Poikatyttö, tyttömäinen poika?

[Bella Swan]

Kuuleeko nykyään enää sanottavan, että tyttö on ns. poikatyttö tai että poika on tyttömäinen? Tai voiko niin enää sanoa? Onko ok että on stereotypiat, että mikä on poikamaista ja mikä tyttömäistä? Mitä ajattelette aiheesta?

En halua lokeroida ketään ja mielestäni ei oikeastaan edes ole poikamaista, jos tyttö harrastaa jalkapalloa tai tyttömäistä jos poika harrastaa tanssia. Vaikkapa ala-asteella tuli ennen sanottua, esim. että luokallani oli poikatyttö, mutta enää ei kyllä tule käytettyä. Sukupuolisensitiivisyys on hyvä juttu!

 

[Vargynja]

Minustakin sukupuolisensitiivisyys on hyvä juttu. Voitaisi niin yhteiskunnan kuin isovanhempienkin puolesta antaa kaikkien olla juuri sellaisia kuin on tuputtamatta stereotypioita. No on niitä tuputtajia varmasti muissakin ikäluokissa, mutta esimerkiksi poikani punaisia vaatteita on eniten juuri isovanhempiensa ikäisten toimesta pidetty tyttöjen vaatteina ja pitkiä hiuksia tyttöjen hiuksina. Tuo hiusjuttu on kyllä siitä hassu että monilla miehillä on nykyisin pitkät hiukset, joten miksei pojilla voisi olla.

Tiedostan että poikani on hieman tyttömäinen, jos ajattelee stereotypioita. Hän on myös aivan ihana persoona enkä haluaisi muuttaa häntä millään tavalla.

Lapsena ajattelin itse olevani hieman poikatyttö ja olin hieman ylpeä siitä. Kai tämä kertoo jotain kulttuurista, jossa olen kasvanut. Toivon että tästä ajattelusta päästäisi eroon niin että niin tytöt kuin pojatkin voi olla "tyttömäisiä" tai "poikamaisia" ilman että se tekee huonommaksi tai paremmaksi.

 

[Bella Swan]

Aihetta sivuten... Lego on poistanut aiemman jaoittelunsa, onko lelu tarkoitettu tytöille vai pojille: https://www.hs.fi/talous/art-2000008324740.html
Mitä ajatuksia? Hyvä vai huono?

Minusta tämä on erittäin hyvä! Uskomatonta että tähän asti on ollut toisin.

 

[Vargynja]

Minustakin hyvä juttu tuo legojen jaottelun lopettaminen. Eihän ne edes muutenkaan ole niin selvästi (stereotyyppisen) tyttömäisiä tai poikamaisia kuin jotkut lelut.

 

[Suski75]

Minusta suurempi ongelma on se, ettei enää ole poikamaisia tyttöjä tai tyttömäisiä poikia, vaan jos ei biologinen sukupuoli mätsää kiinnotuksen kohteiden kanssa, oletetaan heti, että lapsi on transsukupuolinen. Parempi olisi antaa lasten olla vapaasti ihan mitä tahansa ja jättää spekulointi ja ihan kaikkien aatteiden tyrkytys pois. Poika voi olla "tyttömäinen" olematta silti sitä yhtään vähemmän poika kuin se "poikamainen" poikakaan.

 

[Vargynja]

Minusta suurempi ongelma on se, ettei enää ole poikamaisia tyttöjä tai tyttömäisiä poikia, vaan jos ei biologinen sukupuoli mätsää kiinnotuksen kohteiden kanssa, oletetaan heti, että lapsi on transsukupuolinen. Parempi olisi antaa lasten olla vapaasti ihan mitä tahansa ja jättää spekulointi ja ihan kaikkien aatteiden tyrkytys pois. Poika voi olla "tyttömäinen" olematta silti sitä yhtään vähemmän poika kuin se "poikamainen" poikakaan.

Tämäkin kyllä totta. Mielestäni lapselle ei pitäisi tuputtaa mitään tällaista. Ei mekkoja on sitten tyttö tai poika eikä oletuksia suuntaan tai toiseen sen mukaan haluaako sen mekon. Pikemminkin antaa lapsen käyttää mekkoa jos haluaa ja olla avoin sille mitä lapsi haluaa ja kokee. En tiedä onko se kaikkein "sääntöjen" mukaista, mutta itse oletan lapsen olevan sitä sukupuolta mitä biologisesti on. Toivon olevani niin luotettava vanhempi että lapsi voi kertoa jos ei koekaan olevansa sitä sukupuolta. Samoin kuin oletan tapaamani aikuisen olevan sitä sukupuolta mitä biologisesti vaikuttaa olevan ellei hän kerro olevansa jotain muuta.

 

[Yölento]

Minulle on vähän hämärän peitossa, mikä sukupuolisensitiivisyydessä on paremmin kuin ennen. Olen itse ollut aina täysin tytön näköinen ja myöhemmin varsin naisellinen, mutta vuorovaikutukseni on enemmän miehekkään suoraa, en ole yhtään kuuluisa hyvistä emännöintitaidoistani, en ole kodin hengetär eikä tämän äidin patojen ääreen ole ollut ruuhkaa. Äitini on myös aivan varmasti naisellinen, mutta luonteeltaan hyvä jätkä ja hänellä on kolme ammattia, jotka kaikki ovat -mies-päätteisiä. Tyttäreni ovat myös hyvin tyttömäisiä ja helmat hulmuten ovat pelanneet jalkapalloa ja jääkiekkoa ja kiipeilleet puuhun.

Ei meitä ole poikatytöiksi puhuttu ennen eikä nytkään. Onneksi kukaan ei ole ollut kyselemässä transsukupuolisuudesta tai muustakaan. Mikä on eri tavalla kuin ennen? Paitsi kaikenlainen outo vouhotus.

 

[Vargynja]

Eritavalla kuin ennen on ainakin omasta näkökulmastani se, että nykyisin poikakin voi pukeutua punaiseen ja tyttö siniseen. Tai ainakaan useammat lasten vanhemmista ei vastusta sitä. Siitä päätellen että isovanhemmat vastustaa poikani pitkiä hiuksia ja (pojan itse valitsemia) punaisia vaatteita, ennen se ei ollut yhtä hyväksyttävää. Toki otantani on pieni, mutta mutuilen sen olevan laajemminkin kehityksen suunta. Ainakin olen kuullut useampien muiden samaa ikäpolvea olevien kertovan etteivät esim saaneet jotain haluamaansa, koska se on tyttöjen/poikien juttu. En ole kuullut nykyisin yhdenkään vanhemman sanovan ettei anna tytön pelata tai ajaa polkuautolla, koska on tyttö.

Mielestäni on myös hyvä että muunsukupuolisuus ja transsukupuolisuus on nykyisin hyväksytympää, mikä tosin menee vähän ehkä ohi aiheen.

 

[Yölento]

Eritavalla kuin ennen on ainakin omasta näkökulmastani se, että nykyisin poikakin voi pukeutua punaiseen ja tyttö siniseen. Tai ainakaan useammat lasten vanhemmista ei vastusta sitä. Siitä päätellen että isovanhemmat vastustaa poikani pitkiä hiuksia ja (pojan itse valitsemia) punaisia vaatteita, ennen se ei ollut yhtä hyväksyttävää. Toki otantani on pieni, mutta mutuilen sen olevan laajemminkin kehityksen suunta. Ainakin olen kuullut useampien muiden samaa ikäpolvea olevien kertovan etteivät esim saaneet jotain haluamaansa, koska se on tyttöjen/poikien juttu. En ole kuullut nykyisin yhdenkään vanhemman sanovan ettei anna tytön pelata tai ajaa polkuautolla, koska on tyttö.

Mielestäni on myös hyvä että muunsukupuolisuus ja transsukupuolisuus on nykyisin hyväksytympää, mikä tosin menee vähän ehkä ohi aiheen.

Minulle ostettiin lapsena sinisiä vaatteita ja harrastin jalkapalloa. Minusta vasta viimeiset kymmenen vuotta on ollut lapsille tosi rajatusti värivaihtoehtoa, tytöille pelkkää pinkkiä ja lilaa.

 

[Vargynja]

Minulle ostettiin lapsena sinisiä vaatteita ja harrastin jalkapalloa. Minusta vasta viimeiset kymmenen vuotta on ollut lapsille tosi rajatusti värivaihtoehtoa, tytöille pelkkää pinkkiä ja lilaa.

Hienoa että teillä oli jo silloin näin. :) Meillä mun vaatteet oli punaisia ja pinkkejä, veljieni sinisiä ja vihreitä. Onnekseni sain sentään leikkiä veljieni autoilla, dinosauruksilla ja sotilailla + linnalla. Omat barbit (joita oli n. 10kpl) ei jaksaneet hirveästi kiinnosta. Olen syntynyt -91.