Raha ja työ

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja jaaha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
J

jaaha

Oman äänensä löytänyt
Hei!

Ajattelin tänne taas tulla avautumaan!! :D Mun mies pääsi vakituiseen paikkaan töihin, joka on todella ihanaa.. Mutta se minua tässä enemmän ärsyttää kun hän ei näe lasta paljon paskaakaan.. Pelottaapi että lapsi rupee arastamaan häntä. Vaikka onkin vasta 1,5kk. [:)]
Hyvähän se on että tullee rahaa taloon että saadaan laskut maksettua yms.. Mutta se olisi niin ihanaa että hän voisi olla lapsen kanssa enemmänkin kuin puoli tuntia että itsekkin saisi vähän hengähtää.. Ja varsinkin se että kun pikku neidillä on koliikki niin itkua on yöstä enne kun nukkumaan mennään, niin ukko suuttuu vaan mulle kun hän ei saa nukkua.. (tosin hyvä että minuun purkaa eikä lapseen) aina vaan tuumaa että " minä olen ollut valveilla 24h" Minkä minä sille mahdan että hän itse haluaa jäädä ylitöihin..

Tyttöki kasvaa niin roimaa vauhtia ja kehittyy nopeesti niin hänhän jää kaikesta niistä kehityksistä ulos.. tuumasi tänäänkin (ei ollut nähnyt tyttöä 5päivään) että ompa kasvanu roimasti ja osaa jo kannatella päätään kunnolla.

Se sit onkin rasittavaa kun mies tulee pikku hiprakassa avautumaan että kun hän joutuu maksamaan kaikki, hän on hommannut rahaa taloon yms.. niin tuumaan vaan että joo olisin itsekkin töissä jos vain voisin.. ja kohta hän tulee pyytämään anteeksi. Mutta missäpä parisuhteessa ei rahasta tapeltaisi??

Kylläpä helpotti.. äsken olin niin vihoissani että ois tehny mieli repiä hiukset päästä mutta tänne kun tuli kirjottamaan asioista niin tuntuu että on kivi vieritetty sydämmeltä.. Vaikka kavereillekkin avaudun asioistani niin ei tunnu että ois näin huojeentunut mutta se on varmaan kun "tuntemattomille" ns. avautuu niin se on helppoa ja huojentavaa.. [:D]
 
Aika vakiohan tuo raha taitaa olla...
Meilläkin mies sai just vaikituisen työpaikan ja tosiaan onnellinen olen!!
...mutta...mentiin 3viikkoa sitten naimisiin ja meillä on 2,5kk ikäinen erityislapsi. Pojallamme on synnynnäinen kaihi ja vaatii jatkuvia kontrolleja silmäklinikalla, silmätippojen laittamista ja piilolinsseistä huolehtimista normaali vauva-arjen lisäksi siis...ja eiköhän mies sitten heti alkanut puhua ylitöiden tekemisestä [:(]
Jotenkin tuli vaan kauhee harmistus kun ei mihinkään häämatkalle tietenkään lähdetty ja mies teilas mun ehdotuksen et oltais häiden jälkeen joku ilta vietetty kahden, tyyliin flamingon spassa ja käyty syömässä...kuulemma kauheen kallista [:@] ja nyt sit tosiaan olis viikonloputkin tekemässä töitä. Ymmärtäisin jos olis nyt rahasta kyse mut pärjätään ihan hyvin ilman ylityörahoja niin sit tulee vaan semmoi olo et eikös meidän kanssa sit viihdytä?

On tämä kuitenkin aika rankkaa vietellä päivät pitkät kahden vauvan kanssa ilman aikuista keskusteluseuraa, viikonloppuja odottelee kun kuuta nousevaa ja sit mies oiski viikonloputki töissä...tuli vaan tosi surullinen olo!
 
Juu, tuttua on.

Miehillä tulee lapsen myötä hirveä vastuun tunne perheen elättämisestä. Vaikka sitä ei tarvitsisi rahallisesti joka päivä hirveitä ylityötunteja tehdä, niin mies kokee olevansa velvollinen ja ns "uhrautuu" paiskimaan oman jaksamisensa kustannuksella. Tietenkin syntyy tappelu, kun nainen saa löhöillä kotona (löhöillä... jep jep!) vauvan kanssa, eikä tarvitse tehdä mitään, niin kyllä se kiukuttaa. Naisen näkökulmasta taas vaikuttaa, että miestä ei kiinnosta olla kotona, eikä varsinkaan uhrata yhtään aikaa uuteen äitiin tai lapseen. On se helppoa mennä 8-9h päivässä töihin, ja kotiin tullessa jättää kaikki työhuolet narikkaan, kun taas naisen työ on 24h vuorokaudessa, eikä loppua näy vielä vuosienkaan päästä.

Tässä tilanteessa vain avoin juttelu auttaa.
 
Tuli kamalan ahdistunut olo teidän puolesta, itku sentään, mitä joudutte kestämään!! [:@] Koittakaa saada miehenne ymmärtämään, miten arvokasta aikaa on seurata oman lapsen kehittymistä! Mä en varmaan olisi tolpillani, jos mun mies ei olis niin paljon mukana vauvan (4,5kk) hoidossa kuin on. Ja raha-asiatkin on siten kunnossa, että vastaamme oikeudenmukaisesti prosentuaalisesti yhtä paljon (kummankin nettotuloista) yhteisistä menoista. Täten mies ei elätä mua enkä ole hänestä taloudellisesti riippuvainen.

Toivon teille parempaa jatkoa ja miehillenne sydäntä ja järkeä!! [:)]
 
Itse olen tuon vaiheen toistaiseksi ohittanut, mutta kun esikoinen oli 7kk, mieheni lähti toiselle paikkakunnalle töihin ja oli kotona vain viikonloppuisin. Aluksi meinasin tulla ihan hulluksi kotona, mutta sitten löysin harrastuksia. Haalin joka päiväksi jonkun menon lapsen kanssa. Kävimme seurakunnan perhekerhossa (josta muuten minulle on jäänyt ainakin 5 hyvää ystävää näin kymmenen vuodenkin jälkeen ja lapsetkin ovat samanikäisiä), vauvamuskarissa ja muissa vauvatouhuissa. Minua auttoi todella paljon, kun joka päivä näki myös aikuisia ihmisiä ja pääsi oikeasti ihmisten ilmoille, ettei tarvinnut vain kotona möllistellä.
 
Voimia teille kaikille!
 
Hmm

Meillä oikeasti se että katto säilyy pään päällä ja ruokaa on edes vähän pöydässä on kiinni miehen selkänahasta. Inhottaa se että sen on pakko tehdä niska limassa töitä ja mä en taas pysty tekemään "mitään" kun luultavasti jäisin tappiolle jos yrittäisin jotain keikkaa näin vanhempainvapaalla tekemään [&:] Meillä on ihan hirveä huoli joka ikinen kuukausi että mistä saadaan haalittua rahaa ees vuokraan ja laskuihin ja sitten syödään sitä mihin rahaa jää. Jotenkin tuntuu että on tän ongelman kanssa ihan yksin ja että toisilla olisi rahaa ostaa sitä sun tätä - ainakin ne välttämättömät. Tiedänhän mä että on muitakin jotka on samassa junassa mutta en sitten tiedä onko ihan tabu tämä persaukisuus.

Olishan tähän talousahdinkoonkin olemassa jotain ratkasuja. Kun sais jostain jonkun lainan että sais yhdistettyä kaikki luottokorttivelat yms saman lainan alle. Sitten vois noi luottokortit napsia poikki ja lyhentää vaan yhtä lainaa ja yksiä korkoja. Sitten vaan pitäis jostain saada takaajat omistusasuntoineen että sen lainan saisi eikä näinä aikoina ihmiset suostu takaajiksi.

Vaan jahka hoitovapaa alkaa niin sitten alan tehdä keikkaa niin paljon kuin ikinä vaan saan. Pakkohan se on sitäpaitsi kun tulot tipahtaa jälleen radikaalisti kun nytkään ei rahat riitä. Mulla on kuitenkin se periaate että en pistä lasta päivähoitoon alle vuoden ikäisenä (enkä pistäis sittenkään vielä jos vain olis joku muu vaihtoehto).
 
Moon, onko sun alalla mahdollisuus tehdä sunnuntaitöitä? Niistähän saa tuplapalkan ja se ei vaikuta äippärahaan. Itse aijon tehdä äippälomalla töitä satunnaisesti ja sitten hoitovapaalla enemmän, kun vauva menee mummulle hoitoon.
 
Mitenkäs minulla ois semmonen tunne, että Kela huomioi KAIKKI tulot, ettei kukaan pääse vahingossakaan rikastumaan? 
 
No toi sunnuntaityö on itseasiassa Kelalta päässy unohtumaan [;)] Tukeahan maksetaan ma-la jonka takia vanhempainetuuksien aikana saa siis tehdä sunnuntaisin työtä. Oli päässy iteltäki unohtumaan kun mun alalla ei sunnuntaisin töitä oo, valitettavasti!
 
Mulla taas ei niinkään ole rahahuolia, mutta kun on yrittäjä ja sellaisella alalla töissä, että asiakkaista on pidettävä kiinni, niin se tietää taas sitä, että äippälomallakin on tehtävä juuri tuota sunnuntaityötä [:(]. Välillä mietin onko tässä mitään järjeä, kun ei saa nauttia täysillä äippälomasta, mutta jos itse olisin kokonaan pois työkuvioista, tarkoittasi se yrityksestä luopumista ja samalla myös työstä luopumista. On kuitenkin kova homma aloittaa taas kaikki alusta ja saada vakaat tulot. No on tässä hyviäkin puolia. Kun on saanut asiat rullaamaan, voi pitää lomia kun itse haluaa (itse pidän vuodess 3kk vapaata) ja tehdä lyhennettyä työviikkoa, kun työ ei ole täysin aikaan sidottua. Näin lapsille, ovat he minkä ikäisiä tahansa, jää paljon kotonaoloaikaa.
 
Takaisin
Top