Kiva kuulla kokemuksia. Musta vähän tuntuu että me ei oikein olla valmiita hirveästi elämästä joustamaan tän asian suhteen. Mitä se sitten tarkoittaakaan tai kertoo meistä, en tiedä... Halutaan edelleen ostaa isompi asunto, halutaan matkustella, halutaan käydä ulkona syömässä, halutaan harrastaa. Okei matkat on käytännössä suuntautuneet Euroopan sisälle, mutta silti n 2-3 kpl vuodessa on tullut tehtyä tähän mennessä.
Säästöjä mulla ei ainakaan ole juurikaan kertynyt, oon valmistunutkin vasta 3v sitten työelämään. Miehellä on enemmän, mutta niille on kyllä vähän toisia ajatuksia ollut hänellä. Eli summa summarum tuntuu aika hankalalta yhtälöltä tämä.
Se ajatus että lopettaisi elämästä sitä oman näköistä ja tuntuista elämää näinkin epävarman asian takia, kuin lapsettomuushoidot, tuntuu tosi vaikealta ja pahalta. Se oma elämähän on nimenomaan se mikä pitää meidät järjissään ja jollain tasolla onnellisena, vaikka syvissä vesissä välillä ollaankin käyty ja aika epätoivoiselta koko oma tilanne usein tuntuukin.
Ainut onni on vähän se että meillä on kohtuulliset palkat ja mä voin vielä ekstratyöllä tienata enemmän mutta sitä en vaan tiedä jaksanko henkisesti tai fyysisestikään pidemmän päälle mitään 60h-70h viikkoja tehdä...
