Raskaana!

W

Werbushka

Silmät suurina ihmettelijä
Eilen menin alavatsa kramppien takia gynelle ja heti ultran asetettuaan onnitteli. rv 9+4.
Hassua vaan oli se että en osannut raskautta epäillä ollenkaan koska kuukausi sitten gyne sano että mun munasarjat ei toimi ja et on estrogeeni vaje. Teroluteja oon vetäny sit ja ihmettelin ku vuoto ei ala mutta kramppaa maha. Vaikka vuotoo ei oo ollu 12/2009 jälkeen, ovis on ollu siitä huolimatta.
Tää mun eka raskaus jota on jo kauan odotettu.

Mua vaan kalvaa kamala pelko että nyt ku oon onneni kukkuloilla niin tää menee kesken. Tiedän ettei pitäs miettii moisia, mutta tilannetta ei helpottanu kaverin kertomus omasta keskenmenostaan.

Ois kiva jakaa tunteita ensiraskauksista!
 
Onnea sulle Werbushka !! Tuli varmaan todellisena yllätyksenä tuo [:)] Älä stressaa asiaa,ota rauhallisesti vaikka pelottaakin ja toivotaan,että kaikki menee hyvin. Itse pelkäsin myös oman raskauteni kanssa,että menisi kesken,vaikka takana ei yhtään keskenmenoa ja ensimmäinen raskaus tämä,mutta päivä kerrallaan mentiin ja kohta tätä odotetaan syntyväksi. :)
Niin ja jokainen mamma varmaan pelkää vauvansa puolesta,on keskenmenoja takana tai ei.

Ihanaa odotusta! [:)]
 
Hei vaan ja suuren suuret onnittelut ihanasta sekä toivotusta yllätyksestä!
Sun kannattaa liittyä lasketun ajan mukaiseen odottajien keskustelupinoon, niin saat juttuseuraa samassa raskauden vaiheessa olevilta mammoilta. :) Erityisesti silloin on helppo jutustella kaikesta raskauteen liittyvästä, koska kaikki ovat suunnilleen samalla viivalla raskauden suhteen.

Raskauden kulku ja onnistuminen jännittää varmasti aina. Luulen, että jokaisella odottajalla käy mielessään se, pysyykö pieni ihmisen alku mukana loppuun asti. Itse keskenmenon kokeneena voin sanoa, että jokainen kokee keskenmenon omalla tavallaan samoin kuin raskaudetkin koetaan vrt. toisille raskausaika on yhtä tuskaa kaikkine vaivoineen ja toisille se on elämän parasta aikaa. Km tuppaa jättämään naiseen (ja mieheenkin) suuriakin arpia, mutta ainakin omalla kohdallani aika kuultaa muistot, siitäkin huolimatta, ettei mun km ollut ihan helpoimmasta päästä. Itse pessimistinä mulla oli koko toisen raskauden suhteen pelko puserossa, mutta maaliin asti päästiin. Rankkaahan se henkisesti oli, kun alkuun venattiin, että päästään sen kriittisen ajan yli ja sen jälkeen pelkäsin kaikkea mahdollista aina kohtukuolemaan asti. Kuten muistaakseni nimimerkki Maarinen jossain keskustelussa totesi, niin raskaudesta kannattaa nauttia täysin rinnoin niin kauan, kun kaikki on hyvin... En muista miten se oli nätisti sanottu, mutta "kannattaa pyrkiä elämään täysillä tässä ja nyt".

Omassa km:ssa ajattelin, että parempi on saattaa elinkelvoton lapsi ulos kohdusta sen sijaan, että se syntyisi ja joutuisi elämään "laitoksessa letkuissa kituuttaen" tai kuolisi heti synnyttyään. Ainahan keskenmenoon ei ole mitään sen kummempaa syytä kuin, että alkio ei ole ollut elinkelpoinen.

Nyt paljon tarrasukkia ja ihanaa odotusta!!! <3
 
Paljon onnea Werbushkalle!!! [:)][:)][:)]

Varmasti ihan mielettömän ihana yllätys!

Älä mieti sun kaverin tai kenenkään muukaan keskenmenoja. Pessimisti ei pety... Joo mutta häntä pystyyn ja toivotaan parasta! Mistään ei kuitenkaan voi ikinä olla varma ja on turha murehtia tulevaa sairautta.

Ja kuten edellinen sanoikin, on ehkä parempi, että elinkelvoton alkio lopettaa kasvunsa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kuullostaa vähän julmaltakin mutta itseäni olen tällä lohduttanut 3 kertaa...

Nää on aina niin penestä kiinni!
 
Onnea! [;)]

Kuulostaa kovin tutulta tuo tarinasi.. meillä mennään yli 29 viikolla ja kuukautiset ei ole kuulunut mun elämään. [:D] Silti vain tälläinen ihme on tapahtunut. Keskenmenoja ja lapsettomuushoitoja on takana.. mut tämä on ihan spontaaniraskaus ja alkuraskauden ongelmista selvitty hyvin!

Tsemppiä ja pysy vaan vahvana & toiveikkaana! Etukäteen sureminen vie kauheesti voimia, mä pelkäsin aina viikolle 21 asti, mutta turhaan.. katso vain eteenpäin ruusulasit silmillä! [;)]
 
Hieman kesti viestien lukeminen, mutta parempi myöhään ku ei milloinkaan!
Kiitos teille kaikille kauniista sanoista. Nyt olen jo oppinut olemaan ajattelematta koko keskenmenon mahdollisuutta ja alan nauttia raskaudesta! Pahoinvointikin alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Helteiden johdosta turvotus vaan on ilkeä seuralainen [:(]

Paljon onnea teille muillekkin tuleville äideille. Tämä on ehdottomasti elämän ainutlaatuisimpia asioita [:)]
 
Takaisin
Top