Tavatessamme puolisoni kävimme keskustelun tulevaisuuden näkymistä. Kerroin haaveilleeni suuresta perheestä, useasta omasta lapsesta. Tämä oli puolisolleni liikaa, sillä hänellä on edellisestä liitosta yksi lapsi entuudestaan. Päädyimme yhteisymmärryksessä kompromissiin kahden yhteisen lapsen hankinnasta ja asiasta sovittiin ennen seurustelun aloittamista. Raskauduttuani ja ensimmäisen kolmanneksen ollessa ohi, puolisoni ilmoitti erään keskustelun päätteeksi ettei halua toista lasta eikä asiasta keskustella. Tämä olo valtava järkytys, sillä olimme vielä kuukautta aikaisemmin puhuneet kahdesta lapsesta. Esikoinen on nyt alle vuoden ja mieltäni kaihertaa huijatuksi tulemisen ja katkeruuden tunne puolisoni tempusta. Tuntui että hän odotti tarkoituksella ohi alkuraskauden ennen ilmoitustaan ja rikkoi sopimuksemme tietäen että tein ison kompromissin jo silloin kun aloitimme suhdettamme. Oloni on todella kurja ja tunteet puolisoani kohtaan lopahtamassa aivan täysin.Tuntuu että suhteen pohja putosi jotenkin tämän myötä ja pohdin mitä teen kun esikoinen on vielä alle vuoden ikäinen. Kuulisin mielelläni kokemuksia vastaavista tilanteista ja vertaistukea.
Puoliso ei tahdokaan toista lasta
- Ketjun aloittaja Karli
- Aloituspäivämäärä
Pilkki24
Seurustelun sensei
Miulla ei onneksi ole ihan vastaavasta kokemuksia, mutta itse seurustelin nuorempana ihmisen kanssa, joka antoi minun ymmärtää haluavansa lapsia tulevaisuudessa (tiesi, että minä niitä joskus haluaisin), mutta muutaman vuoden yhdessäasumisen jälkeen sanoi ettei halua lapsia ja kielsi koskaan sanoneensa sanoja, jotka muistin sanasta sanaan. Hän oli kyllä muutenkin hyvin manipuloiva ja itsekäs ihminen ja päätin lopulta suhteen, kun sain siihen voimaa ja ymmärsin että miulla on oikeus olla oma itseni eikä kenenkään toisen jatke.
Siun tilanne on toki paljon haastavampi. Eniten miulla särähti tuo ettei miehesi suostu enää puhumaan asiasta. Tuollaisesta yksipuolisesta päätöksestä pitää ainakin kyetä puhumaan. Ainakaan itse en pystyisi olemaan puhumatta siitä, että tunnen oloni huijatuksi ja mikäli toinen ei pystyisi asiasta keskustelemaan niin se olisi siinä.
Itseltäsi kannattaa kysyä, että pystytkö olemaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka uskot huijanneen sinua ilman, että on edes sen vertaa kantanut vastuuta, että olisi keskustellut asiasta kanssasi.
Voihan olla, että kyseessä on paniikkireaktio lapsen tuloon. Tässäkin tapauksessa asiasta pitää kyetä puhumaan. Toivottavasti kaikki selviää! Ja jos ei selviä niin muista, että monet naiset pärjäävät itsenäisesti lastensa kanssa. Ennen lasta kuulostaa siltä ettei elämässä ole mitään jäljellä, mutta saatuasi käärön syliin tiedät vaikka lentäväsi kuuhun niiden mustikkasilmien vuoksi.
Siun tilanne on toki paljon haastavampi. Eniten miulla särähti tuo ettei miehesi suostu enää puhumaan asiasta. Tuollaisesta yksipuolisesta päätöksestä pitää ainakin kyetä puhumaan. Ainakaan itse en pystyisi olemaan puhumatta siitä, että tunnen oloni huijatuksi ja mikäli toinen ei pystyisi asiasta keskustelemaan niin se olisi siinä.
Itseltäsi kannattaa kysyä, että pystytkö olemaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka uskot huijanneen sinua ilman, että on edes sen vertaa kantanut vastuuta, että olisi keskustellut asiasta kanssasi.
Voihan olla, että kyseessä on paniikkireaktio lapsen tuloon. Tässäkin tapauksessa asiasta pitää kyetä puhumaan. Toivottavasti kaikki selviää! Ja jos ei selviä niin muista, että monet naiset pärjäävät itsenäisesti lastensa kanssa. Ennen lasta kuulostaa siltä ettei elämässä ole mitään jäljellä, mutta saatuasi käärön syliin tiedät vaikka lentäväsi kuuhun niiden mustikkasilmien vuoksi.
Meilläkin meni noin että ainakin yksi ja sitten kun aloin puhumaan toisesta niin sitä ei sitten haluttukaan. No meni se viitisen vuotta, kun mies sitten sanoi että olisiko kuitenkin pitänyt tehdä toinen... Sitten vasta huomasi, että lapsi on kuitenkin aika yksin eikä vanhempien läsnäolo ja leikitys ole sama kuin sisaruksen kanssa touhaaminen. Lisäksi miestä alkoi vaivaamaan se jatkuva kysely leikkimään tai pelaamaan (mutta jos olisi ollut kaksi lasta niin olisiko niistä ollut seuraa toisilleen vai olisiko aika mennyt erotuomarina ollessa...?) Nyt vasta havahtui, että eihän sillä lapsella ole sitten aikuisiällä ketään sellaista niin läheistä ihmistä, kuin sisarus olisi. Muutaman kerran, kun on omille sisaruksilleen soitellut ja kysellyt neuvoa/mielipidettä, niin olen tokaissut, että onko kiva kun on joku jolle soitella ja kysellä... On kyllä myöntänyt virheensä mutta nelikymppisenä ei enää oikein jaksa siihen touhuun enää lähteä. Kaikki työkuviot ja opiskelut ym. oli/on nyt tehty sen mukaan että on vain yksi lapsi ja molemmat käyvät töissä.
Kannattaa ehkä hetkeksi laittaa anelut ja keskustelut tauolle ja ottaa asia uudestaan esille vähän myöhemmin.
Kannattaa ehkä hetkeksi laittaa anelut ja keskustelut tauolle ja ottaa asia uudestaan esille vähän myöhemmin.
Hei ja tervetuloa tänne porukkaan! Ompas sinulla tullut eteen jo raskausaikana todella kurja tilanne!! Hävetä saisi moinen takinkääntäjä!!
Omanapaisesti mulla oli noin vuosi sitten vastaava tilanne, eli kumppani oli muuttanut mieltään syystä joka ei minulle koskaan auennut..
(vauvamme oli silloin alle vuoden ikäinen) Onneksi pidin pääni ja nyt vahvasti raskaana ollessa olenkin samalla henkisesti valmistanut tarvittaessa pärjäämään yksin kahden kanssa. Minulle oli tärkeää saada lapselle sisarus ja samalla toivoa että heistä olisi aikanaan sekä leikki, koulu ja jopa aikuisiän tukea toisilleen...
Isosti temppiä tulevaisuuden pohdintoihin!!
Omanapaisesti mulla oli noin vuosi sitten vastaava tilanne, eli kumppani oli muuttanut mieltään syystä joka ei minulle koskaan auennut..
(vauvamme oli silloin alle vuoden ikäinen) Onneksi pidin pääni ja nyt vahvasti raskaana ollessa olenkin samalla henkisesti valmistanut tarvittaessa pärjäämään yksin kahden kanssa. Minulle oli tärkeää saada lapselle sisarus ja samalla toivoa että heistä olisi aikanaan sekä leikki, koulu ja jopa aikuisiän tukea toisilleen...
Isosti temppiä tulevaisuuden pohdintoihin!!
Meidän lapsilla on 6 vuoden ikäero. Ensin ajattelin, että en millään jaksa toista lasta yksin, kun mies oli matkatöissä. (Tämä tilanne oli ollut, kun esikoinen oli pieni.)
No, mies vaihtoi työpaikkaa ja koska ikää alkoi jo olla, niin se oli sitten silloin tai ei koskaan. ( nyt lapset ovat 10,5v ja 4,5v)
Silloin tällöin puuhaavat keskenään, mutta isommalla on tietenkin myös jo omat menonsa.
No, mies vaihtoi työpaikkaa ja koska ikää alkoi jo olla, niin se oli sitten silloin tai ei koskaan. ( nyt lapset ovat 10,5v ja 4,5v)
Silloin tällöin puuhaavat keskenään, mutta isommalla on tietenkin myös jo omat menonsa.