Meillä mies puhui lapsen yrittämisestä jo monta vuotta, ennen kuin itse lämpesin asialle. Nyt odotusaikana hän on käynyt kaikissa ultrissa, perhevalmennuksissa ja ekassa neuvolassa kanssani ja osallistunut tarvikkeiden valintaan yms. Ulkopuolisen silmin hän ei varmasti vaikuta kovin innostuneelta, koska on vähän sellainen "jäämies", mutta tiedän hänen kovasti odottavan ja jännittävän vauvan syntymää 
Ei hänkään juurikaan ole esim. vatsaa tunnustellut, ellen ole erityisesti pyytänyt, mutta kovasti pitänyt huolta, etten nyt loppuraskaudessa rehki ja kysellyt vointia yms. Tuntuisihan se varmasti itsestä loukkaavalta, jos isä ei yhtään olisi ns. mukana odotuksessa, mutta taitaa tuo isyys konkretisoitua useimmille vasta sen lapsen syntymän ja häneen tutustumisen myötä.
