Puhutaanko synnärillä ja neuvolassa vauvasta tyttönä/poikana?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ember
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ember

Ember

Satasella mukana keskusteluissa
Onko esim. neuvolan kirjaukset tyyliä ”jäntevä poika”, ”hieno, aurinkoinen tyttö”, vai puhutaanko siellä vain vauvoista ilman että eritellään sukupuolta? Entäpä myöhemmin päiväkodissa? (Vielä) lapsettomana en ole päässyt näkemään, onko ns. sukupuolisensitiivisyys jo tullut ihan vauvaikäisten kanssa käytännöksi. Onko näissä kirjauksissa ja tavassa puhua nykyään jokin yhtenäinen linja?
 
Ember sanoi:
Onko esim. neuvolan kirjaukset tyyliä ”jäntevä poika”, ”hieno, aurinkoinen tyttö”, vai puhutaanko siellä vain vauvoista ilman että eritellään sukupuolta? Entäpä myöhemmin päiväkodissa? (Vielä) lapsettomana en ole päässyt näkemään, onko ns. sukupuolisensitiivisyys jo tullut ihan vauvaikäisten kanssa käytännöksi. Onko näissä kirjauksissa ja tavassa puhua nykyään jokin yhtenäinen linja?
Click to expand...
Meillä kyllä ainaki kirjaukset neuvolakortissa on just tommosia iloinen tyttö tms. Eli tosi paljon sukupuoli mainintoja on.

Päiväkodeissa missä oon ollu töissä on pidetty esillä ja pyritty sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen. Ja semmoinen olo jäi myös taaperon lyhyestä päiväkotiurakasta, et se osataab kyllä ottaa hyvin huomioon. Mutta veikkaan, että riippuu silti ihan päiväkodista ja sen henkilökunnasta. Mulla on vaan hyviä kokemuksia, mut oon kuullu entisiltä työkavereilta semmosia kauhutarinoita et joissain paikoissa esim. Lapset ohjataan leikkeihin sukupuolen mukaan. Eli pojat leikkimään autoilla ja tytöt nukeilla tyylisesti. Mikä kuulostaa omaan korvaan ihan järkyttävän vanhanaikaiselta ja siis ylipäätään järkyttävältä. 🙈
 
Meillä kerran terkkari (ei oma) oli kirjannut juurikin ”jäntevä poika”, vaikka vauva on tosiaan tyttö :D

Kyllä lähes aina puhutaan tytöstä ja käynnin kirjauksissa on jotain sukupuoleen viittaavaa. Musta tuntuisi jotenkin oudon kliiniseltä jos aina puhuttaisiin tarkoituksellisesti vain vauvasta eikä sukupuolta mainittaisi ollenkaan 😅
 
Kiinnostavaa kuulla, miten nämä asiat on nykyään vauvojen ja pikkulasten kanssa esillä. Kun törmäsin siis tänään tällaiseen videoon, jossa kerrottiin, että yläkoululaisten terveystiedon kirjassa on kappale, jossa sanotaan, että jokaisen tulee itse saada määritellä sukupuolensa. Mietin sitten, että onkohan kovin pienten kanssa tämä ajattelu esillä, ettei puhuta kenestäkään tyttönä tai poikana. Oma mielipiteeni siis on se, että luonnollista ja luontevaa on puhua tytöistä ja pojista.
 
Jos nyt oikein muistan, niin neuvolatäti jotenkin sivulauseessa kysyi, että saako käyttää sanaa "poika" kirjauksissa tms. Tosi hienovaraisesti sen teki.
 
Ennen syntymää puhuttiin sikiöstä lähes synnytykseen saakka. Synnytyksen jälkeen osastolla puhuivat vauvasta/ sinun pikkuisesta/ vauva+äidin sukunimi. Ilmeisen hyväksi todettu käytäntö pyrkien siten estämään sen etteivät vahingossa kiireen keskellä kutsuisi kenenkään vauvaa väärällä sukupuolella.
Neuvolassa olen itse toivonut puhuttavan hänestä ulkoisesti näkyvän sukupuolen mukaisesti tai virallisella etunimellä.
 
Kysyttiinkö sinulta @Aaltokukka neuvolassa, miten toivot vauvasta puhuttavan? Tai käyttikö neuvola aluksi muuta ilmaisua vauvastasi?
 
Muokattu viimeksi:
Ember sanoi:
Kysyttiinkö sinulta @Aaltokukka neuvolassa, miten toivot vauvasta puhuttavan? Tai käyttikö neuvola aluksi muuta ilmaista vauvastasi?
Click to expand...
Tiesin sukupuolen etukäteen ja edellytin puhuttavan sukupuoli+sikiö jo ennen synnytystä. Minulle se jotenkin konkretisoi mun "maha-asukin" olemassa oloa. Siitähän se sitten jatkui sukupuoli+ vauva käytäntönä... Nykyään puhutaan etunimellä.
Minulla on ollut ilo saada saman kuuntelevan neuvolantädin palveluita läpi raskauden ja nyt vauvan eka vuoden...
 
Mun käsittääkseni neuvoloissa pitäisi olla jo ohjeistuksena, että kirjaukset tehtäisiin niin ettei niissä käytetä sukupuoli-ilmaisua, mutta käytänteet ovat monella varmasti niin juurtuneet, että kestää varmasti aikansa, että ihan kaikilla näkyy käytännössä asti. Meillä kirjaukset yhtä lukuunottamatta on juurikin "vauva" ja myöhemmin lapsen nimi (meillä aika paljon neuvolassa vaihtui hoitaja ekan vuoden aikana). Sama juttu myös päiväkodeissa ja kouluissa. Ohjeistukset ovat muuttuneet, mutta kestää aikansa, että tulisi kaikilta luontevasti. Täytyy myöntää, että itselläkin vielä liian monesti lipsahtaa "tyttö" ja "poika" ilmaukset, vaikka samassa tilanteessa voisi käyttää ihan vaan lapset sanaa. Ikävä kyllä päiväkodeista löytyy edelleen niitä yksittäisiä työntekijöitä, jotka ajattelevat, että tietyt leikit ovat tyttöjen ja tietyt leikit poikien. 🙄
 
MinnaM sanoi:
Ikävä kyllä päiväkodeista löytyy edelleen niitä yksittäisiä työntekijöitä, jotka ajattelevat, että tietyt leikit ovat tyttöjen ja tietyt leikit poikien. 🙄
Click to expand...
Jep. Tää on musta ihan järkyttävää. 🫣 Sit jos semmoset aikuiset sattuu samaan ryhmään nii ai että. Onneks asiat on kuitenkin paljo esillä nykyään, et eiköhän tästäkin vielä päästä.

Itse aina ihmettelen aikuisia, jotka leikkipuitoissa puhuttelee lapsia tyttöinä tai poikina. Ei oikeasti voi pienestä lapsesta tietää. Meidän tyttö käyttää paljon ns. poikamaisia vaatteita, joten tulee väärin puhutuksi. Jos pojalla on pitkät hiukset, usein tulee puhutuksi tyttönä. Super paljo helpompaa kaikille käyttää neutraaleja termejä. Minä puhun aina vaan kavereista tai lapsista.
 
En kyllä oo ajatellutkaan asiaa. Nyt kun neuvola kortista kattoo niin neuvolanhoitaja kirjoittaa aina ilman mitään ilmaisua. Vähän niin kuin: kasvaa hyvin, kääntyy kyljelle.
 
Viimeksi neuvolalääkärissä mainitsin et nipti varmisti vauvan sukupuoleksi tytön, ja ihan sujuvasti lääkäri puhui vauvasta tyttönä käynnin ajan. Toki kirjauksissa taitaa olla neutraalimpi kielenkäyttö.

Synnärillä tosiaan vauvat saavat punkkaansa mukaan kortin johon on kirjoitettu sukupuoli, sukunimi, syntymäpäivä- ja kellonaika, pituus, paino ja apgar-pisteet. Tärkeää tietoa kaikki, niin tärkeää et se pidetään esillä koko ajan kun vauva on osastolla. Kertoohan se kuka vauva on, millaiset asiat vaikuttavat hänen vointiinsa ja mitkä ovat hänen tunnusmerkkinsä.

Eipä se vauva vielä kovin ajattele sukupuoltaan, ehkäpä siihenkin pitää kasvaa ja stereotypinen pukeminen auttaa ympäristöä tässä kasvatustehtävässä. Leikki-ikäinen kyllä sitten alkaa pistämään jo halutessaan hanttiin jos ei satu tykkäämään vaatteistaan, ja muutenkin osoittamaan persoonallisuuttaan. Mutta eipä ne vaatteet lasta mihinkään muuta, sama lapsi se on, tyttö ei muutu pojaksi eikä poika tytöksi vaikka mitä sattuisi olemaan päällä sillä hetkellä.

Erittely tosiaan tyttöjen ja poikien leluihin on auttamatta vanhanaikaista, elämässä tulee niin paljon rooleja vastaan että jo pienenä on hyvä olla mahdollisuus leikin roolin kautta kokeilla niitä. Tietysti oman kiinnostuksen mukaan ja mitä leikkikaverit sillä hetkellä suosivat.
 
Piti luntata neuvolakorteista, ja ihan tytöistä puhutaan molemmissa, kunnes etunimi on ollut tiedossa. Tämän jälkeen puhutellaan ( ja puhuteltiin myös esikoisen kanssa) ihan etunimellä.
 
En ole kiinnittänyt huomiota miten neuvolassa tai synnärillä puhutaan, minulle asia on täysin yhdentekevä. Monesti vieraat ihmiset ovat sanoneet poikaani vahingossa tytöksi tai tyttöäni pojaksi, en ole korjannut, koska tämäkin on täysin yhdentekevää. Vasta eskari-iässä lapsi alkoi jotenkin kiinnittää huomiota asiaan, ja vasta sen jälkeen olen edellyttänyt, että poikaani kutsutaan pojaksi. Nuorempi on vasta 4-vuotias, ja käyttää sanoja itsestään sikinsokin, saa käyttääkin.

Siihen puutun heti, jos joku yrittää ohjata lasta leikkeihin tai töihin sukupuolen mukaan. Lasteni päiväkodissa ei ole tällaista tehty. Esikoisen ensimmäisessä eskarissa tehtiin, ja siellä oli muitakin ongelmia, kuten väkivaltaa, joten vaihdoin lapsen sieltä pois.

Meidän perheessä on tytöille ja pojille samat säännöt, samat tehtävät ja työt ja sama rooli. Molemmille on mekkoja ja hameita ja housuja ja kaiken värisiä vaatteita ja jos laitetaan kynsilakkaa (ehkä kerran vuodessa), sitä saavat kaikki halukkaat. Molemmilta odotetaan hyviä matemaattisia taitoja, koska ne kulkevat suvussa.
 
Musta on ihan hyvää ja olennaista että vauvan sängyssä lukee synnärillä myös sukupuoli, onhan se yksi hänen tiedoista. Mikä minusta oli jotenkin ärsyttävää oli se että kun mieheni piti vauvaa sylissä, monesti ihailtiin kovaan ääneen kuinka isä pitää niin hienosti vauvaa ja taitaa olla isin tyttö tämä, ihan kuin olisi jotenkin poikkeuksellista että isä huolehtii lapsestaan🙄
 
Pinngu sanoi:
Musta on ihan hyvää ja olennaista että vauvan sängyssä lukee synnärillä myös sukupuoli, onhan se yksi hänen tiedoista. Mikä minusta oli jotenkin ärsyttävää oli se että kun mieheni piti vauvaa sylissä, monesti ihailtiin kovaan ääneen kuinka isä pitää niin hienosti vauvaa ja taitaa olla isin tyttö tämä, ihan kuin olisi jotenkin poikkeuksellista että isä huolehtii lapsestaan🙄
Click to expand...
Ovat varmaan kehuneet häntä ihan oikeasta aiheesta. 👏 Ymmärrän kyllä turhautumisesi, mutta onhan se ihanaa miten luontevasti tyttönen alkutaival on teillä myös hänen osaltaan lähtenyt.
Tammikuussa kun itse synnyttämässä olin niin näin miten monille "kauhusta kankeille" isille näytettiin ja kädestä pitäen neuvottiin miten vauvaa kuuluu/ voi sylissä pitää.
 
Pinngu sanoi:
Musta on ihan hyvää ja olennaista että vauvan sängyssä lukee synnärillä myös sukupuoli, onhan se yksi hänen tiedoista. Mikä minusta oli jotenkin ärsyttävää oli se että kun mieheni piti vauvaa sylissä, monesti ihailtiin kovaan ääneen kuinka isä pitää niin hienosti vauvaa ja taitaa olla isin tyttö tämä, ihan kuin olisi jotenkin poikkeuksellista että isä huolehtii lapsestaan🙄
Click to expand...
Muistan ikuisesti, kun oltiin esikoisen kanssa sairaalassa ja puoliso hoiti lasta, niin joku laitoshuoltaja kommentoi minulle, et onpa ihana juttu, saat tästä hyvän apurin. 🙈 Siis apurin? Ihan hän on sen isä, eikä mikään apuri. Mun puoliso tosin vieläkin vitsailee hänen pelkästä apuri roolistaan, eipähän tarvi kasvattaa kuulemma 🤣
 
Takaisin
Top