Vieras
Liityin tänään pitkän sivustaseurailun jälkeen vau.fi:n mainioon yhteisöön meille vauvaimmeisille.
Odottelen itse esikoistani joka puolenvuoden yrityksen jälkeen sai alkunsa ja voi tätä odotuksen ihanuutta ja kamaluutta:) Vasta alussa ollaan (vk 11)eikä vielä meinaa uskoakaan, mutta hiljaa hyvä tulee.
Haluaisin nyt avata mieltäni ja katsoa josko täältä löytyisi odottavia mammoja tai jo valmiita äitejä jotka jakavat samoja oloja ja mietteitä kuin tämä (välillä hysteerinenkin) tuleva äiti.
Elikkäs: Meille kaikille on varmasti (?) tuttua se, kun plussattua mieleen tulee miljoonia kysymyksiä kaikesta mahdollisesta alkion, sikiön, vauvan, itsen ja miehen hyvinvoinnista. Paineet itseä kohtaan kasvaa ja ulkomaailma asettaa niitä vielä lisää. Kun MITÄÄN ei saa enää syödä ja juoda (siideri, kahvi,juustot,karkit,suklaa,lakritsa..). Kun KAIKKI ihanat asiat on vaarallisia (kynsilakat, hiusvärit,meikit, hevoset ja kissat..) Ja kun kaikki mikä ennen tuotti itselle nautintoa ja hyvää mieltä on sekin KIELLETTYÄ (tupakointi, taistelulajit,benjihyppy mitä näitä nyt on..)
Minä, kuten jo on käynyt ilmi ihan keltanokka tällä äitiyden alalla uskon ja rehellisesti myönnän, että muumimamman sanoin: "Kaikki mikä on hauskaa, on hyvää vatsalle."
Jokainen meistä on yksilö. Jokaisen meidän raskaus on yksilöllinen. eikä kenenkään, toistan kenenkään, tulisi sanella meille kuinka ja miten meidän tulee raskausaikana elää. (Pois suljen siis todetut riskiraskaudet, koska ne ovat oma lukunsa).
Enemmän vaikutusta raskauden etenemiseen ja sikiön kasvuun ja hyvinvointiin on perintötekijöillä ja äidin hyvinvoinnilla, kuin sillä juoko tämä aamulla kupin kahvia vai ei.
Jokainen meistä päättää mistä kaikesta on valmis luopumaan syntymättömän lapsen vuoksi, kukaan muu ei sitä päätöstä saa tai voi tehdä.
Tulevaa äitiä ei KUKAAN saa syyllistää siitä, että haluaa nauttia myös itse elämästään raskauden ajan. Raskaus on kaunein ja arvostettavin asia mitä voi kuvitella, ja sitä pitää vaalia.
On odottajia,näitä "superäitejä", jotka tekevät KAIKKENSA syntymättömän lapsensa hyväksi. Ja lapset syntyvät terveenä ja elinvoimaisina. Tai sitten eivät.
On odottajia, jotka ryyppäävät ja rellestävät ja elävät kuin huomisra ei olisi, koska eivät tiedä olevansa raskaana ennen kuin puolivälin jälkeen, ja katso! Lapsi syntyy täydellisen terveenä. Tai sitten ei.
Ja on odottajia niinkuin minä. Olen alusta asti tiennyt olevani raskaana. Olen nimenomaan yrittänyt tulla raskaaksi. Olen hysteerinen. Soitan viikoittain omalle äidilleni/neuvolaan notta mikä on normaalia ja saankö syödä silliä tai sienisalaattia. Ja juon kahvia aamulla. Alkoholilla on nollatoleranssi. Tupakkaa poltan hyvin vähän, mutta mitäs sitä kieltämäänkään. Se on ainoa asia joka tämän tytön pään pitää kasassa kaiken muun hysteerisyyden kanssa. Ja se mikä minut saa raivonpartaalle on se, kuinka jotkut sanovat, että en ansatse tätä lasta, koska elän elämääni eteenpäin vaikka sisälläni kasvaa toinen.
Minä olen ainoa jonka toiminta tähän lapseen vaikuttaa. Mutta en minäkään kaikkeen pysty. Voisin olla polttamatta, juomatta kahvia ja syömättä karkkia ja synnyttää jollain tasolla kehitysvammaisen lapsen. Mutta voin myös nauttia elämästä ja raskaudesta täysin rinnoin ja synnyttää täysin terveen lapsen.Toki tiedät että monet aineet ym.asiat ovat vaarallisia sikiölle, ja niistä täytyy olla perillä. Mutta KOHTUUS kaikessa.Ripsiväriä SAA käyttää, ellei se ole tehty asbestista. Lapsen terveyteen vaikuttavat niin sanotusti KORKEAMMAT VOIMAT (niitä sen enempää epäuskovaisena ihmisenä määrittelemättä).
Niihin vaikuttavat terveystekijät,perintötekijät,usko,luottamus,äidin hyvinvointi ja kappas,tuuri. Kukaan ei voi päättää: "Tästä lapsesta tulee terve." Se ei ole loppupeleissä meidän äitien päätettävissä, valitettavasti.
Oman äitini sanoin: "Jos itsellä on hyvä olla, on lapsellakin hyvä olla."
Jos siis kahvista tulee huono olo, älä juo sitä.
Jos tupakoinnista tulee vastenmieliset omantunnontuskat, älä polta.
Jos mielesi tekee syödä viisitoista hapankorppua kerralla, syö.
Jos meinaat pyörtyä lenkillä, älä lenkkeile vaan joogaa.
Kuunnellaan rakkaat odottajat kehoamme ja mieltämme. Ne kertovat meille kuinka olla ja elää, eivät muut hysteeriset raskauttamme sivustaseuraajat.
Odottelen itse esikoistani joka puolenvuoden yrityksen jälkeen sai alkunsa ja voi tätä odotuksen ihanuutta ja kamaluutta:) Vasta alussa ollaan (vk 11)eikä vielä meinaa uskoakaan, mutta hiljaa hyvä tulee.
Haluaisin nyt avata mieltäni ja katsoa josko täältä löytyisi odottavia mammoja tai jo valmiita äitejä jotka jakavat samoja oloja ja mietteitä kuin tämä (välillä hysteerinenkin) tuleva äiti.
Elikkäs: Meille kaikille on varmasti (?) tuttua se, kun plussattua mieleen tulee miljoonia kysymyksiä kaikesta mahdollisesta alkion, sikiön, vauvan, itsen ja miehen hyvinvoinnista. Paineet itseä kohtaan kasvaa ja ulkomaailma asettaa niitä vielä lisää. Kun MITÄÄN ei saa enää syödä ja juoda (siideri, kahvi,juustot,karkit,suklaa,lakritsa..). Kun KAIKKI ihanat asiat on vaarallisia (kynsilakat, hiusvärit,meikit, hevoset ja kissat..) Ja kun kaikki mikä ennen tuotti itselle nautintoa ja hyvää mieltä on sekin KIELLETTYÄ (tupakointi, taistelulajit,benjihyppy mitä näitä nyt on..)
Minä, kuten jo on käynyt ilmi ihan keltanokka tällä äitiyden alalla uskon ja rehellisesti myönnän, että muumimamman sanoin: "Kaikki mikä on hauskaa, on hyvää vatsalle."
Jokainen meistä on yksilö. Jokaisen meidän raskaus on yksilöllinen. eikä kenenkään, toistan kenenkään, tulisi sanella meille kuinka ja miten meidän tulee raskausaikana elää. (Pois suljen siis todetut riskiraskaudet, koska ne ovat oma lukunsa).
Enemmän vaikutusta raskauden etenemiseen ja sikiön kasvuun ja hyvinvointiin on perintötekijöillä ja äidin hyvinvoinnilla, kuin sillä juoko tämä aamulla kupin kahvia vai ei.
Jokainen meistä päättää mistä kaikesta on valmis luopumaan syntymättömän lapsen vuoksi, kukaan muu ei sitä päätöstä saa tai voi tehdä.
Tulevaa äitiä ei KUKAAN saa syyllistää siitä, että haluaa nauttia myös itse elämästään raskauden ajan. Raskaus on kaunein ja arvostettavin asia mitä voi kuvitella, ja sitä pitää vaalia.
On odottajia,näitä "superäitejä", jotka tekevät KAIKKENSA syntymättömän lapsensa hyväksi. Ja lapset syntyvät terveenä ja elinvoimaisina. Tai sitten eivät.
On odottajia, jotka ryyppäävät ja rellestävät ja elävät kuin huomisra ei olisi, koska eivät tiedä olevansa raskaana ennen kuin puolivälin jälkeen, ja katso! Lapsi syntyy täydellisen terveenä. Tai sitten ei.
Ja on odottajia niinkuin minä. Olen alusta asti tiennyt olevani raskaana. Olen nimenomaan yrittänyt tulla raskaaksi. Olen hysteerinen. Soitan viikoittain omalle äidilleni/neuvolaan notta mikä on normaalia ja saankö syödä silliä tai sienisalaattia. Ja juon kahvia aamulla. Alkoholilla on nollatoleranssi. Tupakkaa poltan hyvin vähän, mutta mitäs sitä kieltämäänkään. Se on ainoa asia joka tämän tytön pään pitää kasassa kaiken muun hysteerisyyden kanssa. Ja se mikä minut saa raivonpartaalle on se, kuinka jotkut sanovat, että en ansatse tätä lasta, koska elän elämääni eteenpäin vaikka sisälläni kasvaa toinen.
Minä olen ainoa jonka toiminta tähän lapseen vaikuttaa. Mutta en minäkään kaikkeen pysty. Voisin olla polttamatta, juomatta kahvia ja syömättä karkkia ja synnyttää jollain tasolla kehitysvammaisen lapsen. Mutta voin myös nauttia elämästä ja raskaudesta täysin rinnoin ja synnyttää täysin terveen lapsen.Toki tiedät että monet aineet ym.asiat ovat vaarallisia sikiölle, ja niistä täytyy olla perillä. Mutta KOHTUUS kaikessa.Ripsiväriä SAA käyttää, ellei se ole tehty asbestista. Lapsen terveyteen vaikuttavat niin sanotusti KORKEAMMAT VOIMAT (niitä sen enempää epäuskovaisena ihmisenä määrittelemättä).
Niihin vaikuttavat terveystekijät,perintötekijät,usko,luottamus,äidin hyvinvointi ja kappas,tuuri. Kukaan ei voi päättää: "Tästä lapsesta tulee terve." Se ei ole loppupeleissä meidän äitien päätettävissä, valitettavasti.
Oman äitini sanoin: "Jos itsellä on hyvä olla, on lapsellakin hyvä olla."
Jos siis kahvista tulee huono olo, älä juo sitä.
Jos tupakoinnista tulee vastenmieliset omantunnontuskat, älä polta.
Jos mielesi tekee syödä viisitoista hapankorppua kerralla, syö.
Jos meinaat pyörtyä lenkillä, älä lenkkeile vaan joogaa.
Kuunnellaan rakkaat odottajat kehoamme ja mieltämme. Ne kertovat meille kuinka olla ja elää, eivät muut hysteeriset raskauttamme sivustaseuraajat.