Potuttaa, jurppii, pännii!

[Vargynja]

Joku saattaa muistaa että tällainen on ollut ennenkin, mutta on sen verran vanha ja kauas vajonnut että tein uuden. Täällä voi siis kiertoa jos jokin potuttaa, ottaa päähän, harmittaa, ärsyttää jne. Ei ole niin isoa tai pientä asiaa mistä ei voisi valittaa.

Aloitan valittamalla siitä että meillä on ollut maanantaista lähtien lämmitys pois päältä. Taloyhtiössä vaihdetaan pattereiden termostaatit. Ja kun lämpötila on lähellä nollaa ja yöllä sen alapuolella on ihan oikeasti kylmä. Muutenkin palelen herkästi, mutta nyt on jatkuvasti kylmä, kun sisälämpötila on 15 asteen tienoilla.

 

[Bella Swan]

Ärsyttää kun en saa kotona aikaan enempää. Raskas loppuraskaus, joten kai se pakko olla armollisempi.

 

[Shooky90]

Potuttaa kun ei jaksa venyä joka suuntaan; hoitaa sekä koti että vauva. Jos toinen on kunnossa toinen kärsii, ja nyt kyllä vauva vetää pidemmän korren. Koti olkoon kuin hurrikaanin jäljiltä 24/7.

 

[Vargynja]

Potuttaa kun ei jaksa venyä joka suuntaan; hoitaa sekä koti että vauva. Jos toinen on kunnossa toinen kärsii, ja nyt kyllä vauva vetää pidemmän korren. Koti olkoon kuin hurrikaanin jäljiltä 24/7.

Sitä sanotaan että pikkulasten kanssa pitää valita näistä kaksi: siisti koti, onnelliset lapset, onnelliset vanhemmat. Varsinkin jos on yhtään mitään mikä tekee raskaammaksi allekirjoitan täysin ja voi päteä ihan tavalliseen lapsiperhe-elämäänkin. Ärsyttäähän se, kun ei voi saada kaikkia kolmea, itseäkin ärsyttää usein kun ei jaksa "tarpeeksi". Mutta yritetään olla armollisia itseämme kohtaan.

 

[Lya M.]

Tympii, kun ei jaksaisi mahan kanssa juosta joka päivä töistä junaan ( ja Rautatientorin jääpuisto aiheuttaa paitsi turhaa kiertämistä, myös jättimäisiä lammikoita) , jotta ehtii vaihtobussiin, jotta ehtii päiväkodille ihmisten aikaan...

 

[Bella Swan]

Menin yksin kauppaan, harvinaista luksusta. No kaaduin, polvi veressä ja nilkka taittui. Ei pahemmin käynyt, pystyin nilkuttamaan kauppaan. Kaupassa tietysti unohdin kortin pin-koodin ja toinen kortti oli mennyt vanhaksi.. Nyt myöhemmin nilkka on turvonnut ja kipeä. Ei mitenkään kiva viikonloppu siis.

 

[Miyn]

Mun vanhempia ei vieläkään kiinnosta heidän niin toivoma ja odottama lapsenlapsi.
Viimein sain sovittua äidin kanssa, että tulen lauantaina lapsen kanssa päiväksi kylään. Lähdetään aamupalan jälkeen ja palataan iltapalalle kotiin. Äitini oli siis toivonut tätä kovasti. Sanoi vielä että kyllä he voivat jo kaupunkiin palata kun ovat puoli vuotta olleet mökillä koronaa paossa (ja tehneet sieltä etätöitä). Kaupunkiin on matkaa meiltä 50km ja mökille 120. Olen monesti sanonut että me emme tule mökille yhden päivän takia. On liian pitkä ja raskas matka pojan kanssa. Menee rytmit sekaisin, tämä on nähty ja koettu.

Perjantaina äiti soitti että ovat nyt mökillä. Olin et, ok, ei me sitten näköjään tavata viikonloppuna.
Lauantaina soitti että koska lähdette tulemaan vai oletteko matkalla. Sanoin ettei me edelleenkään tulla lapsen kanssa mökille. Äiti sanoi että he nyt tapaavat tehdä tällaisia viime hetken muutoksia.
Puhelu päättyi ikävissä tunnelmissa.
Kohta tuli isältä viedti että äiti itkee tuolla kun oli niin odottanut meitä kylään enkä yhtään ajattele kun sillä on syntymäpäivä ja toisen elämän 10v. Päivä (selvisi syövästä).
Saatoin kirjoittaa viestiin muutaman valitun sanan siitä ettei heitä se lapsenlapsi senkään vertaa kiinnosta että viettäisivät yhden viikonlopun kaupungissa kun oltaisiin tulossa kylään.
Tästä on nyt viikko eikä olla soiteltu.
Tää on taas jotenkin saatu käännettyä mun viaksi, kun en yhtäkkiä haluakaan muuttaa suunnitelmia heidän mielensä mukaisiksi.

He ovat tällaisia temppuja tehneet ennenkin. Näkevät lapsenlasta pari kertaa vuodessa muutaman tunnin kerrallaan. Aina menee jokin muu meno tai tapahtuma meidän edelle.

 

[Vargynja]

Mun vanhempia ei vieläkään kiinnosta heidän niin toivoma ja odottama lapsenlapsi.
Viimein sain sovittua äidin kanssa, että tulen lauantaina lapsen kanssa päiväksi kylään. Lähdetään aamupalan jälkeen ja palataan iltapalalle kotiin. Äitini oli siis toivonut tätä kovasti. Sanoi vielä että kyllä he voivat jo kaupunkiin palata kun ovat puoli vuotta olleet mökillä koronaa paossa (ja tehneet sieltä etätöitä). Kaupunkiin on matkaa meiltä 50km ja mökille 120. Olen monesti sanonut että me emme tule mökille yhden päivän takia. On liian pitkä ja raskas matka pojan kanssa. Menee rytmit sekaisin, tämä on nähty ja koettu.

Perjantaina äiti soitti että ovat nyt mökillä. Olin et, ok, ei me sitten näköjään tavata viikonloppuna.
Lauantaina soitti että koska lähdette tulemaan vai oletteko matkalla. Sanoin ettei me edelleenkään tulla lapsen kanssa mökille. Äiti sanoi että he nyt tapaavat tehdä tällaisia viime hetken muutoksia.
Puhelu päättyi ikävissä tunnelmissa.
Kohta tuli isältä viedti että äiti itkee tuolla kun oli niin odottanut meitä kylään enkä yhtään ajattele kun sillä on syntymäpäivä ja toisen elämän 10v. Päivä (selvisi syövästä).
Saatoin kirjoittaa viestiin muutaman valitun sanan siitä ettei heitä se lapsenlapsi senkään vertaa kiinnosta että viettäisivät yhden viikonlopun kaupungissa kun oltaisiin tulossa kylään.
Tästä on nyt viikko eikä olla soiteltu.
Tää on taas jotenkin saatu käännettyä mun viaksi, kun en yhtäkkiä haluakaan muuttaa suunnitelmia heidän mielensä mukaisiksi.

He ovat tällaisia temppuja tehneet ennenkin. Näkevät lapsenlasta pari kertaa vuodessa muutaman tunnin kerrallaan. Aina menee jokin muu meno tai tapahtuma meidän edelle.

Onpa ikävää käytöstä nimenomaan heidän puolelta. Itse he valitsivat että ette tapaa silloin, kun kerran sovitte yhtä ja he tekee toisin. Vaikeaa kuvitella mitään oikeasti hyvää syytä muuttaa tuolla tavalla suunnitelmaa ja olla tulematta kaupunkiin. Ei kenenkään pitäisi tarvita hyppiä heidän päähänpistoista johtuvien viimehetken muutosten mukaan.