Miten teidän kumppaninne ovat kohdelleet teitä raskausaikana ja mitä olette odottaneet/odotatte?
Minä odotan että raskaana oleva kumppani saa erityiskohtelua. Lause nyt kuulostaa aika voimakkalta, mutta tässä en sitä tarkoita. En tarkoita siis mitään prinsessakohtelua, että kultatuolissa pitäisi kantaa ja palvoa maata jalkojen alla vaan lähinnä sellaista asennetta, että suojelee sitä kumppaniaan ja kasvavaa lasta mitä kumppani kantaa, ymmärrystä että raskaana oleva on herkempi, ymmärrystä ja kunnioitusta ylipäätään raskausaikaa kohtaan. 40 viikkoa odotusta on aika taival!, vaikka ei olisi oireita niin onhan se henkisestikin rankkaa ja kyllä se helpoissakin raskauksissa alkaa fyysiseksi loppuvaiheessa käydä.
Yksi esimerkki mikä voisi tulla mieleen arjen teoissa & asenteessa, jos molemmat olisi nälkäisiä ja olisi vain yksi annos ruokaa jäljellä kumppani sanoisi ilman mitään marttyyriasennetta, että ehdottomasti sinä syöt sen käyn hakemassa kaupasta itselleni jotain. Toki myös sanallista huomioita, voinnin kyselyä, auttamista jos on tarve. Muutenkin huomioimista "lepää sinä, minä voin laittaa keittiön kuntoon"
Netistä vähän googlettelin aihetta ja monenlaista kohtelua on ollut, mutta kyllähän luettuna kaikkein kultaisimmalta vaikuttavat miehet jotka hössöttävät etteivät anna raskaana olevan edes kauppakassia kantaa ja koko ajan pitisi olla lepäämässä
. Olen kyllä aika itsenäinen ihminen, että varmaan käytännössä tuollainen suojelu ja puuttuminen olisi liikaa 
En oikein tiedä vielä miten oma miesystäväni kohtelee minua raskaana. Tämä on hänelle toinen raskaus kanssani, mutta ensimmäisen kohdalla emme olleet kunnolla yhdessä. Ihan en ollut tyytyväinen kohteluuni silloin.
Minä odotan että raskaana oleva kumppani saa erityiskohtelua. Lause nyt kuulostaa aika voimakkalta, mutta tässä en sitä tarkoita. En tarkoita siis mitään prinsessakohtelua, että kultatuolissa pitäisi kantaa ja palvoa maata jalkojen alla vaan lähinnä sellaista asennetta, että suojelee sitä kumppaniaan ja kasvavaa lasta mitä kumppani kantaa, ymmärrystä että raskaana oleva on herkempi, ymmärrystä ja kunnioitusta ylipäätään raskausaikaa kohtaan. 40 viikkoa odotusta on aika taival!, vaikka ei olisi oireita niin onhan se henkisestikin rankkaa ja kyllä se helpoissakin raskauksissa alkaa fyysiseksi loppuvaiheessa käydä.
Yksi esimerkki mikä voisi tulla mieleen arjen teoissa & asenteessa, jos molemmat olisi nälkäisiä ja olisi vain yksi annos ruokaa jäljellä kumppani sanoisi ilman mitään marttyyriasennetta, että ehdottomasti sinä syöt sen käyn hakemassa kaupasta itselleni jotain. Toki myös sanallista huomioita, voinnin kyselyä, auttamista jos on tarve. Muutenkin huomioimista "lepää sinä, minä voin laittaa keittiön kuntoon"
Netistä vähän googlettelin aihetta ja monenlaista kohtelua on ollut, mutta kyllähän luettuna kaikkein kultaisimmalta vaikuttavat miehet jotka hössöttävät etteivät anna raskaana olevan edes kauppakassia kantaa ja koko ajan pitisi olla lepäämässä
. Olen kyllä aika itsenäinen ihminen, että varmaan käytännössä tuollainen suojelu ja puuttuminen olisi liikaa En oikein tiedä vielä miten oma miesystäväni kohtelee minua raskaana. Tämä on hänelle toinen raskaus kanssani, mutta ensimmäisen kohdalla emme olleet kunnolla yhdessä. Ihan en ollut tyytyväinen kohteluuni silloin.
Muokattu viimeksi:
