Puhutteko vauvan yrityksestä tai lapsettomuudesta?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Oletteko puhuneet lapsen yrityksestä, vauvakuumeesta tai lapsettomuudesta muualla kuin täällä foorumilla? Pitäisikö asiasta mielestäsi puhua enemmän?

Täällä on aiheeseen liittyen artikkeli lapsettomuuden surusta ja siitä kuinka vähän siitä puhutaan.

Esikoista yrittäessäni kerroin asiasta yhdelle ystävälle, joka olikin tukena kun yritys kesti. Toista toivoin pitkään ilman mahdollisuutta yrittää elämäntilanteen vuoksi. Siitä toiveesta ja surusta olin avoimempi, mutta en siitäkään kuitenkaan kaikille kertonut. Toisen yrittämisestä en tainnut ehtiäkään kertoa kovin monelle kun raskaus alkoi yllätyksekseni nopeasti.
 
En ole itse kokenut lapsettomuutta, vaikka yksi keskenmenokin on ( kumpikin lapsi on ollut ”helppo” saada alulle), mutta tiedän, kuinka kipeä asia voi olla.
Tuttavapariskunta jopa erosi lapsettomuuden takia ja nyt tuttavallani on yksi lapsi itseään 20 vuotta vanhemman miehen kanssa, jolla on jo ennestään aikuiset lapset.
 
Noista kaikista pitäisi puhua mielestäni enemmän. Suomessa syntyi viime vuonna vähiten lapsia moneen kymmeneen vuoteen. Lupa tulla vaiheessa yritin kertoa muutamalle vauvakuumeesta, joka lähinnä ohitettiin olankohautuksilla, mut sullahan on noi työprojektit... eli koin etteivät vastuuhenkilöt edes haaveissa saisi suunnitella raskautta.
 
En oikeastaan puhunut asiasta missään, ennen lapsettomuusklinikalle hakeutumista. Tuntui, ettei ollut "lapseton", ellei ollut hoidoissa, mikä on sinänsä ristiriitaista, koska sama lapsettomuuden suru ihmisillä on, vaikka heillä ei olisi edes käytännön mahdollisuutta yritykseen tai hoitoihin, sama suru se on, vaikka ei olisi mitään diagnoosiakaan.

Toki sitten kun hoidotkin lopetetaan tuloksettomana, on asia tietyllä tavalla lopullisempaa kuin silloin kun realistisia mahdollisuuksia vielä on. Lopullisesti lapsettomiksi jääneiden ajatuksia en oikeastaan ole missään nähnytkään, ilmeisesti niistä ei puhuta ainakaan julkisesti missään.
 
Suski75 sanoi:
Toki sitten kun hoidotkin lopetetaan tuloksettomana, on asia tietyllä tavalla lopullisempaa kuin silloin kun realistisia mahdollisuuksia vielä on. Lopullisesti lapsettomiksi jääneiden ajatuksia en oikeastaan ole missään nähnytkään, ilmeisesti niistä ei puhuta ainakaan julkisesti missään.
Click to expand...

Totta. Onkohan asia liian kipeä tai tabu, ettei siitä puhuta. Täälläkään ei siitä ole ollut puhetta. Epäilisin ettei lopullisesti lapsettomaksi jääneet jää tänne keskustelemaan hoitojen päätyttyä. Lapsettomuuskeskustelutkin pyörii paljon hoitojen ympärillä. Ellei sitten salaisessa ryhmässä ole. Ehdottomasti foorumilla kyllä on tilaa heillekin, jotka ei lapsia toiveista huolimatta ole saaneet.
 
En ole puhunut kenellekään lapsihaaveista ennen tai jälkeen esikoisen. Me oltiin yli 10v naimisissa ennen esikoisen syntymää, ja muutama vuosi häiden jälkeen äitini ja anoppini yritti udella asiasta, mutta torppasin kyselyt alkuunsa, niin ei enää viime vuosina tullut kysymyksiäkään. Ensimmäisestä km:stä jouduttiin kertomaan lähimmille, koska oltiin ehditty jo kertoa raskaudesta. Viimeisimmästä raskaudesta ei kerrottu, eikä siis keskemenostkaan kerrota. Ollaan ensi kuussa Suomeen, ja vähän kyllä pelottaa, että äiti yrittää ottaa asian puheeksi kun keskenmenon jälkeen on varmasti selvää, että toivotaan toista lasta, ja nyt on jo vuosi mennyt siitä.

Nyt kun omaa sekundaarista lapsettomuutta ja keskenmenoja surevana on hakenut kokemuksia yli 40v raskautumisesta, niin olen törmännyt samaan ilmiöön, että tosi paljon kertomuksia yli 40v naisista, jotka (vaikeuksien jälkeen) ovat sitten lopulta saaneet sen lapsen tai jopa useammankin vielä, mutta missään ei kuule heistä jotka yrityksestä huolimatta jää ilman lasta. Tilastojen valossa heitä pitäisi olla suuri joukko.
 
Se on henkilökohtainen asia haluaako puhua vai ei. Ennen en tykännyt huudella näistä, mutta nykyään voisin. Nykyään tuntuu, että tarvitsisin ympäriltäni ymmärrystä ja vertaistukea jos yritettäisiin. Enkä salailisi mitään enää keltään 🤣

Mutta lapsettomuus ei ole tuttua läheskään kaikille. Ei ihmiset kelle nää asiat ole ajankohtaista välttämättä ymmärrä, miltä toisesta tuntuu. Siinä mielessä pitäisi puhua enemmän. Tai vaikka keskenmenot, moni yllättyy kuinka yleisiä ne on.
 
Jos on jo omat lapset tehty, niin on vaikea tietää, onko joku tahattomasti lapseton, vai kenties omasta halustaan.

Varsinkin jos lasta ei vain kuulu, se voi olla hyvinkin kipeä asia, josta ei mielellään puhuta.

Omien lasten ikäero on 6v, ja kyllä anoppi jaksoi hokea, että milloinkas se sisarus tulee.
 
Aloin puhumaan lapsettomuudesta puoli vuotta ennen raskaaksi tulemista. Käytännössä aika lailla olin jo luopunut jo toiveesta omasta lapsesta. Itseäni jollakin tavalla helpotti lopulta sanoa kipeä asia ääneen. Kun näin tavallista vanhempana kyseessä on riskiraskaus, olen tuonut esille kyllä senkin julkisesti, että iltarukouksissa saa muistaa, että kaikki myös menisi hyvin.
 
Sipsuhuhti sanoi:
Aloin puhumaan lapsettomuudesta puoli vuotta ennen raskaaksi tulemista. Käytännössä aika lailla olin jo luopunut jo toiveesta omasta lapsesta. Itseäni jollakin tavalla helpotti lopulta sanoa kipeä asia ääneen. Kun näin tavallista vanhempana kyseessä on riskiraskaus, olen tuonut esille kyllä senkin julkisesti, että iltarukouksissa saa muistaa, että kaikki myös menisi hyvin.
Click to expand...
Isot onnittelut sinulle raskaudestasi! Sujukoon raskausmaratoonisi mahdollisimman hyvin sopivassa myötätuulessa. Voimia kaikkeen matkalla eteen tulevaan! 🍀
 
Takaisin
Top