Raskaudesta kertominen työpaikalla

[Inkku84]

Apua kaivataan!

Tämä ei ole nyt edes mun ensimmäinen kerta, mutta mä täällä stressaan raskauden kertomisesta töissä!!! Rv 14 tulee kohta täyteen ja olen ollut nyt 2 viikkoa ihan suunnitellulla lomalla (en siis saikkarilla) ja maha on kasvanut järkyttävää vauhtia ja nyt sitä ei saa piiloon millään. Maanantaina palaan töihin ja ois varmaan pakko kertoa esimiehille mitä on luvassa. Nolottaa vaan niin vietävästi!!!

Esikoista odottaessani olin määräaikaisella sopimuksella en-oman-alani-työpaikassa mistä tiesin muutenkin jo lähteväni heti sopimuksen loputtua, niin kertominen ei kauheasti jännittänyt. Ja esimies oli silloin itsekin juuri vähän aikaa sitten hoitovapaalta palannut nainen joka otti uutisen ammattitaitoisesti vastaan ja onnitteli.

Nyt vastassa on tuloskeskeisiä miehiä ja korkeimmalla pallilla yksi lapseton, veikkaisin noin 40v ikäinen nainen.... Tiedä sitten onko jättänyt lapset tarkoituksella hankkimatta vai jostain muusta syystä. Jokatapauksessa musta tuntuu nyt vaan tosi epämukavalta mennä puhumaan tästä, koska oon just viimisen puolivuotta saanu heiltä kaikilta hyvää tukea, luottoa ja rohkaisua oman urani suhteen. Sain kesällä just ylennyksen ja 2 vko siitä kuultuani(huom!!) oon tullu raksaaks vaikka pillerit olin jättäny pois useampi kuukausi sitten.

Toinen lapsi oli jo odotettu, mutta työura alko puskee päälle ihan yllättäen ja yllennystä hain kun ylemmältä taholta sitä melkein käskettiin. Toki silti piti haastatteluissa esimiehet vakuuttaa kuinka kovasti paikkaa halusin ja mitä kaikkea aion saada sit aikaseks jos paikan saan. Tunsin jo sillon itseni valehtelijaksi koska en kuitenkaa halunnut lopettaa lapsen yrittämistä. Nuoremmaksi tässä ei enää tulla ( vaikka aikaa vielä onkin kohtalaisesti jäljellä), esikoinen on kuitenkin jo 5v, takana yks keskenmeno ja tieto ettei kaikki aina mee suunnitelmien mukaan.

Ei tällasia voi selittää töissä, mut haluaisin jotenkin ilmaista ettei mulla todellakaan oo ollu kokoajan tarkotus heittää juuri saamaani päätösvaltaa ja siitä seurannutta vastuuta heti tosipaikan tullen muille. Tosiasiassa oisin halunnu saada tämän lapsen nyt olis mulla ollu mitään töitä tai ei...mikä sekin tosin voi olla jonkun mielestä vähän kyseenalaista!

Jokatapauksessa en tiedä miten tän nyt tekisin... Selitänkö oikeesti juurta jaksain miksi oon paksuna just nyt enkä vasta vuoden päästä ja lupaan hoitaa tehtäväni esimerkillisesti koko lopun jäljellä olevan ajan (n 5kk) ennen äitiyslomaa ja sitten henkihieverissä vältän sairaslomaa vaikka kuinka supistelis? Vai marssinko vaan ryhdikkäästi paikalle, lyön faktan pokkana pöytään ilman sen kummempia selityksiä ja annan heidän murehtia sijaisen hankkimisesta? Paras varmaan ois joku välimuoto näistä, mut hiukka vaikuttaa se heidänkin reaktio ja se kun tässä ny jännittää niin vietävästi!!!

Ottaa sekin päähän et miehet ei joudu tämmösiä koskaan miettii ja harmittaa myöntää sekin, että jos ite oisin esim yrittäjä, niin kyllä mulla heti työntekijän arvostus laskis, jos se ylennyksen jälkeen pamahtais heti paksuks tai jos se ilmoittais ihan mistä syystä tahansa ettei 9 kk päästä aio sit ilmestyä pitkään aikaan töihi. Heti tulee fiilis et nyt on kusetettu. Munhan pitäis nyt just itse hyvin tietää et elämä ei oo niin yksinkertasta mut jotenkin koen tällaseen tilanteeseen joutumisen vastuuttomana ja epäluotettavana käytöksenä. Ihan ku oisin tahallani viilannu kaikkia linssiin. Mun selvästi pitäis hioo ainaki omia asimistaitojani jos ei muuta...huoh...ehkä mä oon tuominnu itse itteni jo valmiiks ja siks tää tuntuu nyt niin hankalalta. Muuten ei ehkä ottaiskaa näin koville, mut satun tykkäämään todella työstäni ensimmäistä kertaa elämässäni ja vaivaakin sen eteen oon nähny ja rvostan ihmisiä siellä ja välitän mitä ne musta on mieltä. Kun saisin tän nyt vaan alta pois niin voisin ehkä jopa nauttia raskaudesta kun kuitenkin tää tuleva vauveli on muun perheen lisäksi nyt se kaikken tärkein asia.

Miten te muut olette kertoneet raskaudesta töissä ja miten uutiset on otettu vastaan?

 

[Lyydia]

Minun mielestä pitäis ylpeänä mitään selittelemättä kertoa raskaudesta. Se on hieno asia ja sulla on oikeus saada lapsia. Mikään työ ei ole sen arvoista, että pitäisi kokea itsensä huijariksi jos saa lapsia.

 

[Martza_91]

Olen samaa mieltä Lyydian kanssa. Ei sun tarvii mitenkään selitellä raskauttasi.

Muistan kyllä itekkin kuinka paljon mua pelotti mennä kertomaan esimiehelleni, joka on 60v mies. Olen ollut se "luottotyöntekijä" joka tekee aina ylitöitä kun pyydetään ja jolle kaikki kiireelliset työt ja protojen teko on pistetty. Plussasin 7/2014, olin kuullut esimieheltä keväällä että saisin syksyllä palkankorotuksen. Tunsin olevani tosi pirullinen kun odotin niin kauan että sain sen palkankorotuksen ennen kuin kerroin raskaudesta, pelkäsin etten saisi sitä jos aiemmin kerron. Kerroin rv18, muistan vieläki kuinka tärisin kun menin esimiehen koppiin. Ilmotin vaan että jään helmikuussa äitiyslomalle mitään sen kummempia selittelemättä. Vastaus oli "aha, joo, selvä". Tuotantopäällikkömme oli sanonut että tulee kusiset paikat kun jään pois, ehkä niin mutta kyllä ehdin tekemään siellä hyvää tulosta myöhemminkin kun palaan äitiyslomalta, jos firma siihen kaatuu niin kaatukoon.

 

[KoBe]

Mulla oli vaikeuksia kertoa omalle esimiehelle kun raskautumisuutisia oli lähiaikoina muutama ollut ja sijaisia vaikeaa saada. Menin huoneeseen ja totesin, että olis vähän uutisia, hyvä ja huono tavallaan. Sitten kerroin jääväni loppuvuodesta pois "määrittämättömäksi ajaksi", ja esimies onnitteli ihan vilpittömästi, tajusi heti mistä oli kyse. Toki hänellä itselläänkin lapsia.
Kerroin sitten kyllä tarinaa taustalta, että ihan näin nopeasti ei oltu ajateltu että napsahtaisi, mutta onnellisia ollaan kun napsahti. Kaikki vaan kävi äkkiä.
Esimies heitti vitsiä ja meillä oli oikein mukava hetki.
Lapseton nelikymppinen nainen ei välttämättä ole yhtä helppo tapaus, mutta suosittelen melko suoraan asiaan menoa. Kaikki muu annettu tieto riippuu sitten toisen suhtautumisesta ja siitä, paljonko haluat kertoa. Hirveästi ei kannata selitellä, koska kyseessä on iloinen uutinen jota ei pitäisi joutua selittelemään.

 

[Salme]

Minä hain vakituista paikkaa pari viikkoa plussaamisen jälkeen ja sainkin paikan. Raskaudesta kerroin esimiehelle noin kuukauden päästä vakinaistamisesta ja kommentti oli jotain "ahaa, selvä".

 

[Inkku84]

Kiitos kaikille vastauksista ja oli kiva kuulla teidän tapauksistanne

Sain kuin sainkin avattua suuni työapaikalla. Marssin heti maanantaina esimiesten puheille, koska halusin asian vain pois päiväjärjestyksestä, enkä kestänyt ajatusta että sana leviäisi ennen kuin itse pääsisin kertomaan asiasta.

Aloitin sanomalla että nyt olisi sellaista ilmotusluontoista asiaa että olen raskaana.
Reaktiot olivat onneksi positiivisia. Sain onnitteluja ja jopa halauksen, yksi (miespuolinen!!!) myönsi että oli jo aavistellut asiaa (ei ihme kun paino on noussut rutkasti viimeiset 3 kk) Pakko minun oli mainita ettei ajoitus ollut paras mahdollinen ja selitin hieman taustoja miksi nyt eikä aiemmin tai myöhemmin. Myönsivät että mun varaan oli laskettu aika paljon, mutta että ei tämä maailmaa kaataisi. Vakuuttelivat että kaikki on ok, ja että tämä kuuluu elämään ja ettei tällaista kannattanut stressata. Korkein esimies tämä n. 40v lapseton nainen sanoi minulle kun oltiin kahdenkesken että eikö ollutkin epäreilua että miesten ei koskaan tarvitse murehtia tällaisista asioista. Oli helpottavaa kuulla että hän ymmärsi mun yskän :).

Voi olla että jotkut ovet sulkeutuivat tai ainakin pysyvät kiinni pidempään, mutta kuten Lyydiakin tässä aiemmin kommentoi, mikään työ ei ole sen arvoista että lapsen saannista kannattaisi tuntea huonoa omaatuntoa...

 

[K_@tri]

Mulle yks viisas työkaveri joskus sanoi seuraavaa kun huolesta soikeena kerroin saaneni vakkari paikan ja luulin olevani raskaana ja pelkäsin työni puolesta. Raskautta ei sitten ollutkaan mutta neuvo on hyvä :

Jos firma/kunta /yksityinen taho palkkaa nuoren / lapsenteko iässä olevan naisen työntekijäksi niin kyllä se lafka on valmistautunut myös silloin siihen että se työntekijä raskaaks tulee ehkä jossain kohtaa, ehkä aikaisin urallaan, ehkä myöhemmin urallaan mutta kuitenkin. Täytyy olla idiootti jos ei sellaista tiedosta.

Mä noudatan tätä idealogiaa.

 

[Lya]

Itse jouduin aikoinani vähän pakkorakoon, kun työpaikalla suunniteltiin syksyllä isoa seminaaria seuraavalle keväälle, jopa samalle viikolle kun oli laskettu aika. Ei ollut maailman ihanin hetki joutua kesken kokouksen kertomaan, että miksi en voi osallistua...

Muu porukka onnitteli, mutta esimies ( itseäni pari vuotta nuorempi mies ) meni ihan lukkoon :)

Nyt kun olen taas töissä, niin selvästi yrittää väkisin olla kiinnostunut tytön tekemisistä. Ja pelkää, että päätän järjettömän työmäärän takia jäädä osittaiselle hoitovapaalle.