Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen

[Bella Swan]

Millaisia kokemuksia teillä on raskaudesta ja synnytyksestä tai vaikka imetyksestä palautumisesta? Koitteko palautuneesi ihan hyvin, vai jäikö jotain isompaa josta ette palautunutkaan?

Mulla tietysti itsellä vaikuttaa 30 kilon painonnousu ja sektiot, mutta tää vatsa on jäätävä. Alavatsan leikkaushaavojen yläpuolella vatsa siis oikeasti roikkuu, kuin vyötärölaukku. Laihtuminen varmaankin vähän auttaa, mutten usko että ongelma korjaantuu pelkästään sillä. Lisäksi vatsalihasten erkauma on läsnä yhä, vaikka nuorin on 2,5v vanha jo. Imetyksen kun vasta lopetin, en osaa sanoa rinnoista. Aina ne on olleet niin isot ja roikkuvat, etten ainakaan usko eron lapsia edeltävään aikaan olevan suuri.

Tietysti keho yleensä muuttuu ainakin vähän ja se on normaalia ja pitäisi olla armollinen, mutta elämää häiritsevät jälkivaivat eivät ole kivoja.

 

[Vargynja]

Esikoisen synnytyksestä palauduin hitaammin kuin kuopuksen. Esikoinen syntyi sektiolla. Jo esikoisen raskaudesta jäi lonkan seudulle löysyyttä tai jotain mikä vaivaa toisinaan varsinkin jos olen huonossa asennossa. Nyt kahden raskauden jälkeen tilanne on entistä pahempi ja lonkka voi vihoitella vaikka liiasta kyljellään makaamisesta. Pitäisi ehtiä ja muistaa jumppailla kuopuksen raskausaikana fysioterapiassa saamieni jumppaohjeiden mukaan.

Muuten koen palautuneeni nyt ihan hyvin. Kuopus on nyt 1,5-vuotias. Vatsa jäi vähän pömpöksi, olisikohan erkaumaa... Sitäkään ole jaksanut miettiä ja jumpata.

Raskauskiloja jäi esikoisen synnytyksen jälkeen aika paljonkin ja jossain kohtaa painoa tuli lisääkin. Mutta kuopuksen synnytyksen jälkeen paino lähtikin tippumaan niin että painan nyt vähemmän kuin kertaakaan esikoisen syntymän jälkeen. Ennen esikoista painossa en ole ja ehkä hyvä niin.

Se jää nähtäväksi, millaisiksi rinnat jää. Imetän kuopusta vielä. Esikoisen jäljiltä ne jäi isommiksi kuin ennen raskautta.

 

[SuperTaateli]

Millaisia kokemuksia teillä on raskaudesta ja synnytyksestä tai vaikka imetyksestä palautumisesta? Koitteko palautuneesi ihan hyvin, vai jäikö jotain isompaa josta ette palautunutkaan?

Mulla tietysti itsellä vaikuttaa 30 kilon painonnousu ja sektiot, mutta tää vatsa on jäätävä. Alavatsan leikkaushaavojen yläpuolella vatsa siis oikeasti roikkuu, kuin vyötärölaukku. Laihtuminen varmaankin vähän auttaa, mutten usko että ongelma korjaantuu pelkästään sillä. Lisäksi vatsalihasten erkauma on läsnä yhä, vaikka nuorin on 2,5v vanha jo. Imetyksen kun vasta lopetin, en osaa sanoa rinnoista. Aina ne on olleet niin isot ja roikkuvat, etten ainakaan usko eron lapsia edeltävään aikaan olevan suuri.

Tietysti keho yleensä muuttuu ainakin vähän ja se on normaalia ja pitäisi olla armollinen, mutta elämää häiritsevät jälkivaivat eivät ole kivoja.

Ihan kuin itseni kirjoittama. Oli sama 30kg painonnousu (molemmista, välissä kerkesin pudottaa pois + kuopuksen jälkeen sama pudotus) ja 2x sektio takana. Vatsanahkalipare jäi , kuopuksen jälkeen se ei enää palautunut edes siedettävälle tasolle laihtumisen myötä vaan varsinkin vasemmalla vatsan sivulla lipare on ja pysyy nyt kun oon kerryttänyt painoa takaisin ( +15kg ainakin, hups! Kuopus 5v) niin vatsanahka roikkuu luonnollisesti enemmän samoin pömppis ja erkauma läsnä, se vatsalihaksia yhdessä pitävä kalvo on venynyt lopullisesti eikä tule ilman operaatiota kuntoon. Vatsalihakset pysyvät yhdessä "normiasennossa" mutta heti jos joutuu ponnistelemaan käyttäen myös corea, vatsalihakset pakenevat sivuille heti.

 

[Foreverfever]

Mulla kaikista raskauksista tullut reilusti painoa (22kg-29kg), painon olen onneksi joka kerta saanut pudotettua (1 kilo jäljellä) ja muutenkin vointi palautunut raskaudesta tosi nopeasti hyväksi. Löysää nahkaa ja arpia löytyy. Vatsa ei omasta mielestä ole niin pahan näköinen kuin voisi 4 lapsen jälkeen kuvitella ja olen siihen tyytyväinen. Myös rinnat roikkuvat, mutta tähänkin on jo ekan lapsen jälkeen tottunut.
Ainut mikä ärsyttää on vatsalihasten heikkous. Ei vaan ole viimeisen synnytyksen jälkeen ollut tarpeeksi motivaatiota niitä kuntouttaa, ei ole erkaumaa mutta ei vaan ole niissä voimaa yhtään ja maakuasennosta lattialta nousu vaikeaa.

 

[Evergreen]

Mä koin palautuneeni ekasta raskaudesta ja synnytyksestä hyvin. Synnytyksen jälkeen ei tullut pahoja komplikaatioita, joten jälkivuodon loputtua pääsin nopeasti takaisin omaan liikkumisrytmiin.

Imetys kulutti aivan valtavasti kaloreita. Raskauskiloja tuli 12, jotka tippui 3kk jälkeen pois. Sen jälkeen tippui vielä 6kg, joista noin 3kg tuli pysyvästi takaisin. Lähtöpaino ennen seuraavaa raskautta oli siis hieman pienempi, kun mitä ennen esikoisen syntymää. Toki kehonkoostumus on erilainen kun ennen raskauksia, mutta sen voin hyväksyä.

Tässä raskaudessa kiloja on tullut tähän mennessä noin 10, katsotaan miten palautuminen sujuu. Toiveissa olisi tietysti yhtä helppo palautuminen kun viimeksi

 

[Lya M.]

Minä olen siitä outo tapaus, että kaikki säälittävät raskauskilot jäivät kummankin lapsen syntymän jälkeen synnärille ja putosin aika pian takaisin alipainoon.

Jälkimmäisen lapsen kanssa päädyin silti kaavintaan, kun istukka ei ollutkaan tullut kokonaan pois, mutta sitä ei huomattu, kun Apotti kaatui kesken kaiken, mikä hämmensi kätilöitä kovasti.

Eipä siinä mitään, mutta sen verran arpeuduin tuosta kaavintatoimenpiteestä, että edelleen on kipuja kun miehen kanssa ”puuhataan”.

 

[MinnaM]

Ekasta ja tokasta palautuminen meni tosi hyvin. Molemmista raskauksista tuli painoa n. 20kg ja n.10kg jäi jo synnärille. Imetys myös laski painoa niin, että töitä tarvi onneksi tehdä vain muutaman kilon verran, tokasta vähän enemmän ku ekasta. Ei raskausarpia mahassa, ei erkaumaa. Ekasta tehtiin eppari ja se tietty parani omaan tahtiinsa ja epparihaava tietty vähän kiristeli aluksi ja vähän pidemmän aikaa myös sänkypuuhissa. Rinnat olleet aina isot ja noin vuoden imetin molempia, ei sen roikkuvammaksi muuttuneet kuin normaalistikaan.

Saas nähdä, miten tässä kolmannessa raskaudessa, kun lähtöpaino ollut jo 10kg enemmän ku aiempien kanssa ja ikää se reilu 10v. enemmän.