkin kiertävät kauakaa. Ihan kuin pienten lasten/vauvojen ympärillä olisi jokin kupla, johon koirat tietävät, ettei saa mennä.
    Samoin kun Turo-Eemil syöttötuolissa syö maissinaksua ja heiluttelee sitä välillä koirien kuonojen edessä, eivät koirat ota kädestä, vaan vasta sitten kun lattialle tippuu.
    Kyllä ne tietää luonnastaakin kuinka pienten kanssa ollaan. [: Suurin osa koirista ainakin.
    Ja joo, ei meilläkään meinata luopua todellakaan koirista nyt kun toinen ja tulee ja vaikka ikäero onkin todella pieni esikoisen kanssa.  Koska silloin kun koirat otimme, tiesimme, että jos luoja suo niin kaksi lasta me haluaisimme ja soihan se [: Koirat ovat meidän perheenjäseniä, joista ei luovuta kun uusi tulee, ellei ole pakon omaista tarvetta
  6. Jenni90 Rakastunut foorumiin

    Hipsuli82; nimenomaan juurikin näin! Että kun vauva altistuu jo masussa ollessaan eläimille, harvemmin niitä allergioita tuleekaan.
    Meillä kans tuota kyseistä rotua kaksin kappelein kotosalla (rottweiler) ja yksi pieni (shih tzun ja papillonin sekoitus) ja kyllä koirat tykkäävät meidänkin esikoisestamme. Eivät enään osaisi ollakaan ilman ihan niin ku me vanhemmatki! :]
    Meillä vedetään jo koiria hännästä, korvista ja välillä mätkitään päähän ja koirat ei ole moksiskaan. [:
    Ja joku kommentoi, että  jonkun(ko?) koira nukkui pinnasängyn alla? Meillä  kans nukkuvat  Turo-Eemilin huoneessa pinnasängyn vieressä. ja Aina kun Turo-Eemil lattialla leikkii, menevät koirat viereen makaamaan, mutta ei koskaan edes meinaa mennä päälle vaan kuitenkin kiertävät kauakaa. Ihan kuin pienten lasten/vauvojen ympärillä olisi jokin kupla, johon koirat tietävät, ettei saa mennä.
    Samoin kun Turo-Eemil syöttötuolissa syö maissinaksua ja heiluttelee sitä välillä koirien kuonojen edessä, eivät koirat ota kädestä, vaan vasta sitten kun lattialle tippuu.
    Kyllä ne tietää luonnastaakin kuinka pienten kanssa ollaan. [: Suurin osa koirista ainakin.
    Ja joo, ei meilläkään meinata luopua todellakaan koirista nyt kun toinen ja tulee ja vaikka ikäero onkin todella pieni esikoisen kanssa.  Koska silloin kun koirat otimme, tiesimme, että jos luoja suo niin kaksi lasta me haluaisimme ja soihan se [: Koirat ovat meidän perheenjäseniä, joista ei luovuta kun uusi tulee, ellei ole pakon omaista tarvetta
  7. t t Peruskäyttäjä

    Meiltäkin löytyy pari koiraa, mielenkiinnolla odotan mitä sitten tapahtuu kun vauva syntyy. Vanhempi koira todenäköisesti ei reagoi mitenkään, mutta nuorempi on mitä suurella todennäköisyydellä mustasukkainen. Nuorempi on muutenkin erittäin mustis, jos vanhemman koiran kanssa tekee jotakin, on nuorempi koko ajan tunkemassa väliin jne.

    Lapsia molemmat koirat on alkuun pelänneet, kun eivät ole niiden kanssa tottuneen olemaan. Kummipojan synnyttyä n. 3v.sitten tilanne on muuttunut täysin, menevät omiin oloihinsa jos tuntuu että lapsi tekee liikaa tuttavuutta, mutta muuten pyörivät jaloissa ja haluisivat osallistua lapsen touhuihin. Vieraita lapsia esim. kadulla välttelevät, mutta tuttujen kanssa leikki maistuu ja rapsutettavana on kiva olla.

    Ainakaan vielä en ole huomannut kummankaan vaistoavan mitenkään. Kesäkuun keskenmenon aikaan, vanhempi koira selkeästi vaistosi jotakin, se oli vähän väliä haistelemassa mua ja muutenkin käyttäytyi epänormaalisti, esim. yöllä kävi tönimässä, mitä se ei normaalisti tee.
  8. Saigon Peruskäyttäjä

    Meillä on myös koira. Nuori vielä, 9kk. Onneksi ehtii vielä kasvaa ja kypsyä vähän ennen vauvan syntymää. Tämä on myös aika mustasukkainen varsinkin minun huomiosta (ei siis varsinaisesti minusta vaan minun antamasta huomiosta.) Kilpailee toisten koirien kanssa kovastikin jos siitä tuntuu, etten ehkä huomioi sitä ensimmäisenä. Meidän jyrsijät ovat myös kova paikka, jos ne ovat minulla sylissä alkaa mielenosoitus, vaikka muutoin ei niistä välitä. Tuo mustasukkaisuus on tälle rodulle tyypillistä ja varmaan joudutaan sitä vauvan kanssa työstämään. Tarpeeksi ajoissa kun aloittaa niin uskon ettei ongelmia tule. Ikä varmasti auttaa myös, kakarahan toi on koko elukka.

    Ei kyllä tulisi mieleenkään luopua eläimistä lapsen takia. Mitä eniten omassa lapsuudessani harmittelen on se, ettei meillä ollut kotona eläimiä kun olin pieni. Ne ja niiden kanssa toimimaan oppiminen ovat rikkauksia ihmisen elämässä. Eläinten puremilta/näykkäisyiltä voi välttyä kun opettaa eläimet ja lapsen toimimaan toistensa kanssa. Eli pelisäännöt niin eläimille kuin lapsille, sillä pääsee jo pitkälle. :)
  9. Kaele Aloittelija

    Meillä on tämännäköinen 3v. sekarotuinen uros kotona. En ole huomannut, että koira vaistoaisi minun olevan raskaana, mutta kooltaan tuo on tosiaan niin pieni, että ei pysty hyppimään esim. vatsaa vasten. Meillä ei muutenkaan vedetä ulkona tai hypitä vatsan päälle, joten raskausaikanakaan tuskin tulee olemaan ongelmia.

    Tällä hetkellä en pysty ollenkaan ajattelemaan, että joutuisin tuosta luopumaan. Se on ollut ihan pikkupennusta asti ikäänkuin oma lapsi minulle. Sen tiedän, että koira tulee varmasti hyväksymään tulokkaan ja on ollut ihan pientenkin lasten kanssa jo pennusta asti tekemisissä, eikä ongelmia ole ollut missään vaiheessa. Koira tietää miten lasten kanssa ollaan ja nyt vain toivotaan, että lapsi ei sitten ole esim. allerginen koiralle. Aika epätodennäköistähän tuo on, mutta ei sitä koskaan tiedä.
  10. Kuura Uusi käyttäjä

    Meillä 4 koiraa (Keeshondeja). Eivät mielestäni vielä ole vaistonneet raskauttani, mutta luulen että näin käy piakkoin.. Siskolla on lapsia ja nämä karvaturrit ovat tulleet hienosti toimeen lasten kanssa. Väistävät jne.. Olen myös kasvattanut kyseistä rotua pienimuotoisesti ja olen aktiiviharrastaja. Pyrkimys ois vaikka kauan odotettu lapsi on tulossa että harrastusta ei tarvitsisi jättää pois. Toivo on suuri myös täällä että nämä asiat pystyisivät kulkemaan käsikädessä..
  11. Jenni90 Rakastunut foorumiin

    emoticon Kaele suloinen tuo teidänkin karvaturri!
  12. Esteri87 Aloittelija

    Heippa:)

    Täällä asustelee Englannin bulldoggi, esikoisen kanssa on ihan loistava tyyppi joten en usko että kuopuksenkaan kanssa tulee mitään ongelmaa.Uskon että koira on jo vaistonnut odotukseni, pitää usein päätä mahallani ja nuolee mahaani. Myös hätääntyy jos isäntä kiusaa minua leikillään, tulee nuolemaan isäntää ja vähän niinkuin siihen "väliin".

    Mun mielestä jos koiran hankkii joskus sitä ei anneta pois sen takia että tulee perheen lisäystä, ymmärrettäviä syitä voi olla suuret elämäntilanteen muutokset, esim: avioero. Jos lapsella on myös joku allergia/astma tai koira osoittaa agressiivisuutta vauvaa kohtaan niin itse en ottaisi sitä riskiä. Varoittaminen on eri asia, ja niin terve koira ainakin omasta mielestäni käyttäytyy, varoittaa ennenkuin puree. Kyllä tää bullakin varottaa monestikkin välillä jos omat silmät ja aivot eivät rekisteröi heti tytön rajuja leikkejä, pidän itse sitä normaalina, ja koira tuskin puraisisi. Tietenkään tytön "kiusaamista" en hyväksy, ja siihen puututaan kyllä heti kun huomaa tai näkee mitä tapahtuu. Koiraa ja lasta meillä ei ikinä jätetä kahdestaan mihinkään, minnekkään ei koskaan!!(tyttö siis 2,3v.) Kuitenkin koira on  omasta mielestäni perheen jäsen, ja homman saa kyllä toimimaan, jos itse siihen panostaa, ja myös antaa koiralle aikaa eikä keskitä aikaansa pelkästään uuteen tulokkaaseen.. Tämä siis vain minun mielipiteeni :D

     

  13. Saigon Peruskäyttäjä

    Nyt vissiin meidänkin taulapää on tajunnut, että minussa tapahtuu jotain kummallista. On ylenpalttisen kiinnostunut minun pissoista (haluaisi kovasti vessaan niitä haistelemaan) ja pari kertaa kun olen metsäreissulla käynyt "puskavessassa", on tullut tutkimaan tuotokset tarkkaan. Ennen ei ole näin käyttäytynyt. Muutoin en kyllä tiedä, onko tuo muuttanut käytöstään minua kohtaan. Sillä on vähän muut jutut nyt mielessä, kun on löytänyt maailman ihanimman asian, eli nartut...emoticon

    Minunkaan mielestä koiran ei tarvitse "sietää kaikkea", eli ei voi automaattisesti olettaa koiran sallivan korvista repimisen ja muun kovakouraisen käsittelyn. Pieni lapsi on koiran silmissä pentu, jotkut koirat sallivat "pentujen" riekkumisen paremmin kuin toiset. Useimmat koirat kuitenkin luonnostaan reagoivat pentujen riekkumiseen varoitusmurinalla ja jos se ei tepsi, kevyellä näykkäisyllä. Vanhempien tehtävä on valvoa, että lapsi ei ahdistele koiraa liikaa. Joskus suututtaa, kun joillekin koiran varoitusmurinakin on liikaa, mitään sellaisia merkkejä ei saisi antaa vaan sitten koira on aggressiivinen. Koirat ovat kuitenkin eläimiä, eikä niiden maailma ole samanlainen kuin ihmisten. Eivät ne välttämättä automaattisesti ymmärrä, että lapseen kevytkin näykkäisy sattuu. Tuntuu tosi usein unohtuvan etteivät koirat ajattele kuin ihmiset, mistä sitten seuraa koko joukko ongelmia ja pahimmassa tapauksessa lopetettuja koiria.

    Kuulin juuri sellaisen vinkin, että sairaalasta kannattaa jo isän/kumppanin tuoda kotiin koiralle vauvalta tuoksuvia vaatteita tai puklurättejä. Näin koira saa tutustua vauvan hajuun etukäteen. Jos mahdollista, niin koiran ja vauvan ensikohtaaminen olisi hyvä järjestää muualla kuin kotona ja kotiin saavuttaisiin sitten "yhtenä laumana". Tämä kuulema auttaa varsinkin jos koira on edes yhtään reviiritietoinen ja/tai epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan. Kotona vauvan olemassaolosta ei taas kannata tehdä "numeroa", vaan koiraa kohtaan käyttäydytään niin kuin ennenkin. Jotkut eivät päästä koiraa tekemisiin vauvan kanssa hetkeen, mutta minusta se on jo tavallaan "numeron tekemistä" ja koiran ulossulkemista. Mitä normaalimmin kaikki sujuu, sen parempi koiralle. Kuitenkaan ei kannata säikähtää, jos koira ei heti uuteen tulokkaaseen reagoi toivotulla tavalla. Eräässä perheessä koira oli pari ensimmäistä päivää murissut vauvalle ja suhtautunut epäluuloisesti, mutta sen jälkeen hyväksynyt tulokkaan, nyt kohtelee sitä kuin pentuaan. :)

    Onko kellään kissoja? Kissoihinhan kanssa liittyy kaikenlaisia pelkoja vauvan tukehduttamisesta raapimiseen jne. Onko kissojen kanssa ollut ongelmia kun vauva tulee perheeseen?

  14. Esteri87 Aloittelija

    Mun mielestä on myös outoa että jotkut heti pelästyy ja on jo lähettämässä koiraa piikille jos koira murahtaa lapselle. Moni mieltää sen heti aggressiiviseksi käytökseksi vaikka se onkin ainakin omasta mielestäni kaikkea muutakuin sitä. Moni myös kieltää koiraa murisemasta, ja näin ollen varoittamatta tulevasta...Omistajat usein saavat syyttää itseään jos koira puraisee, yleensä kyse on siitä että koiraa on kielletty murisemasta ja näin ollen se mukamas on varoittamatta purrut. Mun mielestä suomessa pitäisi olla joku Koira Ajokortti, tai koiran eleiden lukemis kortti ennenkuin tulevan pennun/aikuisen koiran luovuttamisesta perheille olisi tietoakaan.. Liioittelua? Ehkä. Näin ainakin vältettäisiin osa kodin vaihtajista, stressaantuneet koirat ja stressaantuneet omistajat.. Tuskin on kivaa omistaa koiraakaan lapsiperheissä jos niistä ei tiedetä mitään :)     Aihe ehkä jollain tavalla nostaa karvat pystyyn meikäläisellä. Mur :D
  15. aurorariel Aloittelija

    Täällä on kovasti keskusteltu koirista, mutta ei kissoista. Itse odotan esikoistamme neljännellä kuulla ja meillä on kaksi kissaa joten asia on ollut vähän niinkuin tapetilla...

    Ainakin kaikki miehen sukulaiset on olleet vankasti sitä mieltä että kissat piikille ja ovat olleet hämmästyneitä kun olen kieltäytynyt...emoticon
    Kissani ovat suht pieniä ja leikkattuja eivätkä ainakaan kavereiden lapsiin ole suhtautuneet mitenkään kielteisesti, mitä nyt ovat poistuneet paikalta, kun ovat tunteneet olonsa tukalaksi.

    On tietysti itsestään selvää etten ole raskausaikana ollut missään tekemisissä hiekkalaatikon kanssa toksoplasmoosin takia.

    En tietenkään myöskään jätä pientä vauvaa ja kissaa (tai mitään muutakaan eläintä) keskenään ja kun vauva nukkuu niin kissat eivät pääse samaan tilaan. Onneksi meillä on iso talo ja mahdollisuus erottaa kissoille oma tila jos koemme sen tarpeelliseksi.

    Eniten tässä on häirinnyt muiden ihmisten suhtautuminen. Sieltä on tullut sekä suoraan että epäsuorasti että minä olen huono äiti kun asetan kissat lapsen terveyden edelle... Näillä ihmisillä ei ole koskaan ollut lemmikkejä se kyllä valitettavasti näkyy :( 
  16. Saigon Peruskäyttäjä

    aurorariel: Huh, alkoipa raivostuttamaan kun luin kirjoituksesi. Että arvostelevat sinua huonoksi äidiksi, kun et suostu luopumaan kissoista? Kammottavaa! Älä missään nimessä taivu tuollaisen törkeän ja ala-arvoisen painostuksen alla.

    Minusta taas ihminen osoittaa vastuullisuutensa ihmisenä ja vanhempana nimenomaan sillä, että kantaa loppuun asti vastuunsa niistä elävistä olennoista, jotka on vastuulleen ottanut. Vastuullisen ihmisen toimintaa ei ole viedä eläimet piikille sitten kun tilalle tulee jotain "parempaa". Anteeksi vain, jos joku on päättänyt eläimistään vauvan takia luopua, mutta minä en sitä voi vaan hyväksyä. Jos eläimistä ei kykene vastuuta kantamaan, niin miten sitten lapsesta?

    Joskus tulee eteen tilanteita, että eläintä ei yksinkertaisesti voi pitää. Eläin on esim. aggressiivinen vauvaa kohtaan, eikä tilannetta voida korjata niin, että turvallinen yhteiselo onnistuisi. Mutta "varmuuden vuoksi" eläinten myyminen tai vielä pahempaa, piikille vieminen on minusta ennen kaikkea vastuutonta, mutta myös merkki jonkun asteen välinpitämättömyydestä. Minulle eläimet ovat perheenjäseniä ja olen niihin kiintynyt. Jotta voisin tuosta vaan luopua niistä (vauvan tulo ei ihan oikeasti ole mikään syy), minun pitäisi olla tunteeton.

    Tämä aihe kieltämättä nostattaa tunteita. Meille ei onneksi ole kukaan sanonut, että koirasta pitäisi luopua, mutta tiedän kyllä muutaman, jotka ovat sitä aivan varmasti ajatelleet. Onneksi eivät ole ääneen sanoneet, en kyllä tiedä miten siihen reagoisin varsinkin nyt, kun hormonit aiheuttavat muutenkin ärhäkkyyttä ja äkkipikaisuutta.

    Jännä, millaisia ihmisten asenteet ovat. Liekö sitten se vaikuttanut, että muutamaa ikävää tapausta (koira purrut vauvaa, kissa nukkunut vauvan päällä ja tukehduttanut sen) paisuteltu niin kauheasti, että ihmisten mielessä ei ole mitään muuta kuin uhkakuvia. Tosiasiassa nuo tapaukset ovat hyvin harvinaisia ja voisi melkeinpä väittää, että johtuvat 99%sti ihmisen virheestä tai laiminlyönnistä. Omistetaan esim. koiria, joita ei todellisuudessa hallita, jätetään lapsi valvomatta nukkumaan jonnekin ja niin edespäin. Siihen voi itse vaikuttaa hyvinkin paljon, sujuuko vauvan ja eläinten yhteiselo hyvin vai ei. Vaikka justiinsa sillä, että kissoja ei päästetä samaan huoneeseen nukkuvan vauvan kanssa, koiraa ei koskaan jätetä yksin vauvan kanssa (vaikka kuinka luottaisi koiraan) jne. Eläimiä on ollut lapsiperheissä maailman sivu ja ne ovat lapsellekin rikkaus. Vaikea käsittää, miten kaikesta on nykyään tullut uhka.emoticon
  17. aurorariel Aloittelija

    Jo silloin kun kissoja otin minulle oli selvää että tulen hankkimaan joskus lapsia. Joten otin etukäteen selvää esimerkiksi juuri toksoplasmoosista ja mietin miten kannattaa toimia sitten kun niitä lapsia tulee....

    Minulle oli itsestään selvää että jos otan vastuulleni lemmikin pidän siitä huolta sen loppuelämän. Siksi minulle tulikin yllätyksenä nämä miehen sukulaisten puheet. Olen aina ollut eläinrakas, mutta koska äitini on allerginen meillä ei ollut lemikkejä kun minä olin lapsi ja haluan että omat lapseni saavat kokea lemmikkien mukanaan tuoman ilon ja vastuun. Eli en ole luopumassa rakkaista kissoistani vaikka kuinka painostaisivat. Ne ovat minulle perheeni jäseniä.

     
  18. Jenni90 Rakastunut foorumiin

    Esteri87
    Mun mielestä jos koiran hankkii joskus sitä ei anneta pois sen takia että tulee perheen lisäystä, ymmärrettäviä syitä voi olla suuret elämäntilanteen muutokset, esim: avioero. Jos lapsella on myös joku allergia/astma tai koira osoittaa agressiivisuutta vauvaa kohtaan niin itse en ottaisi sitä riskiä. Varoittaminen on eri asia, ja niin terve koira ainakin omasta mielestäni käyttäytyy, varoittaa ennenkuin puree. Kyllä tää bullakin varottaa monestikkin välillä jos omat silmät ja aivot eivät rekisteröi heti tytön rajuja leikkejä, pidän itse sitä normaalina, ja koira tuskin puraisisi. Tietenkään tytön "kiusaamista" en hyväksy, ja siihen puututaan kyllä heti kun huomaa tai näkee mitä tapahtuu. Koiraa ja lasta meillä ei ikinä jätetä kahdestaan mihinkään, minnekkään ei koskaan!!(tyttö siis 2,3v.) Kuitenkin koira on  omasta mielestäni perheen jäsen, ja homman saa kyllä toimimaan, jos itse siihen panostaa, ja myös antaa koiralle aikaa eikä keskitä aikaansa pelkästään uuteen tulokkaaseen.. <--- NIMENOMAAN! Ja juuri kun mun suustani! [:
    Ja nimenomaan; koiran tulee ymmärtää ( ja terve koira ymmärtää) mikä on lapsi ja pieni ja koiran tulee ymmärtää ettei pieni hoksaa vielä  ettei pieni tahallaan lyö. Esim. Meillä T-E joka ei todellakaan vielä ymmärrä, ettei koiria saa lyödä, koska hän kun haluaa vain koskea, mutta kosketukset ovat puoli vuotiaalla vielä todella rajuja, mutta pakko antaa tutustua.  Mutta silti koiran ei tarvitse kaikkea sietää.   MEillä saa T-E  mennä koirien päältä ja eivät mitään välitä; mutta aina kielletään, että oppii kunnioittamaan eläimiä. Lelujen päältä voi kiivetä; mutta annetaan eläimille oma rauha [:
    Saigon; Meillä koira on E-R-I-T-T-Ä-I-N reviiri tietoinen ja todellakaan kaikkia päästä sisään... mutta kun tulin vauvan kanssa kotiin, Oli koiruus onnesta soikeana ! MUTTA meni kuukauden päivät ennen kun koira uskalsi mennä edes haistamaan vauvaa! Ihan kuin vauvan ympärille olisi ollut kupla johon koira tiesi, ettei ole asiaa. Me emme siis missään vaiheessa kiletäneet koiraa menemästä sinne, päin vastoin, aina saa haistaa! Silti koira nukkui yönsä aina pinnasängyn alla ja kun vauva nukkui sitterissä niin siinä viere4ssä oli joka kerta. Ja tapahtui iso muutos, kun tuli ventovieraita, häntä vain heilui ja kaikki saivat koskea vauvaa ja katsoa ihna rauhassa. Koska teimm heti selväksi, että me hoidetaan vauvaa, ei koira! Ja vauva voi hyvin olla lattialla, koirat  varoo ja kiertää kaukaa! Mä en tuota näykkimistä siedä millään asteikolla en aikuista enkä lasta kohtaa! Eikä meillä koirat sitä tee, siihen puututaan aina kovalla kädellä. Ja kun Turo-Eemil käy liian kova kouraikseksi; lähtee koira tilanteesta pois. Murinasta Murinaahan on monenlaista. Ja jokainen omistajanhan tulee osata koiraansa lukea ja mikä murina tarkoittaa mitäkin.... Meillä esim. nuo rotikat murisee kun leikkivät keskenään ja se on lähinnä juttelemista,niin uskomattomalta kun se kuulostaakin [: NArttu rotikka murisee pimeällä kun ollaan lenkillä niin eriööin suurille miehille; ja se murina on pelkoa. Se on epävarma ja pelokas.
    Niin ja tuosta, että tuoda sairaalasta joku sukka tai muu vauvalta koiralle haisteltavaksi, niin tiedän muutaman jotka ovat niin tehneet ja todenneet sen hyväksi; me ei itse tehty niin [:
    aurorariel; :@ voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu tuollaiset syytökset! ja tottakai tekin kissat laittaisitte  sitten pois jos vauva onkin allerginen yms. Tsemppiä ja voimia ! Ja yhdyn noihin  Saigonin sanoihin !
  19. Saigon Peruskäyttäjä

    Jenni90: Juu, kirjoitin vähän epäselvästi. En siis tarkoittanut, että koira saa lasta tai ketään muutakaan näykkiä, vaan että se on tapa, jolla aikuiset koirat kurittavat pentuja. Eli koira ei välttämättä tiedä, miten sen pitää lapsen kanssa toimia ja jos lapsi saa tehdä koiralle "mitä vaan", saattaa tulla se tilanne jolloin menee koiraltakin hermot.
    Meidän koira sallii kovakouraisenkin käsittelyn, mutta tulkitsee sen usein kutsuna leikkiin, jolloin saattaa innostua vähän turhankin paljon.

    Myös meidän koira murisee usein ja kun sen kanssa elää, tietää mikä murina tarkoittaa mitäkin. Kaikki murina ei siis todellakaan ole negatiivista, mutta toki sen varoitusmurinan erottaa kun osaa kuunnella ja tuntee koiran.

    Meidän koira tykkää lapsista ihan erityisen paljon ja on pienestä osannut niiden kanssa olla. Leikkii esim. kepeillä lasten kanssa rauhallisemmin kuin muutoin, mitä ei sille ole koskaan erikseen opetettu. Aivan arkojen/pelkäävien lasten kanssa en päästä leikkimään, koska huomaa ihmisestä epävarmuuden ja yltyy usein kiusaamaan. Sitä ei tietenkään sallita, mutta itse olen päättänyt, että parempi pysyä aroista lapsista erossa kokonaan kuin ottaa se riski, että ennestään aralle lapselle tulee lisää pelkoja. Normaalisti suhtautuvien lasten kanssa ei ole ongelmia. Mutta aina on aikuinen valvomassa, oli lapsi kuinka iso tai pieni tahansa.

    Toivon myös, että tuo sitten vauvan tullessa osaisi varoa sitä automaattisesti, uskoisin että yleensä asia onkin näin. Mutta sen näkee sitten!
  20. Jenni90 Rakastunut foorumiin

    Juurikin näin emoticon

Jaa tämä sivu