raskaaksi tulemisen toive

__mimi__

Vasta-alkaja
Olen tällä hetkellä 19v. Vauvakuumetta ollut 13v lähtien. Aluksi vauvakuume osoittautui kunnioituksena raskaana olevia/vauvoja kohtaan. Nyt sitten 17v lähtien olen toivonut omasta lapsesta. 

Itse kun olen elänyt 10v lasten parissa ja hoitanut lapsia sen 10v. sisaruksia ja hoitolapsia. Kun asuin vielä vanhempieni siipien alla viiden sisarusten kanssa (tällä hetkellä 3v,4v,6v, 7v ja 9v) niin olin enemmän vastuussa heistä kuin äitini, eli kun koulusta tulin ulkoilutin, syötin, leikitetytin, nukutin, yms. ja vielä lastenhoitajan työ siihen päälle. Silloin oli rankkaa kun muistelen, mutta nyt tiedän että äitini opetti minulle millainen se vastuu on lapsesta (ja varsinkin niin monesta). Toki olisin toivonut myös nuoruuden kuuluvaa omaa aikaa... 

Nyt kun asun avoliitossa (mieheni 24v) ja molemmilla toive iltatähdestä niin yritystä on ollut jokunen kuukausi. Vielä ei ole tärpännyt (toivottavasti vielä joskus). Tällä hetkellä kiertopäivä 8. Eli taas uusi yrityskuukausi. Kuitenkin tämä mieltä stressaava raskaaksi- toive saa välillä olon hermostuneeksi. Tiedän että pitäisi vain ottaa iisisti ja kun tärppää niin tärppää.. Onneksi pikkuinen kummipoika helpottaa kuumetta ja saa ajatukset omasta raskaudesta hieman syrjemmälle. mutta palaa taas kun ovulaatiohetki lähenee, ja mielen tuottamat raskausoireet sekä negatiiviset raskaustestit palaa kuvioihin. 

Olen kuitenkin valmis perustamaan perheen. Olen aina ollut ihminen joka osaa elää perheessä, missä on menoa ja vilskettä. Mutta on tämä kahdestaakin elo ihanaa, saa mennä iltaisin spontaanisti esim. elokuviin/syömään tai vaikkapa keilaamaan... Mutta silti rakastan asioiden suunnittelua ja olisi hienoa saada suunnitella elämää kolmisteen (isä,äiti ja lapsi) ja sitten vielä muutama lapsi siihen vielä lisää :) 

Joskus tuntuu että vauvakuumeeni on niin paha että haluan ostella valmiiksi turvakaukaloita, -istuimia, rattaita, vaunuja, syöttötuoleja, pinnasänkyjä, vaatteita, yms yms.. Niih, onneksi olen pitänyt pääni siinä suhteen. 

Täytyy vain rauhoittua ja laannuttaa vauvakuumetta niin ettei tuota stressiä muodostuisi kehooni. Sekä lakata ihailemasta raskaana olevia, vauvoja ja kaikkea vauvoihin liittyviä (asioita/esineitä). :)
 
Ymmärrän yskäsi. Täällä painiskellaan myös vauvakuumeesta, aika kovasta sellaisesta. Tekis mieli ostella valmiiksi jo kaikennäköstä. Kaapista löytyykin jo body ja sukat jotka anoppi osti kun olin kesän aikana raskaana, joka päättyis keskenmenoon. Sen jälkeen ollaankin yrittämällä yritetty saada pienokaista aluilleen, mutta tuloksetta. Sitä kun miettii paljon, että mikse muka jo tärppää niin hormoonitkin huomaa sen. Moni onkin sanonnut, että pitäis kestittyä itseensä ja lakata ottamatta stressiä asiasta. Mielestäni helpommin sanottu kuin tehty.... 
Itsekin olen jo 25v ja mieheni 29v, että johan tässä olis jo aika :D. Olen itekin hoitanu ikäni pikkusiskoani, sukulaisten lapsia, ollu päivähoidossa töissä ja kummipoika on ollu ehdoton ykkönen. Uskon, että tiedän tunteesi :)
 
Ah, täällä niin samat poltteet!! Eikä olo helpota yhtään että mieheni sisko odottaa nyt esikoistaan.. Täytyis vaan yrittää ottaa iisisti ja nauttia tästä hetkestä, vauva tulee kun on tullakseen. Mutta kun on vauvakuume niin silloin ei kyllä pysty mitään muuta ajattelemaan :D Omatkin vanhempani jo kovasti odottavan ensimmäistä lastenlasta, taidetaan koko perhe potea samaa kuumetta ;D
 
Voih...
Toivetta täälläkin elätellään ja sitten petytään taas.
Olen 30 ja mieheni 36 - tahto ja halu olisi muttei toteudu...
Ei näy valoa tunnelin päädyssä.
Ei saisi stressata asiasta mutta en jaksa ainaisia negatiivisiä tuloksiakaan. En tiedä miten päin olisin vai olisinko ollenkaan emoticon
 
Samassa veneessä ollaan, asiaa ei helpota yhtään että olen sinkku ja tuntuu että katselen miehiä vain lisääntymismielessä (siis kumppania etsin kuitenkin, en mitään siitosoria ;)). Eikä myöskään se että työni puolesta joudun katsella söpöileviä pariskuntia ja kun naiset ujon onnellisina toteavat olevansa raskaana ilman että mitään masua vielä näkyy niin tekis mieli läväyttää päin naamaa...

Ikää 23 vuotta, eli ei tässä vielä mikään kiire ole, mutta 8 vuotta on jo kärsitty kasvavasta vauvakuumeesta, millään viitsisi odottaa sinne 30+ ja sittenhän se kiire ja paniikki vasta iskeekin!
 
Jep, ei se katso ikään. Kun haluaa niin haluaa.
Minulle sanotaan että olen nuori ja vielä kerkeän - p***** minä siitä minkä ikäinen olen. Ongelmani on: Kuinka voisin olla ajattelematta asiaa kun näen töissä, vapaalla, kuntosalilla ja kaveripiirissä odottavia äitejä. Ja sitten vielä lisäksi niitäkin jotka eivät haluaisi olla raskaana ja ovat kuitenkin!

Yritä nyt sitten olla ajattelematta asiaa ja elättelemättä omia toiveita... kuinka se onnistuu? Minua kiehuttaa se ettei meillä onnistu ja kysymys siitä miksei.

Oi mikä ihan neuvo - "yritä rentoutua ja ajatella jotain muuta...." Tekisin sen jos voisin!
 
Paux, Mä oon kanssa kuullut noita "yritä olla ajattelematta asiaa" ja jopa "sun pitäis mennä jonnekin hoitoon kun ne vauvat on sulle tollanen pakkomielle" -lauseita. Kyl mä sen ymmärrän että mun kaverit, jotka ei halua lapsia, ei tiedä miltä musta tuntuu, mut on toi nyt jo aika paksua haukkua mielenvikaseks sen takia että haluaa lapsia...

Ja eniten tietysti ketuttaa ne, jotka tulee raskaaksi vaikka olis ehkäsy päällä... Ja myöskin äidit jotka ei arvosta lapsiaan pätkän vertaa!
 
Hei.

Tiedän myös tuon tunteen kun sellaiset jotka eivät halua lapsia tulevat raskaaksi ja etenkin sellaiset kellä ei ole minkäänlaisia edelletyksiä huolehtia/kasvattaa lasta.. Itse yrittänyt miehen kanssa saada pikkuista alulle vajaan vuoden verran, ja samalla sivusta seurannut kavereiden vahinko raskauksia yms... :/ Kyllä ketuttaa välillä...
 
Välillä tuntuu ihan kamalalta kun ystävät tulevat kertomaan vauvauutisia, se kauteuden ja katkeruuden tunne on niin kamala, tosi vaikea olla onnellinen toisen puolesta. Välillä tuntee itsensä ihan huonoksi ihmiseksi kun ei osaa vauva-asioissa olla onnellinen toisen puolesta. Siskoni kun rupesi seurustelemaan käskin hakkia äkkiä ehkäisyn, en kestäisi jos hän tulisi vahingossa raskaaksi kun itse ei millään... Miettikää miten kamalaa, kun ei edes siskon puolesta olisi onnellinen :/ Hmm, tuli taas vuodatettua, mutta näin se vaan on.
 
Heips Kaikille!!!

Täällä kanssa yksi joka kärsii pahasta kuumeesta....minä 23.v ja mies 28.v viime kesä oli varmaan pahin silloin tuntui et luoja kiusaa kunnolla kun 8 ystävääni oli raskaana samoihin aikoihin ja KAikki yhtä lukuunottamatta sai pojan (minä siis hartaasti toivon saavani pojan joskus). Täällä ollaan kuumen kouristuksissa tilattu vauva-lehti, katseltu vaunuja (jopa ostoa hetken harkinnut)onneksi tulin järkiini. :D nyt taas yksi kierto loppua häämöttää ja sekavin tuntein uutta kiertoa odottelen.... ehkä seuraavassa kierrossa olisi mun vuoro... yritystä takana reilu puolivuotta.... vähänhän se on mutta pahalta tämä odottelu tuntuu silti, sano kuka mitä tykkää :( täällä kans kuultu ihan loputtomii "sähän oot nuori sulla on aikaa" jne pistää niin vihaks.. samoin nuo vahinko raskaukset yksi ystäväni tekee kipeää avioeroa ja hän tuli tostanoin vahingossa raskaaksi eka piti tehdä abortti mutta päätyi pitämään lapsen...totesin itsekkin "olisi mielummin sinulle tullut" no JEP JEP!
 
Takaisin
Top