Puhetta mielenterveydestä

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Tänään on maailman mielenterveyspäivä, joten otetaan esille tämä tärkeä aihe. Esim. Onko mielenterveys tabu aihe? Miten sinä voit?

Omassa kuplassani tuntuu olevan kahdenlaisia ihmisiä: heitä, jotka puhuvat avoimesti mielenterveysongelmistaan ja heitä, jotka eivät halua kuulla niistä puhuttavankaan. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään eli yksi mielenterveyskuntoutuja täällä.

Puolison sairastuminen (kaksi syöpää peräkkäin ja mielenterveysongelmia) keikautti omankin veneeni, vaikka ehkä se ei olisi kaatunut kokonaan jos ei olisi jo lapsuudesta painolastia. Psykoterapia onneksi auttoi pääsemään eteenpäin ja nykyisin olen kohtalaisen jaloillani, vaikka kaikki ei olekaan vielä hyvin (sikäli kun tulee ikinä olemaan).
 
Itselläni onneksi ollut "vain" sekamuotoista masennus- ja ahdistustilaa, ei mitään sen vakavampaa. Mutta lähipiirissä mielenterveysongelmia on ollut. Lapsuudessa eräs hyvin läheinen ihminen yritti viedän hengen itselään toistamiseen, onneksi ei onnistunut siinä. Ja oli oikeastaan arkipäivää kuulla, että nyt hän oli taas karannut suljetulta, missä lie huitelee, sitä varmasti miettivät usein paikalliset poliisitkin kun häntä yrittävät etsiä. Nykyisin onneksi tämän läheisen tilanne rauhoittunut mielenterveysongelmien osalta.

Tällä hetkellä puolisolla vaikea masennusjakso. Välillä kuitenkin niitä valonpilkahduksia näkyy, mutta kieltämättä nyt tämä alkava kaamos hieman huolettaa, hänellä kun kaamos yleensä pahentaa oireita. Mutta eiköhän me selvitä, kun ollaan tähänkin mennessä selvitty.
 
Mielenterveydestä puhutaan omaan korvaan joka vuosi vähän enemmän, mutta apuja on vaikea saada. Sairastan itse kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai se on tällä hetkellä pikemminkin taustalla koska lääkitys on niin hyvä, ettei se oireile ellen jätä lääkkeitä pois tai ylikuormitu. En pärjää ilman lääkkeitä, eli sillä tavalla ajatellen olen kroonisesti sairas.

Elämässä olen päässyt eteenpäin, kun oma äitini loi minulle riittävästi haasteita mutta matalalla rimalla, kun olin nuori. Valmistuin lukiosta ja elämä aukesi. Vietin suljetulla osastolla puoli vuotta teininä ja sinä aikana minulle tehtiin tämä lääkitys jota ilman en eläisi.

Psykoterapeutilleni olen ikuisesti kiitollisuuden velassa. Hän oli rehellinen, tunnollinen mutta myös hienotunteinen ja kannatteli läpi vuosien. Hänelle sain huutaa ja itkeä, sekä jakaa elämän ilot. Ilman häntä koen että lääkityksestä ei olisi mitään hyötyä. Peräänkuulutan psykologisen avun tärkeyttä. Pelkkä lääkitys ei yleensä korjaa mielenterverveyongelmia.

Lääkitys ilman psykoterapiaa on kuin sinulla olisi avain, muttet löydä lukkoa mihin se sopii. Psykoterapeutit taas löytää sen lukon ja auttaa aukaisemaan sillä avaimella jota tarvitset myös että lukko aukeaa.

Elämä on nyt ihanaa. Siis joka päivä oon kiitollinen joka aamusta johon herään. Nuorena olisin monet kerrat halunnut kuolla, kun elämällä ei ollut mielestäni mitään tarjottavaa. Kuinka väärässä olinkaan! Lapset on mun unelma ja koko elämä ja ihana mies rinnalla.

Mua pelottaa ajatus että mulla ei ois tätä kaikkea ihanaa jos oisin vaan antanut periksi elämän suhteen. Onneksi voin nyt todeta että se on vaan mennyttä ja onneksi jaksoin luottaa elämään ja onneksi sain apua. ❤️
 
Tsemppiä @Wendla teille kaamokseen. ❤️ Saako hän tällä hetkellä mistään tukea?

@Pingviiniemo liiankin totta tuo, että apua on vaikea saada. 😔 Onneksi sinä sait ja voit nykyisin paremmin. 💗 Olen hyvin paljon samaa mieltä, ettei lääke yksin useinkaan ratkaise tilannetta. Lääke voi kyllä olla hyvinkin tarpeen (kuten sinullakin on), mutta keskustelutuki on se, joka parantaa. Toisilla se on psykoterapia, toisilla saattaa vähän pienimuotoisempi riittää. (Elämän takaiskuista voi toki päästä yli ilmankin, vaikka olisi jonkin aikaa todella paha olla. Tarkoitan nyt mielenterveyden häiriöitä.) Yksin ei kuitenkaan kannata ongelmien kanssa jäädä.
 
Takaisin
Top