Raskaaksi 2020 -ryhmässä plussanneet

[Maiconii]

Meidän neitokainen tänään 2vkoa ja lähdettiin mun vanhempien luo viettämään joulua Imetyksellä kasvaa hienosti ja öisin nukkuu ekan pätkän 4-5h ja sit aamuyö heräilee 1-2h välein. Päivällä nukkuu 2-3h pätkiä Tuttipullo ja tutti otettiin käyttöön kans, ettei mun tarvi toimia tuttina ja isikin saa osallistua vähän enemmän. Kaikki ihanasti!

ihanaa joulua kaikille!

 

[MyyräMatikainen]

Miten @move88 menee?
Hassua, kun yleensä tuolla kuuneilupuolella on vaihdettu kuulumisia ja nyt ei tiiä mistään mittään

Täällä tänään 7+4. Ja olotila on kyllä aikamoinen. Tai välillä on ihan ok ja suht normi, mut pääasiassa on sellanen 24/7 krapula. Oksentanu en oo, mut pidätelly oksennusta senkin edestä. Varmaan jos antaisin periksi sille, niin sit oisin koko ajan pönttöä halailemassa. Väsymys menee aaltoilemalla myös, joku päivä oo väsyneempi kuin toinen. Maanantaina käytiin salilla, teki tosi hyvää. Mutta tiistaina olin ihan töttöröö koko päivän.
Öistä on tullu katkonaisia. Viime yönäkin kävin vessassa kolme kertaa.

Huomenna meillä on ultra. Heti aamulla yhdeksältä. Ihanaa, kun ei tartte jännittää iltapäivään asti. Suutun, jos siellä ei oo elämää ja oon kärsiny näistä oloista turhaan

 

[move88]

@MyyräMatikainen sanopa muuta, no kertoillaan täällä niitä kuulumisia tsemppiä oloihin, kuulostaa kyllä melko tutulta! ihanaa kun pääset huomenna ultraan, tuu sit heti tiedottamaan mitä siellä näkyi

mulla kymppi lähestyy, tänään 9+5 ja olot on edelleen aikamoiset. päivittäistä vaihtelua on vähän, mutta joka päivä pahoinvointi kiusaa ja turvotus on ihan jäätävää varsinkin iltaa kohden. en siis oksentele, mutta just sellainen kestokrapula. tissit on myös muuttunu ihan kipeiksi palloiksi jotka lähinnä yöllä vaivaa. samoin unet on katkonaisia, pissattaa ja herkästi jää valvomaan kun heräilee. mutta toisaalta oon tyytyväinen kun oireita on, ja toivon että ne on hyvä merkki. nt-ultraa kun saa odottaa vielä melkein kolme viikkoa, tuntuu niiiin pitkältä

 

[MyyräMatikainen]

Laskeskelin, että jos kaikki on hyvin, niin meidän nt-ultra on tammi-helmikuun vaihteessa, sitten kerrotaan isoveljille. Voisin kuvitella, et teinit ei oo kauheen innoissaan

Joo, hyvähän se on, että on oireita. On vaan niin raskasta. Nyt muutaman päivän aikana oon huomannu, et kahden tunnin välein pitää syödä.

 

[MyyräMatikainen]

Siellä hän oli

 

[Chard]

Siellä hän oli

Onnea!

 

[MyyräMatikainen]

Onnea!

Kiitos

Jännitti ja ahdisti ihan kamalasti.

Sopivasti soitettiin myös eräästä terveyskeskuksesta heti ultran jälkeen karanteenimääräys jouluaattona tuli altistus ja nyt vasta karanteeni, joka loppuu jo maanantaina aamuna..

 

[Pingviiniemo]

Siellä hän oli

Onnea täältäkin

 

[move88]

Siellä hän oli

Ihanaa, onnea

 

[Maiconii]

Siellä hän oli

Ihanaa Onnea!!

 

[Agnés]

Maiconiille onnea vauvasta ja movelle ja Matikaiselle onnittelut plussista! Ihania uutisia täällä kun pitkästä aikaa kävin

Meillä vauva on jo 5 kk ja ihan hyvin sujuu. Päiväunet aiheuttaa harmaita hiuksia, kun niitä on vaikea saada järkevän pituisiksi ja univelkaa kasautuu. Olen aika väsynyt tästä arjesta ja odotan omaa aikaa kuin kuuta nousevaa, isona haasteena se ettei pieni hyväksy pulloa, joten olen aivan sidottuna vauvaan. Ei siinä, ihanahan tuo on mutta kaipaisin välillä hengähdystaukoja

 

[MyyräMatikainen]

Tsemppiä Agnes arkeen

Täällä alkaa pahoinvointi ja armoton väsymys helpottamaan. Muutaman päivän ollu ihan inhimillinen olo. Tietysti epäilykset nostaa vähän typeriä ajatuksia...

Huomasin tuossa sellasenkin, et jos unohdin aamulla ottaa mamavitamiinin niin olo oli tosi huono. Nyt oon laittanu muistutuksen ja olo on ihan ok. Voisko sillä olla niin iso merkitys. Vai Voisko tosiaan olla niin, että selvisin näin helpolla tästä. Sellanen pari viikkoa oli tosi huono olo, mutten kuitenkaan oksentanu kertaakaan. Ja väsymys sellanen, että en kertakaikkiaan saanu itteeni ylös sohvalta.
Toki vielä pitää nukkua pienet päikkärit ja syödä 2h välein.
Tänään 9+1 ja reilu viikko neuvolaan (17.1), jossa ultrataan.
Mites muilla menee?

 

[Chard]

Agnes, voimia univelan kanssa. Väsymys on niin kamala tila

Myyrä, kiva että olo alkaa helpottaa eikö se monesti siinä kymppiviikolla saata muuttua parempaan toki yksilöllistä. Mä voin esikoisesta pahoin johonkin 12-viikolle ja kuopuksesta kesti vähän pidempään. Mut mä en oksentele, se oli vaan semmosta jatkuvaa kuvotusta. Kuluttavaa sekin toki..

Täällä 6+3 ja jonkin aikaa olen "taistellut" sen jatkuvan pikkukuvotuksen kanssa. Jos syömisestä on liian pitkä aika, niin tulee huono olo. Lisäksi puuskutan ja hengästyn kaikesta. Ja makaan/nukun, jos mahdollista. Silti mun ei tartte esim juosta öisin vessassa ja se tietysti pelottaa. Aina on joku oire joka "puuttuu" tai on liian lievä ja se aiheuttaa sit huolta

 

[MyyräMatikainen]

Chard, Tsemppiä olojen kanssa!

Mulla oli just noilla viikoilla sitä pikkukuvotusta. Sitten joulun jälkeen se iski ihan kunnolla, piti oikeesti nieleskellä ja silmistä valui vesi, mut sain pidettyä oksennuksen sisällä. Oli sellanen ajatus, et jos annan periksi niin sit oksentaisin koko ajan.
Mun pitää käydä vessassa 2-3 kertaa yössä. Kertakaikkisen rasittavaa. Ja nenä tukossa koko ajan. Ja sama juttu hengästymisen kanssa. Välillä sohvallakin hengästyttää, kun puhuu

Luin kanssa tuosta, että 10 viikolla voi helpottaa. Kuollaksenikaan en muista, et miten edellisissä raskauksissa on ollu. Esikoisesta varmaan jotain tän tyylistä. Toisesta voin pahoin puoleen väliin, mut sillon on varmasti vaikuttanu väsymys eniten olotilaan, koska esikoinen oli vuoden ikäinen. Voi ku ois tehny päiväkirjaa ja se ois vielä tallessa

 

[move88]

tsemppiä @Agnés, onneksi ne tilanteet voi muuttua nopeastikin

ja @MyyräMatikainen sekä @Chard jaksamista oireiden ja oireettomuuksien kanssa i feel you!

Mulla on tänään 11+0 ja kyllä se pahoinvointi on viimeisen viikon aikana vähentynyt! Toisaalta taas kasvu- ja liitoskivut ovat alkaneet. Vessassa ravaan kans alituiseen ja tissit on edelleen kipeet. Kohta alkaa vissiin turvotuksen alta tulla vähän vauvamahaakin

mulla oli tällä viikolla verikoe ja nt-ultraan vielä puoltoista viikkoa aikaa. Tänään kävin hakemassa kolmannen koronarokotteen, nyt jo nostaa lämpöä, saa nähdä millaset oireet on tulossa …

 

[Agnés]

Kiitti tsempeistä!

Ja onnittelut myös Chardille, mulla meni selvästi osa viesteistä vähän ohi!

 

[zarar_]

Onnittelut täältäkin kaikille plussanneille ja synnyttäneille

Meillä aika horror arkea edelleen. En varmaan ikinä ole ollut näin väsynyt eikä oma koti näin kaaoksessa kaiken aikaa.. Verhojakaan ei ole ikkunoissa, koska en ole jouluverhojen poisottamisen jälkeen ehtinyt mitään..
Siis poika on nyt 7kk ja viikon päälle.
Meillä edelleen laajat ruoka-aineallergiat, joista osa helpottunut, osa uusia, osa pahentunut. Lisäksi poika tekee hampaita, nyt niitä tulossa jo yhdeksännet. Viimeisin allergeeni löytyi perunasta, itki koko viimeisen pari viikkoa, ennen kun tajuttiin jättää se pois.. Nyt parempaan päin, mutta ei tätä arkea voi miksikään mukavaksi kutsua. Poika ei ole ikinä oppinut nukkumaan hyvin, päiväunia ei juuri mitään.

Kaikki soseet joudun tekemään itse. Koen sen todella työlääksi, kuten myös sen, että imetystä on pakko jatkaa sinne vuoden ikään saakka. Meillä erikoiskorvikkeet ei edelleenkään käy, johtuen maissista, että kookoksesta. En tajua, mistä näihin päiviin oikein revin voimaa, jostain kuitenkin, pakko jaksaa. Ollaan viety poikaa mummolaan hoitoon 4h viikonloppuisin, pakko, koska ei jaksettaisi kumpikaan muuten. On niin mieletön univelka ja ei ehditä antaa aikaa yhdessäololle yhtään.

Vaikka nyt kuulostankin aika epätoivoiselle, niin en sitä täysin ole - tiedän, että osa näistä allergioista varmasti helpottuu ja paranee ajan kanssa. Ja, että tilanne vaatii vain suurta sopeutumista sekä hetki kerrallaan elämistä. Ollaan ehkä puolivälissä sillä matkalla, mutta on sekin jo jotain.
Mutta itselleen on vaan sallittava hetkittäin ne tosi pahat epätoivon, väsymyksen, surun ja suuttumuksen tunteet. Ei ne vie pois minulta sitä rakkautta lastani kohtaan, ei mitenkään, vaan niiden tunteiden läpikäyminen vahvistaa itseään taas hetken taistelemaan tämän asian puolesta.
Inhoan edelleen niitä kommentteja, että tiesithän etukäteen, mitä tämä tulee olemaan, kun teillä molemmilla on allergista taustaa - vaan eipä sitä missään kukaan kertonut, enkä hurjimmissakaan vauva-aikaa hahmottelevissa ajatelmissani osannut pohtia, miten vaikeita ne allergiat voi vauvalla olla, miten hurjana tai kurjana se elämä voi pahimpina hetkinä näyttää - itseasiassa pohdin, että Joo, joku viljat ja maito, helppo kakku, tämän mä osaan ja tiedän, on olemassa vaihtoehtoja jep. Mutta ei kukaan kertonut, että meidän kohdalla voi käydä niinkin, että sopivia ruokia löytyy yhdellä kädellä laskettuna, että kuulutaan johonkin 0.2% tilastoon, joille ei käy mikään.

Sitten tietenkin tulee niitä ajatuksia, aika useinkin, että ajattelen, ettei enää koskaan meille toista tule, myyn kaikki vanhat vauvanvaatteet ja tavarat, joita ei käytetä. Että tämä oli nyt tässä. Toisesta tämmöisestä tilanteesta en jaksa ikinä selviytyä, että vaikka mieluummin adoptiojonoon, kun toinen biologinen lapsi. Mutta sitten niinä parempina päivinä sitä taas miettii toisin. Luonnollisesti. Mutta realistisesti ajateltuna, ei hetkeen toista, ehkä sitten kun sen aika on, jos on. Tiedän, että me tarvittaisiin se korjaava kokemus vauva-ajasta, kun aika traumaattinenhan tämä nykyinen kokemus ensimmäisestä lapsesta on. Vaikkei lapsi tietenkään kuolemansairas ole tai muuten vakavasti sairas, mistä toki olen erittäin kiitollinen, mutta kuormittavaa tämä silti on, kun uusia ruokia kokeillessa meillä itketään viikkotolkulla eikä poika nuku. Tosi yksin koen tän koko asian kanssa olevani, kun ihmisillä harvoin riittää ymmärrys, jos ei omaa kokemusta ole. On se ihan eri asetelma nämä allergiat, kipuitkut ja refluksi, kun hoitaa hyvin nukkuvaa, syövää ja seurustelevaa "helppoa" vauvaa. Rehellisesti sanottuna harvoin kerron oikeita kuulumisia arjesta tutuille, kun ekat kommentit on, että ei uskoisi et on mitään vaivaa kun poika on niin reilun kokoinen, että tulee tunne, et mä kuvittelen kaiken. Muuten hyvä, että itsellä on herkkä reagointi pojan oireisiin, koska ollaan vanhempina sen verran allergisia, että tunnistetaan oireet aika pian, eikä ehdi syntyä tilannetta, jossa poika vaan ripuloisi ja oksentelisi viikkotolkulla, joten hyvän hoidon ansiosta kasvaakin hyvin.

Tulipa nyt pitkä avautuminen. Tarkoitus ei ole pelotella ketään, varsinkaan juuri raskautuneita, mutta halusin vaan kertoa rehelliset kuulumiset.

Tsemppiä valtavasti jokaiselle omaan tilanteeseen
Toivottavasti kukaan ei joudu talsimaan läpi tämmöistä suota kuin me.

 

[MyyräMatikainen]

Mä taisin just saada kuuluviin vauvan sydänäänet kotidopplerilla. Ihan hetkellisesti ja sit ne katos, enkä löytäny uudestaan. Oma sykekin löytyi, niin ei voi sekoittua siihen ja olihan se vauvan oma varmaan tuplasti nopeempi
Tänään 9+6. Olo on ollut melkoinen. Välillä kyllä parempi ja näyttäis vähän siltä, et tänään on parempi päivä, varmaan kun nukuin melkein 10h yöunet. Oksentanu en oo, en suostu

 

[move88]

^ oi miten ihanaa aika aikasin löysit! wau! toivotaan et pahoinvointi on kääntymässä poispäin. mä ehdin jo iloita ku viikon verran oli parempi, mut taisin kehua liikaa, ku se pukkas takasin täällä myös nyt parin päivän aikana on vauvamaha ihan pompsahtanut esiin. viikonloppu pitäis vielä onnistua piilottelemaan appivanhemmilta tänään on 11+5.

 

[MyyräMatikainen]

^ oi miten ihanaa aika aikasin löysit! wau! toivotaan et pahoinvointi on kääntymässä poispäin. mä ehdin jo iloita ku viikon verran oli parempi, mut taisin kehua liikaa, ku se pukkas takasin täällä myös nyt parin päivän aikana on vauvamaha ihan pompsahtanut esiin. viikonloppu pitäis vielä onnistua piilottelemaan appivanhemmilta tänään on 11+5.

Muutaman kerran oon kokeillu aiemmin ja sillon en oo ees omaa sykettä kunnolla saanu kuuluviin. Nyt se oli ihan tosi alhaalla ja vähän vasemmalla. Muistin, et ultrassa lääkäri sano, et kohtu on vasemmalle päin kallistunu.
Tuo on varmaan se halvin doppleri, ei oo mitään näyttöä ja sit se anturi on kiinni siinä mohlossa. Ostin kirpparilta ja jos nyt ostaisin nii hommaisin sellasen, missä on se oma anturisauva.

Voi ei tuota huonoa oloa! Oliko sulla ekasta lapsesta pahoinvointia?

Me kerrottiin lapsille viikonloppuna. Alko tulla kysymyksiä, et onko kortsu unohtunu, ku ne hoksas mun äitiysvitamiinit hyllyllä