Rankkaa odotusta..

[youngwoman]

Millaista teidän muiden odotus on ollut toisen lapsen kohdalla?
Itselläni ensimmäinen raskauskin oli melko rankka ja oli kaikenlaista mutta nyt minusta tuntuu että tämä raskaus tulee olemaan vielä pahempi.
Ekassa raskaudessa aloin voida huonosti suurinpiirtein kolmannella kuulla ja se jatkui raskauden loppuun asti.
Aloin epäillä tätä toista raskautta ennen kun kuukautiset olivat edes myöhässä koska voin niin huonosti ja oikeessahan olin. olemme molemmat mieheni kanssa tosi onnellisia ja toinen lapsi oli toivottu, nämä vaivat taas sitten eivät niinkään :S
Olen voinut huonosti siis jo reilut 2 viikkoa ja loppua ei näy. sen kanssa pystyn jotenkin vielä elämään mutta tämä väsymys. en ole koskaan eläissäni tuntenut itseäni näin väsyneeksi ja nuutuneeksi. esikoinen ei minua öisin valvota ja on muutenkin kovin tyytyväinen ja helppo lapsi. silti välillä minulle iskee niin kova väsymys että meinaan nukahtaa istualtani, kamalaa! 
aloin syömään heti raskauden huomattuani vitamiineja ja rautaa koska hemoglobiinini on muutenkin ollut hieman alhainen. ymmärrän että tämä väsymys kuuluu raskauteen mutta silti se yllätti minut koska en ensimmäisessä raskaudessa ollut juuri koskaan väsynyt paitsi ihan loppuaikoina.
Onko teillä muilla ollut rankkaa odotusta toisen kanssa kun on se taaperokin siinä hoidettavana? mistä olette löytäneet voimia odotukseen ja apua vaivoihin?

 

[Murukas]

Mulla on aika samanlaista kun ensimmäisenkin kohdalla, eli huonoa oloo aamusta iltaan. Jotkut päivät on parempia kun toiset. Ja olen myöskin todella väsynyt, mitä esikoisen aikana ei ollut. Mutta meidän poika nukkuu oikein hyvin yönsä 21-10 suunnilleen ja vielä päivällä 2-3h päiväunet jolloin minäkin yleensä nukun, että levättyä kyllä saan. Onneks on todella huomaavainen ja ihana mies joka auttaa enemmän kun tarpeeks työpäiviensä jälkeen kaikessa :) <3 Eiköhän tämä taas tästä kunhan raskaus etenee.

 

[Moon]

Mulla oli kakkosen kohdalla rankkaa se ettei päässyt lepäämään silloin kun siltä tuntui.  Alussa oli pahoinvointia mutta onneksi ei hirveen monta kertaa tarvinnu oksentaa.  Pahoinvointia aiheuttavia ruokia pystyin omasta ruokavaliosta karsimaan hyvin MUTTA teki pahaa syöttää esikoiselle kaikenlaisia ällöttäviä asioita (näihin siis lukeutui esimerkiksi makaronilaatikko vaikkei se normaalisti siis ällötä vaan on hyvää).  Sitten kun pahoinvointiloppui niin alkoi ihan järjetön pahantuulisuus jota kesti sitten loppuraskauden ajan...  En osaa sanoa johtuiko hormoneista vai väsymyksestä vai mistä mutta kaikki ärsytti ja kiukutti.  Siinä tuli sitten jokusen kerran korotettua ääntä näin lievästi ilmaistakseni.  Kävi toi poikaparka sääliksi kun sillä oli niin hirveä äiti.

Ehdottomasti rankinta oli loppuraskaus ennätyslämpimänä kesänä.  Kun ulkona ei pystynyt olemaan ja sisälläkin oli liki 35 astetta niin siitä oli leikki kaukana.

Erityisen tärkeänä koin sen että mies olisi viettänyt esikoisen kanssa laatuaikaa kun äiti ei siihen enää pystynyt.  Ja pojan päikkäriaika oli henkireikä kun pystyi vaan olemaan ja potemaan kurjaa oloa.

 

[Miramaria]

Voi ei! Mulla oli tän esikoisen kanssa odotus yhtä oksentamista. Oli sen verran rankkaa, että makasin lähinnä sängyssä koko raskauden.. Ja nyt kun ollaan mietitty kakkosta, niin pelottaa ihan hirveästi se pahoinvointi!

Tosi ikävää että sulla on toisessakin raskaudessa niin inhaa pahoinvointia Mulla on yksi tuttu, joka sai pahaan raskauspahoinvointiinsa pahoinvointilääkkeen, joka tepsi tosi hyvin (sai tehtyä gradun loppuun ja oltua töissäkin raskausaikana!). Ajattelin itse kokeilla jotain lääkettä seuraavasssa raskaudessa jos sama pahoinvointi tulee taas. Oma neuvolatäti säikytteli mut niin täysin niillä 60-luvun pahoinvointilääkkeiden seurauksilla niin pahasti, etten uskaltanut edes ehdottaa. Mutta kyllä niiden pitäisi nykyään olla hyvin testattuja ja ihan turvallisia - toivotaan näin :)

Toivotaan että pahoinvointi loppuu pian! Tsemppiä ja virtuaalihaleja sinne hirveästi!

 

[youngwoman]

Ja helpotusta ei näy..
Viime viikolla jouduin sitten tiputukseen kahdeksi päiväksi kun olin niin pahasti kuivunut ja aineenvaihduntakin oli aivan sekaisin. kovin urheasti olen koittanut jaksaa mutta viime viikolla kun rupesi olemaan 10h siitä kun olin viimeksi saanut edes vettä juotua ja alkoi huimata siihen malliin niin sitten oli pakko lähteä. sairaalassa selvisi että asiat olivat vähän huonommin kun olin luullut.
virtsanäytteessä ketoaineet 4+ ja verikokeissa natrium ja kalium arvot laskeneet ihan alarajoille. 2vrk oli tippa kädessä ja oikeestaan vasta sinä päivänä kun kotiin pääsin rupesi olemaan hiukan parempi olo. (sairaalassakin silti oksensin)
pahoinvointilääkkeitä sain kotiin mutta niistä ei ole minulle apua. syömään olen pystynyt n. kerran päivässä ja sekin yleensä vasta iltaisin. vichyä olen koittanut juoda etten ihan tänne kotiin pökerry kun on tua 9kk ikäinen esikoinenkin tossa häärimässä. 
Tämä on ihan kauheaa ja en toivo mitään muuta enempää kun että tämä pian helpottaisi itsellään koska kaikki keinot on jo koitettu. esikoisen puolesta on aika paha mieli. ei hän tunnu olevan minulle vihainen vaikka en jaksa enää samalla tavalla touhuta hänen kanssaan, mutta huomaa kyllän varmasti minussa eron entiseen. en voi kuin yrittää parhaani :/

 

[Miramaria]

Voi kamala! Tsemppiä ihan hirmuisesti!

Tää nyt ei varmaan hirveästi lohduta, mutta vaikka teidän suhde esikoisen kanssa varmasti ainakin joksikin aikaa muuttuu, jos ei etäisemmäksi niin erilaiseksi, niin tässä on isällä hyvä tilaisuus luoda läheinen suhde esikoiseen.. Jos nyt jotain positiivista pitää yrittää kaivaa. Meillä kävi näin, kun oma äitini joutui pikkusiskoani odottaessa tippaan pitkiksi jaksoiksi.

Ihan hirveäähän se rankka raskauspahoinvointi on Yritä olla potematta huonoa omaatuntoa esikoisesta, ja keskity vain pitämään itsesi hengissä ja kasassa..Toivottavasti tosiaan pian helpottaa *hali*

 

[Asteria]

Kamalaa, mutta lohdullista lukea teidän muiden ajatuksia pahoinvoinnista. Odotan esikoiselle pikkusisarusta ja ihan samaa täälläkin koetaan. En nyt sentään ihan joka päivä oksenna - onneksi - mutta pahoinvointi on ympärivuorokautista. Helpottaa oikeastaan vain kun laulan kuorossa kerran viikossa. Päivisin yritän nukkua kun tyttö nukkuu. Ja olen ihan kamalan pahantuulinen jos päikkärit eivät jostain syystä onnistukaan. Makaan vain sohvalla zombiena enkä pysty kotitöihin. Hävettää ja harmittaa ennenkaikkea tytön takia. Edellisessä raskaudessa voin myös pahoin rv 6-16, mutta tuntuu että nyt on vielä pahempi. Pahoinvointi alkoikin tällä kertaa vielä aikaisemmin. Toissapäivänä itkeskelin miehelleni kun olin pariinkin kertaan päivällä ajatellut että kunpa en olisi raskaana. Tuntui niin pahalta että nuo ajatukset pulpahtivat mieleen kun tämä vauva kerran on oikein toivottu ja molemmat olemme raskaudesta hyvin onnellisia.

Tässä muutamia vinkkejä siitä mitä olen kokeillut pahoinvointiin, jos joku muu niistä saisi avun:
- mustikkakeitto (toimi raskauden alussa)
- karpalomehu, mitä happamampi, sen parempi
- merisairaus(aku)rannekkeet apteekista (ainakin välillä tuntuvat auttavan, varmaan psykologista)
- jogurtti heti herätessä
- keltainen jaffa
- kuorolaulu (toimii minulla parhaiten näistä)
- Fazerin lounaspasteija
- banaanit, satsumat ja greippi
- sitruunasorbetti (ekassa raskaudessa toimi kun ei muuta saanut alas)
- polar näkkileipä
- alkoholiton olut (ei toiminut minulla lainkaan toivotusti)

 

[Miramaria]

Kannattaa kokeilla mehujäiden syömistä, jos mikään nestekään ei pysy sisällä. Mulla oli raskausaikana aina pakkanen täynnä mehujäitä :D

 

[youngwoman]

Jokaisella on varmaan omat ruokansa mitä pystyy välillä syömään. itselleni ei nyt äkkiä tule mitään tiettyä mieleen, oikeestaan se on sitten vaan se joku mitä äkkiseltään rupeaa tekemään mieli. mehujäitä löytyy kanssa kotoa ettei pääsisi kuivumaan, joskus silti sekin tulee oksennettua. pahoinvointirannekkeet on kokeiltu, ja sairaalassa sain myös akupunktiota joka perustuu samaan juttuun mutta kummastakaan ei ole ollut apua.
Olen oikeastaan voinut hieman paremmin. sairaalasta päästyäni n.viikon oloni oli yhtä hirveä kuin sinne mennessäni. sitten yhden yön jälkeen seuraavana aamuna oloni oli parempi, siitä eteenpäin olen oksentanut oikeestaan vain aamuisin, mutta poikkeuspäiviäkin löytyy, kuten eilen jolloin ei taas mikään tuntunut pysyvän sisällä.
Ilman pahoinvointilääkettä ei tule silti mitään, se on pakko ottaa ennen syömistä tai kaikki ruuat tulee ylös. välillä olen koittanut jättää sen pois mutta ei onnistu ainakaan vielä. tietty toivon ettei niitä tarvitsisi koko raskausaikaa syödä. toisaalta jos ne pitävät pahoinvoinnin poissa ja lääkärin mukaan niillä ei pitäisi olla vaikutusta lapseen niin on se kyllä suuri apu ettei vaan tarvitsisi oksentaa.
Nyt kun huomio on kiinnittynyt hieman pois siitä pahasta olosta olen huomannut enemmän ja enemmän vaan kuinka väsynyt olen, voisin nukkua vaikka kellon ympäri! se nyt kuitenkaan ei ole mahdollista, esikoinen kun ei päivisin juuri nuku kuin ehkä tunnin tai kaksi ja senkin osissa :)

 

[Miramaria]

Hyvä että lääkkeestä on apua :) Mitä lääkettä muuten syöt? Ihan tulevaisuuden varalle kyselen, jos vaikka joskus uskaltaisi toista yrittää pahoinvoinnista huolimatta...

Tosi varovaisesti sitä yrittää antaa mitään vinkkejä varsinkaan syömiseen, kun muistaa miltä nämä hyväätarkoittavat neuvot välillä itsestä tuntui.. Itseäni ärsytti ihan hirveästi kaikki neuvoja tyrkyttävät, kun ihan KAIKEN mahdollisuuksien rajoissa (paitsi lääkkeet) olin jo kokeillut. Mummoni suositteli juomaan paljon piimää ja syömään kaurapuuroa aamulla, niin pysyy pahoinvointi poissa. Juu, pelkkä ajatuskin sai silloin reaktion ..kun ei vesikään pysynyt sisällä. Pakko sitä silti oli jotain saada suuhun laitettua, jos ei vauvan takia, niin sitten siksi, että on mukavempi oksentaa esim vettä kuin yökkiä pelkkiä happoja..

 

[youngwoman]

lääke on nimeltään primperan.
Joo kyllä se välillä ärsyttää tosi paljon kun annetaan niin kauheesti ohjeita. olen välillä muutenkin todella kypsä oman terveydenhoitajani juttuihin koska meillä ei tunnu olevan minkäänlaista yhteistä näkemystä asioista eikä hän usko mitään mitä hänelle sanon. hän soitti minulle kun olin päässyt sairaalasta ja selitin sitten että olin tosi kuivunut ym. niin hän jankkasi puhelimessa vaikka kuinka kauan että etkö tiedä että pitää juoda paljon ja koitat nyt vaan juoda paljon niin kyllä se siitä. huh kun kiehuin raivosta!
aika vaikeaa juoda jos vesikin lentää heti kaaressa vessanpyttyyn juomisen jälkeen! jos olisin pystynyt juomaan, tuskin olisin joutunut sairaalaan.
toivotaan nyt kuitenkin että se pahin olisi jo takana. ruokahalukin on pikkuhiljaa palautunut kun uskon jo hiukan siihen että kaikki mitä syön ei tulisi ylös.
mutta aika pelleilyä se kyllä on, ei todellakaan voi syödä mitä vaan ja millon vaan vaikka kuinka tekisi mieli. pitää todella kuunnella itseään ja nyt jo onneksi tiedän että jos on tietynlainen olo, ei kannata syödä koska ei pysy sisällä.
aamusin en voi syödä lainkaan. en tiedä miksi mutta aamulla pahoinvointilääkkeet tai mitkään muutkaan eivät auta, jos syön aamulla niin ylös tulee. puolen päivän jälkeen yleensä syön ekan kerran ja hyvällä tuurilla saan jotakin pysymään sisällä. välillä pysyy ja toisinaan on niin että sen ekan kerran tulee ylös ja sitten sen jälkeen iltapäivällä ja illalla pystyy syömään aika normaalisti. eikä se minua niin suuresti haittaa, ei minulla aamusin edes ole nälkä :)