raskaus alussa ,suhde lopussa?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ania
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
A

Ania

Oman äänensä löytänyt
Lyhyesti kerrottuna,viime sunnuntaina käynnistyi episodit(jatkuen ti,ke),joiden aikana mieheni loukkasi minua useita kertoja mm otamalla sormuksen pois,ja lähtemällä kapsäkkeineen ovet paukkuen.
Syyt,joista tilanteet lähteny,on olleet lapsellisia,ihan minimaalisen pieniä asioita,joista toinen on suuttunut ihan silmittömästi.

Meillä on tuore suhde,ja tuore raskaus (jotain 6vko kai,en ole tässä stressissä edes jaksanut ajatella) ja nyt olo on kuin en tuntisi koko ihmistä,aivan kuin silmät aukeaisi,ja tuntisin vain inhoa ja oksetusta tätä ihmistä kohtaan,joka loukkasi.
Varmaan kuulostaa naiiville tällaisesta valittaa,mutta edellisen suhteen haavat on kovin arat....

Päässä pyörii kovin painokelvottomia tunteita ja ajatuksia,mm siitä että en usko että tunteeni voi koskaan palata,inhoan tätä raskautta koska se on tuosta ilkeästi käyttäytyneestä ihmisestä alkanut,pelkään,että jos jatkan raskautta,inhoan lastakin.
Oma halu olisi vain tehdä asiat niin että poistaisin kaiken tämän aiheuttaneen elämästäni.

Olisiko ketään kohtalotoveria,miten loukkauksista selviää muuta kuin ajan kanssa,ei kai mitenkään?
Kokemuskia,onko ollut tällainen tilanne..

Alkaa paukut olla aika vähissä tämän asian suhteen.
 
Onko teillä raskaus suunniteltu vai "vahinko" ? Voiko olla ettei mies vaan ole valmis tulemaan isäksi ja reagoi näin radikaalisti asiaan?

Neuvoja on hankala antaa, kun ei itse ole ollut samassa tilanteessa, mutta tsemppiä rankkojen päätösten tekemiseen!!
 
Harmitus Sinuli. Minullakaan ei ole paljoa sanottavaa, kun ei ole kokemusta. Mutta tuli mieleeni kysyä: Muistatko vielä mihin ihastuit miehessäsi? Mikä oli se, että halusit olla hänen kanssaan?
 
kyllä tää oli ihan suunniteltu,mutta tosiaan suhdekkin kovin tuore,voihan se olla että jotkut tiedostamattomat paineet aikaan sai tuon?

Mä kyllä järjellä tosiaan voin tätä käsitellä,mutta tunnemaailma lyö pahoin vastaan,enkä ymmärrä millä tästä selviää.

Ja EN muista mihin ihastuin,kai sellaseen yleinilmeeseen,että oli ystävällisen oloinen ja keskusteleva mies.Ei paljon kanna nuo nyt [:(]
 
Sinuli, jos ette pysty istumaan alas ja keskustelemaan kaikesta, niin silloin ei ole järkeä yrittää jatkaa eteenpäin yhdessä. Raskaus ja vauva ei ole niitä helpoimpia ajanjaksoja varmaan kenenkään parin elämässä, joten jos ei ole hyvää pohjaa ja varmuutta, niin siitä tulee kyllä todella raskasta...

Yksin selviäisit kyllä, jos niin tahtoisit, mutta se on ihan täysin sun päätös. Tuskin lasta inhoaisit, jos saat tunteet ja tapahtuneet käsiteltyä (neuvolassa tai muualla ihan ammattilaistenkin kanssa jutellen), niin vauva saisi susta kyllä parhaan mahdollisen äidin itselleen! Vaan silti sulla on myös täys oikeus päättää toisinkin, eikä se susta huonoa ihmistä tee... Mitä päätätkin, tee se harkiten ja anna itsellesi lupa pitäytyä päätöksessä, älä jossittele.

Suosittelen kuitenkin alkamaan keskustelusta, kaksin tai kolmin, mikä onkaan teidän kannaltanne paras ratkaisu. Seuraavat askeleet löytyvät kyllä sitten. Voimia! :)
 
Tosi paljon kiitoksia kun olette viitsiny paneutua tähän aiheeseen!!!!

Tuo yksin jääminen...mulla on tosiaan avioero takana,jonka alkajaisiksi jäin yksin odottamaan viimeistä yhteistämme...eli mulla on muitakin lapsia täällä,ja jokainen lisälapsi(siis tämä yksikin) on poissa heiltä,ei yhden ihmisen kädet vaan kertakaikkiaan riitä neljälle alle kouluikäiselle!Ja siitähän tulee tietenkin entistä kehnompi tunne.

Kumminkin eniten pelkään sitä,että kun katsoisin lasta,olisin ihan tunteeton ja ilmeetön...

Miehestä ja suhteesta voisin luopua ihan ilman ongelmaa,miehiä tulee ja menee,ja eronneena ja sen sonnan läpikäyneenä se olisi ihan "ok" jos näin voidaan sanoa.

Yhdessä me kumminkin tuon ihmisen kanssa haluttiin vauvaa! ja nyt koko paletti on nurin kurin.

Varmaan,ja onkin,suurin vika minussa,etten kykene istumaan ja juttelemaan,olen vaan niin niin loukattu.Mies pyydellyt anteeksi jne,mutta tosiaan olen ihan ylisäikky entisen avioliittoni jälkien jälkeen.

En tajua miten saisi nupin nuljautettua uusille uomille...
Hassua että siinä voi nähdä vahvaa (positiivista) tunnetta,jos inhoaa toista.En voisi kuvitellakkaan että suutelisin tai antaisin edes halata tämän henkilön.

Kuinkahan paljon raskaus tekee sekopäisemmäksi?
En ole kyllä ikinä ollut näin kauheissa tunteissa raskauden aikana...
 
Onko mies tullut aiemmin isäksi? Oletko sinä ylireagoinut loukkaantumisia raskauden takia? Tietääkö miehesi, että saatat loukkaantua helpommin tai että tunteesi "elävät omaa elämää enemmän" raskauden aikana? Jos sinulle on vaikea puhua, niin tuolla jo joku ehdotti kirjoittamista. Lähetä miehellesi vaikka sähköposti...?
 
kyllä hänellä on lapsi,mutta en tiedä että osaako ottaa huomioon nämä mun tunnetilat,joissa ei näemmä oo mitään logiikkaa...

ja varmaan olen ylireagoinut,uskon kyllä,mutta ongelma onkin,että miten tästä tunteesta pääsee pois .
olen sentään jo vähän loivennut tässä parin pv kuluessa

Tuota kirjoittamista ollaan harrastettu netin välityksellä,mutta minua vaan *ituttaa hänen anteeksi pyytelyt ja ymmärrykset,kuinka on väärin tehnyt,sii tuntuvat säälin kerjuulle,itsesäälille,en tykkää [>:]
 
Heippa Sinuli!
 
Itsesäälisen ihmisen puheissa pitää huomioida se, mitä hän oikeesti pyytää anteeksi ja yrittää antaa se anteeksi. (Tai mitä hänen pitäisi pyytää anteeksi, muttei itse ymmärrä.) Jos hän esim. pyytää anteeksi omaa olemassaoloaan, sitä ei kannata huomioida, koska siitä ei ole kyse. Kannattaa pysyä asiassa, ei asian vierestä. No joo... osaan juu antaa hyviä neuvoja, kun en tiedä mistään mitään... mutta sen tiedän mitä on olla itsesäälinen - nimim. kokemusta on. Ja päässyt eroon, tai ainakin tiedostan itestäni, kun olen menossa siihen ja yritän olla sanomatta ääneen kaikkea mitä tekisi mieli.
 
Tunteitaan on vaikea hallita. Mietitään esim. rakastumista. Sitä lentelee pilvissä jne. ja ympärillä olevat ihmisetkin jo kyselee mikäs vaivaa, vaikka kuin yrittäis olla näyttämättä sitä tunnetta. Tai vihastumista, joka on myös vahva tunne. Kyllä sen näkee kun hampaita kiristellen yrittää puhua selvää suomea. Tunteet saa tulla. Niitä voi yrittää kanavoida. Ne saa pois hetkellisesti riippuvuuksiin pakenemalla. Vihastumisen erittämää adrenaliinia voi käyttää hyväkseen siivoamalla kämpän, hakkaamalla mattoja piiskalla... Kun puhuu toiselle, miltä tuntuu, mikä minusta tuntuu pahalta (sitten kun on rauhottunut) se helpottaa. Ainakin minulla toimii. Mutta sepä se, minulla toimii näin, toiset kokeilevat muuta. Jos ei pysty puhumaan vastapuolen kanssa, ja haluaa puhua ystävien, ammattiauttajien kanssa, kannattaa kuitenkin varoa toisen mustamaalaamista. Tunteet tulee ja menee, mutta sitoutuminen toiseen vaatii tahtoa. Tahdotko olla toisen kanssa silloinkin kun menee huonosti? Tahdotko selvittää asioita itsellesi, toiselle? Ei tarvitse vastata minulle, itsellesi mietittäväksi.
 
Muistan iltarukouksissani! Halirutistus!
 
T: örkki
 
Heips! Täältä taitaa löytyä kohtalotoveri.
Alettiin vasta vuoden alussa seurustelemaan ja tulin heti raskaaksi. Poikaystäväni yritti pitkään saada minut tekemään abortin lähes pakottavaan sävyyn. Itse en sitä kuitenkaan halunnut. Hän on hyväksynyt tilanteen että tämä lapsi syntyy ja onkin nyt yllättävän innostunut siitä.
Kuitenkin nyt viimeisen parin viikon aikana minua on alkanut ahdistaa koko tyyppi! Majailee minun luonani kuin kotonaan mitään kotitöitä kuitenkaan tekemättä ja määräilee menemisissäni. Tämäkin vielä menisi mutta on alkanut tuntumaan että tyypillä on vihanhallinnan kanssa jotain ongelmaa. Turhan usein olen nyt joutunut pyytämään "älä huuda" ja muutamia kertoja hän on kertonut kuinka tekisi mieli "läväyttää". Sanoin hänelle että nyt on parempi antaa minun olla muutama päivä ihan itekseni, enkä aio vastata hänelle edes puhelimeen.
Nyt kun olen saanut hieman mietittyä asioita alan olla sitä mieltä että minun olisi parempi kasvattaa lapsi yksin. En voi edes kuvitella että muuttaisimme yhteen. Mieluummin yh kuin todella huonossa suhteessa. Eikä lapsenkaan ole hyvä kasvaa sellasessa ympäristössä jossai vanhemmat ovat väkisin yhdessä...?[&:]
 
nanatin, kauhealta kuullosti tuo 'tekis mieli läväyttää' :o
Pois äkkiä tuollaisesta suhteesta, vaaraksi sekä sinulle että lapselle! :(
Tsemppiä kaikille!
 
Takaisin
Top