Ihan hirveästi en uskaltaisi luvata helpotusta, sillä lapset ovat niin erilaisia. Minulla esikoinen oli tulta ja tappuraa syntymästä lähtien, uhmakin alkoi varhain ja kesti kauan. Olin lukenut että 5-vuotiaat ovat seesteisiä ja odotin sitä aikaa kuin kuuta nousevaa. Mutta tämä lapsi ei ollut seesteinen ennen kuin 17-vuotiaana kun olin jo luopunut toivosta.
Yksi sukulaislapsi oli aivan mahdoton seitsemän ensimmäistä vuotta mutta kuin taikaiskusta rauhoittui koululaisena ja on sen jälkeen ollut aina tyyni ja rauhallinen. Hänen vaimonsa ei ollut uskoa kun kerroin, miten jouduin kantamaan häntä raivoavana puistosta kotiin väkisin ja kun meidät poistettiin ravintolasta lapsen raivoamisen vuoksi useita kertoja.
Niin ja jotkut raivoavat miedosti kerran tai kaksi ja uhma menee sillä ohi.
