Raskaudessa yllättävintä on ollut...

Aalloilla

Jostain jotain jo tietävä
Huhtikuiset 2025
Juuri tällaista ketjua en löytänyt arkistoista... :Smiling Face With Smiling Eyes:

Raskausajasta löytää helposti kertomuksia ja lähipiiri jakaa niitä innokkaasti etenkin ensiodottajille. Kuitenkin muiden kertomat huomiot voi olla hyvinkin erilaisia, mitä itse kokee ja huomioi.

Eli listataanko asioita, jotka ovat olleet omassa / omissa raskauksissa
-positiivisia yllätyksiä,
-vähemmän ihastuttavia yllätyksiä odotusaikana.

Ihana lukea vertaistukimaisesti ja kootusti muiden havaintoja ja kenties löytää noita positiivisia asioita itsellekin keskustelun kautta :Two-hearts:
 
- Itselle tietynlaisena yllätyksenä tuli oman kehonkuvan muuttuminen. Tottakai tiesin, että kroppa muuttuu ja tietenkin maha kasvaa, mutta en osannut ajatella, että oma suhtautuminen tähän lipsahtaisi sinne negatiivisen puolelle :Face Without Mouth: Kun on ennen ollut siro ja atleettinen, nyt tuntuu lähinnä siltä kotletilta :Face With Tears Of Joy:

- Toinen yllätys on ollut se, kuinka yleisesti odotus on ollut "raskasta". Väsymys, närästys, epämukava olo ja huonovointisuus kyllä pääsivät yllättämään, vaikka niistä jokapaikassa mainittiin.

+ Positiivisena sitten tietenkin kaikki "ekat": ekat pienet potkut masussa :red-heart: eka ultra :red-heart: ekat pienet vaatehankinnat :red-heart:

+ Ja positiivisena vielä miehen ihanan ujo hymy kun puhutaan pian syntyvästä vauvasta, se ilme jää sydämeen :Smiling Face With Heart Shaped Eyes:
 
Alkuraskauden pahoinvoinnin ja väsymyksen voimakkuus kyllä pääsivät yllättämään... Myönteinen yllätys taas oli se, kuinka helppo raskaus kuitenkin sitten ekan kolmanneksen ohimentyä oli, vaikka kaikenlaista pientä vaivaa toki olikin 😄
 
Positiivisena yllätyksenä oli etten kärsinyt lainkaan pahoinvoinnista. Yllätyin myös ettei tullut turvotuksia. Alkuraskaudessa tullut väsymys oli toisaalta kiva, kun ekaa kertaa elämässä sain mentyä ajoissa illalla nukkumaan 😄

Ikävänä yllätyksenä tuli loppuraskauden kovat (liitos?)kivut. Ikävää oli myös vaikeus hyväksyä kehonkuvan muutokset, mua nolotti raskausmaha, piilottelin sitä kassien takana yms. Harmittaa ihan älyttömästi, etten kyennyt olemaan ylpeä vauvamahasta.
 
Näitähän keksisi vaikka kuinka paljon, raskaus oli täynnä yllätyksiä.

- Etominen on eri asia kun oksentaminen. Joskus oksentaminen olisi parempi, jos sillä saisi olon menemään ohi. Itse en oksentanut kertaakaan.
- Liitoskivut
- Raskaus kyllä vaikutti ihan kaikkeen elämässä, sitä ei ihan helpolla unohtanut olevansa raskaana kun aina joku vaiva muistutti siitä. Monta asiaa, joita en pystynyt tekemään, tai toisaalta piti tehdä erilailla
- Tuttujen ja tuntemattomien kanssa puheenaiheena oli raskaus ja tuleva vauva. Toisaalta oli kiva, mutta monesti myös kiusaantunut olo kun taas puhutaan vaan meistä ja mun olosta. Nyt ymmärrän miten toisen raskaus saa itsessä tunteet pintaan ja haluaa vaan puhua siitä.


+ Vauvan kehitystä seuratessa tajuta miten älytön ihme alkion/sikiön/vauvan kehittyminen oikeasti on 🤩 Ja tähän liittyen se miten aikaisin jotkut elimet jo alkaa kehittymään.
+ Kaikki kokemukset oli aivan uutta. Vähän sama fiilis kun katsoisi trilleriä tai kiipeäisi vuoren huipulle. Tietää että jotain isoa tulee tapahtumaan, mutta perillepääsemistä saa odottaa ja prosessoida.
+ Pesänrakentaminen on oikeasti juttu ja sitä sai ensimmäisen lapsen kanssa tehdä ihan huolella. Hankittavaa on paljon, mutta on myös aikaa ja tilaa tehdä kun ei ole sitä vauvaa käsissä.
+ Raskausvapaalla sai oikeasti vaan olla
 
Yllätyin siitä...

- etten pystynytkään liikkumaan koko raskausaikaa ja että raskaus voi olla vaikea jo hyvin varhaisesta vaiheesta
- kuinka rintakehä leveni
- kuinka huolissani olin koko raskausajan
- kuinka en pystynyt enää keskittymään kuin vauvajuttuihin, kun kärsin jostain pesänrakennusvietistä 🙈


+ kuinka yht äkkiä miulle aukeni ihan uusi sosiaalinen maailma, josta en ollut tietoinen
+ kuinka hauskaa oli muuttua miehille näkymättömäksi (tämä voi olla outo, mutta oli jotenkin kivaa, kun sen ison pöntön kanssa minua ei kohdeltu potentiaalisena petikumppanina 😆)
 
Täällä mennään vasta 11+0 eli monia yllätyksiä varmasti vielä edessä, mutta siis. Matkaesitteessä ei mainittu yökkäysrefleksistä sanaakaan?!? 😩 Pahoinvointia mulla on ollut vain hyvin lievänä, sekin vähä tuntuu olevan nyt jäämässä pois, ja oksentanut en ole kertaakaan (🤞🏻) mutta siis tämä holtiton kakominen kun vähänkin on kurkussa jotain väärässä asennossa (ja siellä tuntuu olevan jotain väärässä asennossa ihan joka päivä useita kertoja)??? Nautin suuresti varsinki ku tää iskee julkisella paikalla 😩

Positiivisia yllätyksiä odotellessa 😩😂
 
Nyt vasta menossa rv28 mutta listaan tähän asti ilmenneet:

Yllätyin siitä

-kuinka pitkälle raskauspahoinvointi voi oikeasti jatkua (edelleen jatkuu)
-miltä liitoskivut tuntuu
-kuinka paljon hiuksia raskausaikana tippuu päästä ja katkeilee!
-miltä närästys tuntuu (mua ei oo ennen raskautta ikinä närästänyt)
-kuinka uuvuttavaa raskausväsymys on ja kun siihen ei auta nukkuminen...

+kuinka hyvin kroppa on pärjännyt melkein vikalle kolmannekselle asti ilman kipuja (pl. aamuiset liitoskivut sängystä noustessa)
+kuinka hyvin iho oikeasti venyy ja joustaa, en ole saanut vielä yhtäkään raskausarpea
+kuinka vähän mun on tehnyt mieli herkkuja versus aika ennen raskautta

Saapi nähdä mitä kaikkea viimeinen raskauskolmannes tarjoileepi mulle :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Kerron nyt kahden raskauden perusteella...

+ Raskaus voi olla lähes oireeton. Esikoista odottaessa noin 2 kk ennen synnytystä tuli lievät liitoskivut ja närästys, mutta muuten raskaus oli oireeton. Nyt toisessa raskaudessa sain lieviä liitoskipuja heti alussa, mutta nekin väistyivät nopeasti. Meneillään 13+6 ja välillä unohdan, että olen raskaana :D Saa nähdä miten loppuraskaus menee.
+ Kaikki eivät koe harjoitussupistuksia.
+ Kuinka helppoa synnyttäminen voi olla kunhan vain lääkkeet on kohdillaan (epiduraalipuudutus, spontaani alatiesynnytys, synnytyskokemus 10/10).

- Sama kuin edellä, eli miltä liitoskivut ja närästys tuntuu.
- Miten hankalaa on nukkua koko loppuraskaus kyljellään, kun on tottunut nukkumaan vain selällään.
- Yökkäämisrefleksi niistäessä. Todella ärsyttävää, varsinkin näin talvella.
- Yliliikkuvien nivelien löystyminen entisestään: aiheuttaa mulla mm. polvien lukkiutumista ja leuan naksumista.
- Vaikka ei varsinaisesti koe pahoinvointia tai ällötystä tiettyjä ruokia kohtaan, raskaana ollessa tekee aina mieli kaikkea epäterveellistä (esim. pitsaa ja hamppareita) tai perinteistä kotiruokaa (esim. lihapullia ja muusia). Rajoittaa paljon ruokavaihtoehtoja ja varsinkin kasviksia tulee syötyä aivan liian vähän.
- Kuinka nopeasti synnytyssupistukset saattavat muuttua todella rajuiksi ja tiheiksi. Menin noin tunnin sisällä ensimmäisten supistusten alkamisesta olotilaan "kuolen tähän kipuun", kun supistuksia rupesi nopeasti tulemaan 4 minuutin välein ja ne oli rajuja! Sairaalaan päästyäni (100 km päässä) tärisin ja vääntyilin kivusta ja miehen mukaan puristin hänen kättään niin kovaa, ettei veri kiertänyt. Kipukokemus 12/10. Oletin lukemani ja kuulemani perusteella, että supistukset voimistuvat pikku hiljaa, mutta näin ei kyllä käynyt mulle :D
 
Ainakin nämä yllätti

+ Raskauspahoinvointi ei tarkoitakaan välttämättä oksentelua (se kuvotus oli silti kurja).
+ Voit alkaa pitämään ruuista, joista et ennen pitänyt (kuten salmiakki, suolakurkut ja porkkanalaatikko).
+ Olo voi olla viimeisilläkin viikoilla kohtuu jaksavainen (näin esikoisesta).

- Löystymisestä johtuvat kivut, se ettei tilanne normalisoidu koskaan ja se kuinka nopeasti ne palaa toisen odotuksessa.
- Neuvolassa voidaan erehtyä lapsen asennosta (raivotarjonta olikin perätila).
- Kuinka kurjia ne viimeiset viikot voikaan olla (kuopuksesta).
- Väsymys, se väsymys.
- Herkkyyden voimistuminen
 
Oon vasta rv 9, eli paljon vielä yllätyksiä edessä, mutta tähän mennessä:

+ Kaunis olo! Iho hehkuu, hiukset on kiiltävämmät kuin aikoihin ja aina hoikkavartisena yllättyin siitä, että rakastankin uusia kurvikkaita muotoja ja pientä pömpön alkua mahassa.
+ Seksihalut ja nautinto voimistuneet (paitsi niinä päivinä kun on kuvotusta ja hajuherkkyyttä!)
+ Keuhkot tuntuu laajemmilta ja parantuneen hapenottokyvyn myötä on jotenkin rauhallisempi olo, kun voi hengittää pitkään ja hitaasti.

- Hajuherkkyys. En voinut edes aavistaa, että huonoina päivinä en siedä edes hajuja, joita aikoinaan rakastin. Jopa oma mies haisee välillä epäilyttävältä.
- Kuvotus. Joinain päivinä en voi kuvitellakaan syöväni mitään muuta kuin appelsiineja tai kiivejä. Kaikki muu iljettää ihan kamalasti. En ole ikinä elämässäni ollut nirso, joten tuntuu oudolta yhtäkkiä olla näin kranttu.

Neutraalina: Kuvotusoireet vaihtelee, tuntuu että joka kolmas päivä kuvotus on pahimmillaan, sitten sen jälkeen on kaksi hyvää päivää kun voi syödä normaalisti eikä hajutkaan häiritse. Sitten taas mennään appelsiinin ja kiivin voimalla.
 
Takaisin
Top