Raskaana enkä halua miestä lähelleni

[Äksy odottaja]

Laskettuun aikaani on muutama viikko aikaa ja parisuhteemme voi huonommin kuin koskaan. Olen kokoajan huonolla tuulella ja mies tuntuu vain ärsyttävältä. Ei tunnu hyvältä olla lähellä tai jos hän koskettaa. Tuntuu kurjalta vähän hänen puolestaankin. Voiko tää johtua hormoneista vai onko meidän parisuhde ajautumassa karille, juuri kun saadaan vauva? Onko kellään muulla tämmöstä?

 

[Suski75]

Voi todellakin johtua hormoneista. Synnytyksen lähestyessä saattaa myös nähdä erityisen ahdistavia painajaisia ja saattaa ruveta itkemään aivan valtoimenaan asioista, joita ei itsekään koe erityisen isoiksi. Yritä selittää miehelle, että epätavalliset reaktiot ja tunteet kuuluvat loppuraskauteen, eikä niille oikein mahda mitään.

Myös synnytysmasennus usein alkaa oireilla jo loppuraskaudesta, sillekään ei itse mahda mitään. Tämäkin vaihtoehto kannattaa pitää mielessä, koska jos se sattuu osumaan kohdalle, se menee sitä nopeammin ohi, mitä aikaisemmin sitä aletaan hoitaa.

Enkä nyt todellakaan ole masennusta sinulle diagnosoimassa, kunhan kommentoin, että loppuraskaudessa tulee todella monelle mielialaan liittyviä raskausoireita, suurimmalla osalla ne menevät itsestään ohi, ja joillain tarvitaan hoitoa. Itseä ei kannata syyttää.

 

[Vargynja]

Äksyyttä täälläkin (la on ensi viikolla) ja välillä tuntuu että tarvitsee enemmän tilaa ja omaa rauhaa. Eikä silloin läheisyys ja kosketus tunnu hyvältä. Hyvinkin voi johtua hormoneista. Eikä sekään mielialaa paranna, jos on jo tukala olo. Synnytyksen jälkeenkin voi mielialat mennä laidasta laitaan ja esim itkettää herkästi. Puhutaan babybluesista. Se kuitenkin hiljalleen tasaantuu siitä - ellei kyseessä ole synnytyksen jälkeinen masennus. Tsemppiä loppuraskauteen! Kannattaa tosiaan puhua miehen kanssa ja kertoa ettei olosi johdu hänestä.

 

[twisted]

Mullakin tuli ajoittain päiviä ja viikkoja ennen ja jälkeen synnytyksen että ei jaksanu kosketusta tai läheisyyttä ollenkaan. Veikkaan sen johtuvan siitä että oma keho ei oo oma vaan siellä on ihminen. Sit kun vauva syntyy niin joku on tississä kokoajan kiinni. Sit kun vauva nukkuu niin tekee mieli omistaa koko keho vain itselleen eikä tee mieli yhtään kosketusta. Mä siis koin tän näin. Varsinkin kun kotona on myös kolme muuta vauvan lisäksi ja vauva oli alkuun niin paljon kantoliinassa että olin jatkuvasti jonka sylinä. Jos vauva ei ollut niin joku pojista änkesi syliin. Illalla jos mies yritti lähelle niin tuntui karmeelta. Ei ollut aina jokapäiväistä ja helpotti ajan kanssa kun tyttö alkoi viihtymään myös lattialla :)

 

[Lady Alice]

Komppaan Twistediä tässä täysillä. Tuo on siis normaalia. Yritä selittää miehellesi, että se on ihan hormonipohjaista, ja kannattaa myös mainita, että se voi jatkua vielä hyvän aikaa sitten kun vauva on syntynyt ja teillä on siellä pieni tissitakiainen. Tiedän, että jotkut miehet vähättelee hormoneja, ja pitää sitä tekosyynä huonolle käytökselle mutta raskaushormonit on ihan omaa luokkaansa, ja siitä voi vaikka puhua neuvolassa, tai miksei vaikka synnytyssalissakin/-osastolla kätilön tai hoitajan kanssa, jotta mieskin kuulee asiasta enemmän.

Meillä kaksi lasta, ja loppuraskaudesta mies on aina tuntunut yhdeltä pyllyreiältä. Sitten kun vauva on ensimmäiset kuukaudet koko ajan tississä kiinni (ja meillä lisäksi välissä esikoinen valtaa sylin) niin ei kyllä yhtään miellyttänyt miehen halailut ja lähentelyt siinä enää, jos hetken sai olla ihan itsekseen.

Mutta tämä vaihe menee kyllä ohi! Kun vauva alkaa tehdä muutakin kuin vaatia tissiä niin ne omatkin halut palaa rytinällä. Alkuun pitää vain olla itselleen armollinen ja nauttia vauvasta.

 

[Nml]

Samaistun. Rv 19+4 mennään. Meillä toki lapsi sai alkunsa täytenä vahinkona (onnellisena sellaisena kyllä) lyhyehköstä tapailusta, jossa jo päätettiin ennen tietoa raskaudesta pysyä ystävinä. Mutta viikkojen myötä mennyt tilanne siihen, että välttelen miehen tapaamista koska en halua tulla edes halatuksi. Varmasti itsellä muutos ja yllätyksellisyys osassaan, mutta kyllä tää hormonien piikkiin menee. On niin radikaali muutos entiseen ja aiheuttaa suorastaan fyysistä pahaa oloa kaikki läheisyys. Myös ärsytyskynnys on aivan eri maata kuin vielä alkuraskaudessa.

 

[Haukikanto]

Samaistun. Rv 19+4 mennään. Meillä toki lapsi sai alkunsa täytenä vahinkona (onnellisena sellaisena kyllä) lyhyehköstä tapailusta, jossa jo päätettiin ennen tietoa raskaudesta pysyä ystävinä. Mutta viikkojen myötä mennyt tilanne siihen, että välttelen miehen tapaamista koska en halua tulla edes halatuksi. Varmasti itsellä muutos ja yllätyksellisyys osassaan, mutta kyllä tää hormonien piikkiin menee. On niin radikaali muutos entiseen ja aiheuttaa suorastaan fyysistä pahaa oloa kaikki läheisyys. Myös ärsytyskynnys on aivan eri maata kuin vielä alkuraskaudessa.

Kannattaa kyllä kommunikoida missä mennään - mies on kuitenkin ihan pihalla miksi välttelet... :D
Mulla on taas ihan päin vastoin - imetän ja rv20 menossa - siltikin kaipaisin kovasti hellyyttä ja läheisyyttä mieheltä. Mies on väsynyt - taaperoarki, täyspäivätyö, lumityöt ja muu normaali arjen pyöritys - ja kahdenkeskistä parisuhdeaikaa ei tahdo löytyä.

 

[Nml]

Kannattaa kyllä kommunikoida missä mennään - mies on kuitenkin ihan pihalla miksi välttelet... :D
Mulla on taas ihan päin vastoin - imetän ja rv20 menossa - siltikin kaipaisin kovasti hellyyttä ja läheisyyttä mieheltä. Mies on väsynyt - taaperoarki, täyspäivätyö, lumityöt ja muu normaali arjen pyöritys - ja kahdenkeskistä parisuhdeaikaa ei tahdo löytyä.

Tämä. Ja soppa on valmis, kun on herkkä mies ja puhe ei auta. Tilanteesta masentunut ja ajautunut työpsykologille. Tuntuu surkealta, mutta ei minustakaan ole kantamaan vastuuta vauvan sekä itseni lisäksi toisen aikuisen psyykestä...

Teillä on sitten toisella tapaa kuormittavaa. Mutta hirmu iso osa käy läpi samaa, mitä sinä - lapsiperhearki tuo omat haasteensa ja isot muutoksensa.❤

 

[Niittyleinikki_]

Mulla vasta viikkoja 5+4 ja tuntuu, etten enää tunne oikein mitään miestä kohtaan.. Onko kellään ollut näin alussa? Meidän juttu perustu aika paljon intohimoon...

 

[Evergreen]

Mulla vasta viikkoja 5+4 ja tuntuu, etten enää tunne oikein mitään miestä kohtaan.. Onko kellään ollut näin alussa? Meidän juttu perustu aika paljon intohimoon...

Kyllä! Tässä toisessa alkuraskaudessa ekat 14-15 viikkoa meni oksentaessa ja väsymyksessä, joten varmasti aika iso syy etten halua miestä lähelle, enkä jaksa mitään, kun jaloissa roikkuu valmiiksi muutenkin 2,5-vuotias. Toki mieskin väsynyt kun on tuon pikkuisen kanssa kotona tällä hetkellä, eli varmasti tunne voi olla molemminpuoleinen..