Jäin keskiviikkona sairaalaan seuraavalta statustarkastukselta. Tilanne oli ehkä kohdunkaulalla vähän parempi, mutta todettiin että yksi vaihtoehto on laittaa ”hätälanka” kohdunsuulle tukemaan. Nyt oli ihan viimeinen hetki tehdä tuo manööveri, ja lääkäri ei oikein osannut suositella tai osannut olla suosittelematta, toimenpiteessä on riskinä että langan laitto (ompelu helvetillisellä lihakoukulla) provosoi synnytyksen alkamaan saman tien. Sain siis itse päättää kummin tehdään, ja löysin yhden ainoan blogikirjoituksen aiheesta jonka pohjalta tein päätöksen että lanka laitetaan. Puoliso halusi tietää paljon enemmän todennäköisyyksistä ja kaikesta, joten hän sitten tenttasi lääkäriä mun ollessa vielä muita testejä tekemässä poissa kuuloetäältä.
Jäin siis siltä käynniltä äiti-lapsi osastolle odottamaan toimenpidettä. Mulle tuotiin ruoka sänkyyn ja muutenkin liike pidettiin ihan minimissä. Pelkäsin ihan helvetisti koko hommaa jo ennen sairaalaan jäämistä, ja kerroin tästä osastolla hoitaneille kätilöille. He ottivat asian todella hienosti, ja tsemppasivat koko ajan kun operaatio läheni. Tietysti koko raskauden keskeytyminen tässä kohtaa pelotti, samoin kaikki mahdollinen kipu yms yms. Kaikki mahdolliset pahat skenaariot.
Torstaina kuulin heti aamusta, että olen leikkausvuorossa kolmantena. Leikkausaika ehkä klo 14 pintaan.. Saliin kuitenkin lähdettiin klo 11 maissa. Hoitajat lykkäs mulle puhelimenkin käteen kun operaatio tehdään todennäköisesti selkäydinpuudutuksessa ja klo 11:30 puudutukset aloiteltiinkin. Pelkäsin niin paljon, että koko leikkauspöytä varmaan tärisi kun mä tärräsin.. Kerroin tästä anestesialääkärillekin, ja toivoin huhtikuulle kestävää täystyrmäystä mutta selkäydinpuudutuksella kuitenkin mentiin… pahinta oli olla tajuissaan koko operaatio ja täristä. Vauvatkin protestoi kaksi tuntia kestäneillä potkunyrkkeilyharjotuksilla.
Puudutuksen annon jälkeen mut kiinnitettiin käsistä ja jaloista leikkauspöytään remmeillä, laitettiin happiviikset ja testailtiin että puudutus alkoi tehota. Puudutuksen piti kestää n 2h eli hieman operaatiota pidempään. Asento oli käytännössä sellanen, että kädet oli levällään ja jalat sellaseen vähän vankempitekoseen gynen pöytään kiinnitetty, alaruumis tietysti paljaana ja koko kymmenpäisen yleisön ihailtavana. Voin kuvitella, että keskitysleireillä ja kauhuelokuvissa se pahin kidutus tehdään juuri tuolleen kiinni hirtettynä. Sain lämmitettyjä peittoja tasaamaan yläruumiin tärinää, mutta tosiaan kramppasin ihan koko operaation ajan ja pitkään vielä heräämöön tuomisen jälkeenkin.
Itse operaatio meni hyvin, lanka asettui juuri sinne minne pitikin mutta täytyy sanoa, että avustaneen lääkärin kolmentti ”ompa iso neula” ei ihan hirveästi ennen operaatiota naurattanut. Olin hyvin hiljaa koko toimenpiteen ajan ja keskityin vaan tuijottelemaan kattoa ja kattolamppuja ja seinällä olevaa kelloa - toivomaan että operaatio olis ohi.
Heräämössä alkoi jalat jo tuntua, mutta kipua ei juurikaan. Pyysin kuitenkin panadolia ja vettä, ja osastolle päästyäni oxyjotain, sairaalassa annettavaa kovempaa kipulääkettä. Oli hyvä juttu, ja toisella osastolla hoitajana oleva kaveri kävi vielä sanomassa että nyt vaan kaikki kipulääkkeet kannattaa ottaa tässä kohtaa niin todennäköisesti pääsee sitten vähemmällä kun aikaa kuluu.
Pääsin eilen kotia kahden sairaalayön jälkeen. Saan liikkua vähän, mutta käytännössä olen pääasiassa makuullaan. Pääruuan ja ehkä iltapalan käyn keittiössä syömässä, vessassa normaalisti ja iltaisin suihkussa. Muutoin vietän aikani tosiaan pitkällään ja miehen passattavana. Hän oli vaihtanut mun poissaollessa lakanat täällä, ja virittänyt petarin alle parit matalat tyynyt jotta jalkopää on vähän korkeammalla. Irtonaisen tyynyn tungen takapuolen alle sillon jos alkaa tuntuun painetta tms. Alavatsalla.
Sellainen kauhutarina.. pelkäsin enemmän kuin mitä oli tarpeen, mutta kun hommat ei oo omissa käsissä niin se pelko vaan iskee päälle..
Mietinkin et miks täällä ns tavan puolella ei oo siitä mitään. 
)
Pidetään peukut ja varpaat nyt ristissä että pienet pysyisi vielä pitkään mahassa 
Melkoinen tilanne kyllä, tsemppiä odotteluun ja kontrolliin. Ja muistat nyt tosiaan levätä ja olla ih rauhassa 
.
Lisäksi kun olen kieltänyt edelleen että odotetaan isompien hankintojen suhteen että katsotaan kaikkien olevan vielä synnytyksen jälkeen hengissäkin, niin hän ei ole sitten pinniksiä ostanut vaan ihan virittänyt ne äitiyspakkauksen pahvilaatikot makkariin odottamaan :). Olen niin vilpittömän onnellinen että ollaan jo täällä asti + että tuo miehentekele on niin aidosti innoissaan iltatähdistään. Vaaranpaikkoja on vielä monia, erilaiset vammat hyvinkin mahdollisia, mutta aika on jo meidän puolella.