Puolison aikaisempien lasten suhtautuminen raskauteen

D

Digginsson

Satasella mukana keskusteluissa
Huoh. Päätettiin eilen kertoa mieheni tyttärelle raskaudesta, vaikka on ihan alussa. Asutaan suht pienessä asunnossa ja raskausoireita on ollut jo nyt, niin ajateltiin että mitäpä sitä salaamaankaan. Tyttärellä ikää siis miltei 15 vuotta.

Hän nosti asiasta aivan järkyttävän kohtauksen ja sanoi että hänelle on luvattu ettei tuu sisaruksia ja että hän ei halua tätä vauvaa?

Mua ärsyttää hänen suhtautumisensa asiaan aivan sairaasti, ensinnäkin hänellä ei tässä asiassa ole mielestäni sanavaltaa. Ymmärrän, että asia on toki iso ja muuttaa meidän kaikkien elämä mutta mua ärsyttää silti...mielestäni todella itsekästä käytöstä! Hän on muutenkin sellainen, että elämän pitäisi pyöriä hänen ympärillään ja hän ei oikein siedä negatiivisia asioita. Todella rankkaa aikaa siis tiedossa meillä [emoji33]

Onko muilla kokemuksia vastaavasta?

Pitäiskö mun vaan nyt aikuisena ymmärtää ja niellä kiukku ja pettymys?
 
Meillä ei lapsia ole edellisistä liitoista, mutta sanasen haluaisin kuitenkin sanoa. :)

En tiedä teidän taustoista, edellisistä liitoista, enkä nykyisestä perhedynamiikasta. Vain sinä tiedä niiden tilanteen parhaiten. Itse kuitenkin näen teillä mahdollisesti epävarman teinin, joka käy itsekin rankkaa kasvuprosessia parhaillaan läpi. On minusta ihan luonnollista, ettei tyttö halua vauvaa. Muuttaahan se merkittävästi hänen asemaansa ja lisää ehkä epävarmuutta suhteestaan isään ja mahdollisesti myös äitiinsä? Onneksi sinun ja miehen lapsihaaveet ja niiden toteutuneen eivät ole teinin päätettävissä, vaan ovat teidän kahden välinen asia. Vaikka teinin suhtautuminen sinua ärsyttäisikin, yritä pysyä silti aikuisena osapuolena ja niellä kiukkusi. Todennäköisesti teinin voimakas suhtautuminen johtuu monesta muusta tekijästä kuin juuri siitä vauvasta. Ihan jo niinkin konkreettinen asia voi ahdistaa kuin että olet harrastanut seksiä miehesi kanssa. Kaikki aikuiset tietävät, että suhteissa yleensä on myös seksiä, mutta teini-ikäinen ei välttämättä edes halua ajatella asiaa.

Tytölle kannattaa varmasti antaa vähän aikaa sulatella asiaa ja yrittää sen jälkeen sopivalla hetkellä vähän avata keskusteluyhteyttä. Jos teille sopii paremmin, että jompikumpi teistä puhuu tyttön kanssa paremmin/ tyttö on vastaanottavaisempi, tehkää niin. Mitä tunteita vauva tytössä herättää? Näkeekö hän sen vain uhkana vai voisiko siinä olla myös jotain mahdollisuuksia? Mitä muutoksia tyttö pelkää vauvan tuovan mukanaan? Miten vauva muuttaa hänen asemaansa? Mistä negatiivisesti tunteet kumpuavat? Mikä tilanteessa harmittaa eniten? Tärkeää on keskustella lapsen kanssa hänen tasolleen sopivalla tavalla, olla lähellä tukena ja turvana, rakastaa, olla kiinnostunut nuoren ajatuksista ja tunteista, mutta toisaalta toimia myös aikuisena, joka viimekädessä tekee päätökset, eikä itse menetä malttiaan toisen ehkä välillä jopa lapsellisen käytökseen takia. :)
 
Mun on ihan pakko kysyä. :grin Ootko sä, elaffy, opettaja tai muu kasvatustieteilijä? :)
 
No vastaus oli sen verran järkiperäinen, että kuulostit ihan kasvatustieteilijältä. Ja sulla on myös kielioppi hallussa. Äidinkielen opettajana kiinnitän siihen väkisinkin huomiota. :D
 
Kiitos. :D Kasvatustieteet ja suomenkielen opiskelu ovat kyllä olleet mielessä joskus, mutta päädyin kuitenkin ihan muulle alalle. :)
 
Miehelläni on entuudestaan kaksi lasta (poika 9- vuotias ja tyttö 6 -vuotias) ja kun heille päätimme kertoa tämän iloisen vauvauutisen, erityisesti minua jännitti suuresti se kuinka ja millä tavalla lapset tulisivat vauvaan ja siihen ajatukseen suhtautumaan, että syksyllä heidän lisäksi olisi yksi lisää tässä meidän perheessä. Onneksemme he suhtautuvat asiaan paremmin kuin hyvin, sillä heistä on vain kivaa, että he saavat sisarpuolen myös heidän isän puolelta, koska äiti saa myös omalta puolelta. Eli pikkuisia syntyy tänä vuonna kaksi lasten molempien perheeseen. Tietysti on ymmärrettävää, että tämä on iso muutos heidän elämässä, mutta se täytyy muistaa, että rakkautta riittää lapsille samalla tavalla yhtä paljon molemmissa perheissä kuten tähänkin asti.
 
Meillä mies kertoi aikuiselle tyttärelleen raskaudestani puolivahingossa ilman lupaani (tytär arvasi..) tästäkö meteli syntyi. Miehen tyttärellä on 9-vuotias poika, "eikä sellaista päivää tule, että poika vauvan näkisi". Mieheni tytär on ollut pitkään yksinhuoltaja ja mieheni eksällä mielenterveysongelmia ja vaikeita narsistisia piirteitä, käytännössä tämä poika on ollut joka päivä hoidossa papalla.. Tytär on nyt naimisissa ja hänellä on uusperheonni. Nyt kun isänsä saa oman vauvan, tytär ei halua olla vauvan kanssa missään tekemisissä, vaati jopa, että isänsä täytyy valita, joko lapsenlapsi tai uusi vaimoehdokas vauvoineen! Hän itse ei vauvoja tähän maailmaan enää hanki ja soitti minulle ehdottaen aborttia. Hänkin oli tehnyt abortin perusteena, että piti itseään liian vanhana äidiksi! (Mua 6 vuotta nuorempi). Vastasin, etten hyväksy aborttia.
 
Ihan järkyttävä reaktio! Kuinka aikuinen ihminen käyttäytyy noin!?
 
Sitä itsekin ajattelin. Hän on ainoa lapsi ja isän tyttö, isä on aina auttanut häntä. Hän tietää, että vanhempiensa liitto oli fiasko ja ehdotti itsekin heille eroa monta kertaa. Nyt kun ovat eronneet ja isällään onkin (liian?) nuori nainen, joka odottaa vauvaa, joka tulee viemään huomiota, hän ei pysty asiaa käsittelemään. Me emme tarvitse aikuisen lapsen hyväksyntää päätöksillemme. Ehkä aika auttaa häntä sulattamaan asian. Onhan tilanne jäätävä ja saippuaoopperan makuakin tässä on. Lapsemme saa 3 isosiskoa, joista 2 mun edellisestä suhteesta. Lapsemme on heti synnyttyään eno/täti vanhimman siskonsa lapselle...
 
Muokattu viimeksi:
Meillä kanssa ihan järkyttävä itkukohtaus 11- vuotiaalta tytärpuolelta kun kuuli vauvasta. Äidillään hänellä on pikkusisaruksia, isälleen hän on ollut ainokainen nämä 11 vuotta, että ihan ymmärrettävää että tuli kriisi. Harmittaa silti.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top