Hmm, meillä on miehen kanssa kaksi yhteistä lasta (ja lisäksi kummallakin yksi aiemmista liitoista), ja muistaakseni mies ei ollut mitenkään silminnähden täpinöissään kummastakaan raskaudesta. Siis kyllä hän oli onnellinen raskauksista, mutta ei samalla tavalla innoissaan kuin minä - joka on minusta toisaalta ihan luonnollistakin, sillä mies ei tietenkään koe raskautta samoin kuin nainen, jonka sisällä uusi elämä kasvaa. Silti muistan, että välillä harmitti, kun intoilin vauvan liikkeistä tms eikä mies jakanut intoani. Joskus myös ihmettelin, kun hän ei useammin tunnustellut vauvamahaa. Puhuinkin hänelle asiasta, ja hän vakuutti olevansa iloinen ja onnellinen vauvasta, mutta muistutti, että koska hän ei koe fyysisesti raskautta, hänen voi olla vaikea intoilla ihan samalla tavalla kuin minä. Auttaisiko, jos sinäkin puhuisit asiasta miehellesi? :)
