R
Rakastunutmies
Vieras
Olen siis 32v sinkku mies. Lyhyitä suhteita on elämän aikana ollut ehkä liikaakin mutta pidempiä ei ainuttakaan,sillä olen aina häntä koipien välissä lähtenyt luikkimaan jos nainen on puhunut yhteen muuttamisesta, tai yleensäkin yhteisestä elämästä kuukautta pidemmälle...
Reilu puoli vuotta sitten tapasin erään naisen paikallisessa baarissa. (Ollaan maalta ja asutaan naapuri kunnissa.) Hän tuli pyytämään tulta ja alettiin siinä sitten juttelemaan ja siitä hetkestä asti on tätä miestä viety niin sanotusti kuin pässiä narussa. Hän on rehellinen,älykäs, 'ihanan 'rempseä ,reilu ja äärimmäisen kaunis. Aina kun ollaan baarissa nähty,hänen kanssaan pystyy reilusti ja aidosti puhumaan kaikesta ilman että vittuilla tai tuomitaan tekojen tai sanojen vuoksi.
No,me tutustuttiin aina vain enemmän ja enemmän ja vihdoin uskalsin pyytää häntä Facebook kaveriksi (uskokaa tai älkää,multa ei hirveästi näitä naisia Facebook kavereina oo,just tämän "sitoutumiskammon" takia.) Ja siellä me on juttelua jatkettu siitä mihin viimeksi nähdessä jäätiin. Hänen ansiosta olen saanut elämääni raiteilleen kun mielessä on ajatus että "ehkä vielä joku päivä". Kavereiden kanssa baariin lähdettäessä ilmoittaudun aina ennemmin kuskiksi kuin viihteen puolelle,jos sattuisi että näkisin tämän naisen baarissa.( Ja tästäkin vielä että ,reilu puoli vuotta sitten saatettiin ryypätä Viikkiin putkeen välittämättä töistä tai muista ympärillä olevista ihmisistä,että kuskina oleminen on erittäin harvinaista. Ja vielä että nykyään kun en ole juonut reiluun kahteen kuukauteen.) Tämä kaikki vain ja ainoastaan tämän naisen takia.
Ja sitten tähän vaikeampaa asiaan. Tämä nainen on varattu. Eikä tämä ole kirjoitus siitä että kyselen kuinka saada hänet eroamaan miehestään vaan siitä että kannattaako pysyä edes kavereina. Tai edes jotain neuvoa mitä pitäisi tehdä. Koska tämä on tähän astisen elämän ensimmäinen kerta kun ajattelen kenestäkään naisesta näin ( anteeksi.) Ja vaikka miehenä ei pitäisi tällaisiin uskoa,niin mulla on sellainen tunne,että hän olisi se yksi ja ainoa.
Reilu puoli vuotta sitten tapasin erään naisen paikallisessa baarissa. (Ollaan maalta ja asutaan naapuri kunnissa.) Hän tuli pyytämään tulta ja alettiin siinä sitten juttelemaan ja siitä hetkestä asti on tätä miestä viety niin sanotusti kuin pässiä narussa. Hän on rehellinen,älykäs, 'ihanan 'rempseä ,reilu ja äärimmäisen kaunis. Aina kun ollaan baarissa nähty,hänen kanssaan pystyy reilusti ja aidosti puhumaan kaikesta ilman että vittuilla tai tuomitaan tekojen tai sanojen vuoksi.
No,me tutustuttiin aina vain enemmän ja enemmän ja vihdoin uskalsin pyytää häntä Facebook kaveriksi (uskokaa tai älkää,multa ei hirveästi näitä naisia Facebook kavereina oo,just tämän "sitoutumiskammon" takia.) Ja siellä me on juttelua jatkettu siitä mihin viimeksi nähdessä jäätiin. Hänen ansiosta olen saanut elämääni raiteilleen kun mielessä on ajatus että "ehkä vielä joku päivä". Kavereiden kanssa baariin lähdettäessä ilmoittaudun aina ennemmin kuskiksi kuin viihteen puolelle,jos sattuisi että näkisin tämän naisen baarissa.( Ja tästäkin vielä että ,reilu puoli vuotta sitten saatettiin ryypätä Viikkiin putkeen välittämättä töistä tai muista ympärillä olevista ihmisistä,että kuskina oleminen on erittäin harvinaista. Ja vielä että nykyään kun en ole juonut reiluun kahteen kuukauteen.) Tämä kaikki vain ja ainoastaan tämän naisen takia.
Ja sitten tähän vaikeampaa asiaan. Tämä nainen on varattu. Eikä tämä ole kirjoitus siitä että kyselen kuinka saada hänet eroamaan miehestään vaan siitä että kannattaako pysyä edes kavereina. Tai edes jotain neuvoa mitä pitäisi tehdä. Koska tämä on tähän astisen elämän ensimmäinen kerta kun ajattelen kenestäkään naisesta näin ( anteeksi.) Ja vaikka miehenä ei pitäisi tällaisiin uskoa,niin mulla on sellainen tunne,että hän olisi se yksi ja ainoa.
