Esikoista tässä odotellaan. 24 viikolla mennään.
Olin itse halunnut lasta jo vuosia, mutta miestä ajatus pelotti ja toppuutteli parhaansa mukaan. Hänen äitinsä sai hänet myöhemmällä iällä niin hoki ettei asialla ole niin kiire, kun ehtiihän sitä myöhemminkin. Kun sitten sattumalta tulinkin raskaaksi, oli hän hyvin järkyttynyt. Ei kuitenkaan kertaakaan patistellut aborttiin tai mitään koska tiesi miten paljon minä tätä halusin. Hän oli kyllä pitkään ihan rikki, eikä halunnut puhua koko asiasta.
NT ultraan pyysin mukaan, koska halusin hänet tueksi jos vauvalla ei olekaan kaikki hyvin ja hän lähti. Piti kädestäni kiinni koko ajan. Sen jälkeen asia todella tuli hänelle todeksi kun oli nähnyt lapsemme ruudulla heilumassa. Näytti sitten ultrakuvaa veljelleen ja yhdelle hyvälle ystävälleen.
Rakenneultraan tuli myös mukaan ja yhdelle neuvolakäynnille terkkarin pyynnöstä. Juttelimme vanhempien voimavaroista ja siihen toivottiin isä mukaan.
Tässä muutama viikko sitten totesi, että on nyt tottunut ajatukseen että lapsi tulee, koska näkee siitä unta viikottain :D
Jouluaattona tunsin liikkeet ekaa kertaa ja sitten pullahti maha esiin. Mies on sen jälkeen taputtanut mahaa lähes päivittäin kun pötkötämne sängyssä ja kysyy joka päivä "Mites poika on tänään voinut?".
Vauvan tarvikkeista ei juuri ole puhunut. Rattaista mainitsi kerran, että niihin pitää panostaa ja hommata hyvät. On työnnellyt minun siskon lasta vaunuissa ja ne eivät ole kuulemma kovin hyvät työntää. Aikoo ilmeisesti olla vaunulenkeillä se joka työntää. :)
