Puhutteko masuasukille?

E

Eleanor

Satasella mukana keskusteluissa
Minulle on moni sanonut että masulle pitää puhua ja laulaa jne ja silitellä ym että lapsi oppii tuntemaan äänen. Vaikka höpöttelenkin lemmikkieläimille, tuntuu masulle puhuminen jotenkin epäluontevalle. Vaikka olen nähnyt vauvan kahdesti ultrassa (nyt rv 21+4) niin en jotenkin osaa ajatella että sille pitää puhua, kun en liikkeitäkään edessä olevan istukan vuoksi vielä tunne.

Tuntuu hassulle. Kuuleehan se muutenkin kun puhun muille ihmisille ym. Onko siinä suuri ero osoitanko sanani juuri masulle vai jollekin masun ulkopuolella olevalle? Toisaalta taas joskus tulee huono omatunto, kun korotan ääntäni esim. koiraa komentaessa. Säikkyykö lapsiraukka mahassa, kun kauhea monsteriäiti siellä karjuu..

Onko muilla ajatuksia asiasta?
 
Itse silloin tällöin juttelen masulle, viikkoja vasta 17 :) Lähinnä oon kehoittanut häntä ilmoittamaan olemassaolostaan ja hyvinvoinnistaan (liikkeitä siis en minäkään vielä tuntenut) mutta eipä tunnu puhetta uskovan ;) 

Uskon että oppii tuntemaan minun ääneni joka tapauksessa, tärkeämpänä koen sitten myöhemmässä vaiheessa että isä esimerkiksi alkaa jutella masulle tai ainkain lähellä sitä josko vaikka senkin äänen oppisi tuntemaan. Laulamaan emme kyllä mahalle ala ihan oman, vauvan ja toistemme hyvinvoinnin vuoksi :D
 
En ite puhu kyllä masuasukille, isimies kyllä huhuilee välillä emoticon Ehkä sitten kun alkaa kunnolla monottaa ja möyriä, ni saatan vaikka komentaa että "äläs ny riehu siellä!"
 
Aloin ite juttelemaan mahalle vasta n. 30rvk kun yritin nukkua ja epätoivoisesti maanitella asukkia rauhoittumaan:D Se tuntui ihan luontevalta, mutta muunlainen höpöttely oli tuntunut aikaisemmin oudolta. Vasta kun huomasin että asukki reagoi selkeästi kun juttelin hänelle aloin juttelemaan enemmän ja muutakin kuin pyyntöjä rauhoittumisesta tai oletko vielä elossa kyselyjä...Muutamia viikkoja ennen synnytystä jo jopa leikin asukin kanssa! Aina iltaisin aloitti bileensä ja huutelin sitten että: "missä on vauva!?" ja masupäällikkö tosiaan tämän kuultuaan jähmettyi ja tunki mononsa masua vasten ja minä nappasin kiinni vatsan läpi ja siitä alkoi hullu myllerrys ja sitten taas uudestaan:D (Olen aika hoikka niin jalka näkyi hyvin vatsapeitteiden läpi niin että siitä sai napattua kiinni) Jos lopetin leikin liian aikaisin niin siitäkös asukki suuttui ja alkoi tunkemaan monoa yhä kovempaa ja kovempaa kunnes jatkoin leikkiä suojellakseni kylkiluitani:D Isä alkoi juttelemaan heti kun plussasin, lähinnä toivotti joka ilta hyvää yötä, ja aamuisin huomenta myös masulle ja ja myöhemmin myös leikki missä on vauva- leikkiä:D Laulamaan en kyllä erikseen mahalle alkanut, hoilottelen yksin suihkussa niin eiköhän ne vaaville riittäny:D Hämmentävää sinänsä että neiti itse(1,5v) tänä päivänä laulaa aina kylvyssä vaikkei ole koskaan nähnyt/kuullut kenenkään tekevän sitä:D
 
Hih, minä olen jutellut pienelle ihmeelleni jo vaikka viikkoja kasassa vasta 19+5. :D Monesti kun tunteen potkua tai liikkeitä niin tulee jotain pienelle höristyä, vaikkakin se ei mitään kuule vielä. Tai saattaa se minut varmaan jo kuullakin kun välillä olen hyvinkin kova ääninen. :D Nooh, tuleva iskä ei oikein ole tuntenut asiaa luontevaksi vaikka olen muutaman kerran kehottanut pienelle kummulleni juttelemaan. :) Jos se hänkin innostuisi viimeistään silloin kun voi tuntea vatsapeitteiden läpi ensimmäiset potkut. :) <3

-elwwis&pieni ihme 19+5-
 
Juu tuleehan sitä höpistyä, että mitä mun pikku pojan palleroiselle kuuluu ja siliteltyä samalla. Ja sitten jos vauveli potkasee kun kättä olen pitänyt vatsalla, niin oon jotain sanonut, esim. ootpa ihana. Sitten olen lauleskellut aa aa varpaillaan tuutulaulua ja samalla masua silitelly. Hämähämähäkkiä olen kanssa lauleskellut, niin että olen keksinyt aina tietyllä tavalla koskea mahaan tietyssä kohtaan. Välillä jopa tulee halu halailla mahaa ja pitää mahasta kiinni ja keinuttaa. Nykyään kun raskaus on jo 38. :lla viikolla, niin on tullut kyseltyä, että millonhan meinaat syntyä. Jos on ollut jotain menoa, niin olen sanonut, et vielä et saa tulla. Nyt kun suurimmat pakolliset menot yms. on hoidettu, olen tokassu tuolle pikku mönkijälle, että saat syntyä ihan milloin haluat. Joskus kun herra on päättänyt potkasta, niin kovaa että sattuu olen tokassut, että auts mamiin sattuu tai meinaatko tulla läpi.
 
En oo vielä jutellut pikkaiselle itselleen, mutta ehkäpä sitä vois keksiä jonkun hauskan tuutulaulun. Potkut aloin tuntemaan vasta vähän aikaa sitten niin en oo osannu siihen mitenkään reagoida. :D
 
Ei me hirveesti puhuttu. Välillä yksin ollessani lauleskelin vähän, silittelin ja muutamia lauseita tuli puhuttua. Mutta ei nyt mitään hirveesti höpötelty.

Mies monesti silitteli ja jutteli, et sitku synnyt tehdään sitä ja tätä yms :)
 
Takaisin
Top