Pitikö sinun syödä lapsena lautanen tyhjäksi?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Artikkelissamme kerrotaan ettei lasta tule pakottaa syömään lautasta tyhjäksi. Nykyisin ei moni vanhempi sitä taidakaan vaatia. (Kertokaa toki jos olen väärässä!) Mutta meidän ikäluokan lapsuudessa se oli aika yleistä. Kuten otsikossa kysytään, pakotettiinko sinut syömään lautanen tyhjäksi?

Meillä ei kotona tätä harrastettu, korkeintaan tyyliin "syö nyt edes nuo lihat/kasvikset", mutta koulussa ei saanut ruokaa jättää kuin joskus ja jouluna.
 
Riippuu ruoasta ja tilanteesta.

Jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä mitään, niin sitten lautaselle laitetaan tietty määrä ruokaa, joka pitää syödä. Jos ei tällaisia vaatimuksia laiteta, niin sitten lapsi ei tosiaankaan syö mitään.

Keväällä oli päiväkodissa useita viikkoja, jolloin lapsi ei syönyt koko 9,5 tunnin päiväkotipäivän aikana yhtään mitään. Eikä ollut syönyt mitään aamullakaan (koska päiväkodissa on aamiainen), joten joka päivä oli 20 tunnin yhtäjaksoinen paasto, koska tarhassa lapsia ei pakoteta syömään. Kotona lapsi syö, jos joku istuu vieressä muistuttamassa, että laitapa ruokaa suuhun, ja tuo pitää vielä syödä ennen kuin lähdetään ulos/luetaan kirjaa/jne, päiväkodissa taas kukaan ei ole ohjaamassa syömistä. Ruoat sinänsä ovat samanlaisia kotona ja päiväkodissa.

Jos taas lapsi on jo syönyt päivän aikana hyvin, saa lapsi itse päättää, syökö vai ei, ja kuinka paljon.

Ja siis lapsella on pituus-paino-käyrä aina miinuksilla, joten jossain määrin on aikuisen huolehdittava, että lapsi syö. Muuten siitä alkaa pituuskasvukin kärsiä.
 
Itse olen joutunut perhepäivähoitajalla ja koulussa syömään lautasen tyhjäksi, ja siitä syystä en vielä tänäkään päivänä syö esim. lasagnea. Oli aina pakko syödä suuri (keittäjän tarjoilema) lautasellinen että pääsi välitunnille. Lopputulos oli sitten oksennuksen kanssa ylös tullut ateria ja opettajien nuhtelu. :meh:

Kotona ei pakotettu syömään, vain maistamaan aina kaikkea. Poikkeuksia oli tietenkin, esim. jos oli kipeä/ei ollut syönyt pitkään aikaan. Jos ruoka ei jostain syystä maittanut sitä ei korvattu herkuilla. Oli kuitenkin aina vihanneksia pääruuan lisukkeena joita sitten sai syödä jos muu ei maittanut. :p
 
Kotona ei ollut pakko syödä kaikkea, mutta seuraava ruoka oli sitten samaan aikaan kuin muillakin. Jotkut uskovat vieläkin, että lapsi syö kun on nälkä. Ei syö, jos on aistiyliherkkä.

Päivähoidossa ja koulussa olisi pitänyt syödä lautanen tyhjäksi, aikuinen sen oli täyttänyt. En syönyt. Nukuin lautasella, oksensin pöytään, heittelin ruuat lattialle ja aika usein joku hellämielinen vapautti minut pöydästä kenenkään huomaamatta.

Meillä ei nykyisin tarvitse syödä lautasta tyhjäksi, ruuan saa sylkeä pois suusta, jos tuntuu tai maistuu pahalta. Aina tarjotaan sellaista ruokaa, että on mahdollisuus saada vatsa täyteen.
 
Piti syödä (äitini oli sota-ajan lapsi) ja useimmiten söinkin ongelmitta lautasen tyhjäksi, mutta kalakeiton kanssa oli ongelmia. Kylmänähän se oli sitten sitäkin kamalampaa ja siihen jäi pitkäksi aikaa inho. Olen vasta viime vuosina oppinut tykkäämään kalakeitosta.


Meillä ei ole pakko syödä lautasta tyhjäksi, saa jättää jos ei jaksa tai maistu sillä kertaa. Se ei valitettavasti pelasta edelleenkään Afrikan lapsia, jos ahtaa oman mahansa täyteen. :rolleyes:
 
Lapsuuden kodissa ei tarvinnut, eikä tarvitse meilläkään. Koulussa piti, eikä ollut vaihtoehto olla ottamatta kun keittäjä täytti lautasen. Samoin päiväkodissa. Kamalia muistoja jäänyt, vaikuttaa vielä tänäänkin elämään.
 
Enni sanoi:
Lapsuuden kodissa ei tarvinnut, eikä tarvitse meilläkään. Koulussa piti, eikä ollut vaihtoehto olla ottamatta kun keittäjä täytti lautasen. Samoin päiväkodissa. Kamalia muistoja jäänyt, vaikuttaa vielä tänäänkin elämään.
Click to expand...

Niin tosiaan, koulussakin piti syödä lautanen tyhjäksi. Aikuinenkaan ei aina osaa arvioida paljon jaksaa syödä, saati lapsi.
 
Niin lapsuudenkodissa kuin koulussaki lautanen piti syödä tyhjäksi. Vaikka olinki ihan hyvä syömään, joistaki ruuista tulee vielä tänäki päivänä ensimmäisenä oksennuksen maku suuhun jo pelkästä ajatuksestaki.

Meillä ei tarvi syödä lautasta tyhjäksi, mutta kaikkea kannustetaan maistelemaan. Paras kannustin monipuoliseen syömiseen on meillä ollu se, että on päässy vauvasta asti mukaan ruuanlaittoon ja maistelemaan siinä samalla. Meillä on ollu ruoka-aineallergioita ja sopimattomat ruuat on tuntunu suussa pahalta, niin pakottamalla ei ois senkään takia kovin pitkälle päästy.
 
Kotona riitti että maistoi ja usein siihen se jäi (ja usein äitini laittoi minulle eri ruokaa kun tiesi etten söisi kuitenkaan). Koulussa piti syödä kaikki, mutta keittäjältä sai pyytää "kiitos, vähän" jolloin antoi pienen annoksen.

Nykyään meillä ei tarvitse syödä kuin mitä vatsaan mahtuu. Joskus vain ei huvittaisi syödä. Silloin pyydetään syömään edes vihannekset (jotka meidän likalla on siis lemppariosa mitä tahansa annosta), lihaa ja oheiskamaa (pastaa/riisiä/perunaa tms) ei tarvitse syödä loppuun. Kaikkea maistetaan kyllä, sylkeä saa jos on epämiellyttävän makuista/tuntuista mutta sitäkään ei tarvitse dramatisoida. Ja joskus kun menojalka jo vipattaa kesken ruoan pyydän syömään vielä esim kolme haarukallista ennen kuin saa poistua ettei nälkä yllätä kesken kaiken.
 
Kotona ei onneksi tarvinnut syödä, koulussa ja päiväkodissa piti. Jäi traumat kun jotkin ruuat oli ihan oksettavia ja piti syödä se mitä keittäjä oli laittanut lautaselle. :depressed:
 
Kotona oli pääsääntöisesti hyvää ruokaa, äiti teki itse lähes kaikki. Mutta lämpimät nakit oli mulle yök. Siis sellaiset mikrossa lämmitetyt tai keitetyt.
Toinen mitä en ole vieläkään ole ymmärtänyt oli pihvin jänteiden pakkosyönti. Viikonloppuisin saattoi olla kyljyksiä ja ihan kaikki piti syödä luuta lukuunottamatta.
 
Takaisin
Top