Puhuuko miehesi tunteista?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Artikkelimme kertoo että tutkimuksen mukaan miehet todellisuudessa stressaa jopa äitejä enemmän, mutta eivät kerro sitä. (Luettavissa täällä: https://www.vau.fi/perhe/isyys/isat-stressaavat-vauvasta-aitia-enemman-ja-salaavat-tunteensa/)

Onko tämä "miehet ei puhu" tunteista sukupuolistereotyyppinen oletus vai onko siinä perää? Puhuuko teidän mies tunteista?

Omallani ainakin on petrattavaa tunteista puhumisessa, vaikka kyllä hän niistä on vähän oppinut kertomaan.
 
Meillä mies kyllä puhuu tunteistaan ihan yhtä paljon kuin minäkin. Ei meillä mitään erityistä vatvota, mutta sellaisia tavallisia asioita mitä päivittäin tulee vastaan.

Nyt on pinnalla se, miltä minun töihinpaluuni tuntuu. Molempia jännittää. Eiköhän siitä silti selvitä kun sen aika on.
 
Meillä mies ei puhu muuten tunteistaan kun sanoo rakastavansa.
Hän on niin ” perinteinen” turkkilainen mies ettei sovi miehen valittaa tai purkaa itseään. Itkeminen on myös todella harvinaista ja se vaatii jo jotain todella dramaattista että niin käy.
Itse osaan hänen mielen liikkeitään tulkita ja näen helposti kun joku vaivaa tai painaa, samoin jos hän on hyviin iloinen jostakin.
Toivon vain todella että oma tuleva poikamme oppii myös puhumisen kultaisen taidon.
 
Ei puhu enkä ole nähnyt itkevän tai muuten näyttävänkään tunteitaan. Olis kyllä kiva, jos vois jakaa tuntemuksia jonkun kanssa ääneen.
 
Mies on huono tunnistamaan ja sanottamaan tunteitaan. Luulen, että miehen kohdalla johtuu pitkälle omasta lapsuudestaan ja on kotoa opittu asia. Valitettavasti edellinen sukupolvi tuntuu tehokkaasti siirtäneen seuraavalle omia traumojaan.. :(
 
Mieheni puhuu aika vähän tunteistaan ja tämä johtuu ihan kasvatuksesta. Hänen perheellänsä ei ole tapana keskustella elämän ikävistä asioista, vaan pikemminkin jutellaan kaikesta kivasta ja vältellään niitä huonoja juttuja. Tämä menee itselläni ihan yli hilseen ja on mennyt vuosia saada mieheni edes niin avoimeksi kun on nyt. Hän on aivan ihana ja osoittaa teoillaan paljon, mutta väärinkäsityksiä saattaa syntyä ellei häneltä suoraan kysy mikä on vialla tai mikä nyt ahdistaa.

Meillä on aina kotona puhuttu avoimesti kaikesta ikävästä ja halailtu, lohdutettu sekä yhdessä mietitty asioita. Tuntuu kyllä todella vieraalta ettei ikäviä asioita käsitellä yhdessä. Esim. anoppi ei kertonut miehelleni tulevasta vaikeasta leikkauksestaan koska mitä se auttaisi jos muutkin siitä stressaisivat. Asuimme silloin vain muutaman kilometrin päässä ja olisimme esim. voineet kyyditä sairaalaan ja auttaa kotitöissä. Saimme tiedon vasta viikkoja jälkikäteen, mikä selvästikin harmitti miestäni. Onneksi oma ongelmienratkaisutapani on pikkuhiljaa avautunut miehellenikin, muuten menisi kyllä hermot.
 
Takaisin
Top