Pitäisikö äidin pyrkiä raskautta edeltäneeseen painoon?

[Vargynja]

Mitä mieltä olette? Pitäisikö äidin pyrkiä synnytyksen jälkeen raskautta edeltäneeseen painoon ja mittoihin?

Mielestäni ehdottomasti ei tarvitse. Naisen kehohan muuttuukin äitiyden myötä valtavasti. Rinnat saattaa kasvaa pysyvästi jne. Ei silloin ole mielestäni realistista pyrkiä samaan painoon. Pientä armollisuutta kuuluttaisin myös. Äitiys voi olla väsyttävää ja kuluttavaa eikä itsestä huolehtimiseen ole niin paljoa aikaa tai edes jaksamista.

Pohdin tätä erityisesti kulttuurin ja äideille asetettujen odotusten kautta. Onko ne siis järkeviä. Tietenkin jos se raskautta edeltänyt paino on se paino, jossa voi hyvin, ei sille ole mitään estettä. Ajan siis takaa, että sen pitäisi lähteä omasta halusta ja hyvinvoinnista eikä yhteiskunnan luomista paineista! Jotenkin samoihin mittoihin palautumista pidetään lähes tulkoon onnistumisen ja synnytyksestä ja raskaudesta palautumisen mittana. Ja siinä on mielestäni iso vääristymä.

Mitä ajatuksia herää?

 

[MinnaM]

Jos äiti on hyvinvoiva ja tyytyväinen omaan kehoonsa niin ei tarvitse. Itse olen henkilökohtaisesti kerryttänyt kaikissa raskauksissa sen +20kg enkä ole ollut tyytyväinen omaan kroppaani. Mulle ns. omaan kroppaan takaisin pyrkiminen on kuitenkin ollut ennenkaikkea sitä oman hyvinvoinnin lisäämistä (jaksaa arjessa paremmin) ja ulkonäkö toissijaista. Itse en ikävä kyllä kuitenkaan kuulu niihin onnekkaisiin, jotka pääsevät vanhoihin mittoihin vain imettämällä, joten työtä se on vaatinut. Armollisuutta minäkin peräänkuulutan muuttuneen kropan kanssa ja mikään kiire ei mihinkään ole. Pikkulapsiarjessa monet asiat tuppaavat menemään oman hyvinvoinnin edelle. Itse oon ollut elämäni parhaimmassa kunnossa kahden ekan lapsen jälkeen, kun elin pahimpia ruuhkavuosia, joten mahdollista se kuitenkin on. Äitiys ei myöskään mielestäni saa olla tekosyy pitämättä itsestään huolta.

 

[VäriSointu]

Olin nuorena aikuisena ylipainoinen. Laihdutin n. 20kg ja sain sen pidettyä pois esikoisen raskauteen saakka. Sekin paino on painoindeksin mukaan juuri lievän ylipainon puolella. Itse koen sen painon itselleni sopivaksi. Koen oloni siinä hyväksi. Olen kummankin edellisen raskauden jälkeen jossain välissä päässyt takaisin siihen painoon, mutta se on vaatinut kyllä työtä. Minäkään en imettämisellä laihtunut. Tai, kesällä -18, kun toinen oli täysimetyksellä ja oli hurjat helteet, paino meni kyllä alaspäin, mutta heruminen hidastui ja piti alkaa syödä enemmän ja paino jumiutui.
Olen siis sitä mieltä, että raskautta edeltävään painoon voi pyrkiä, jos siinä painossa voi paremmin. Ajatus siis siinä omassa hyvinvoinnissa. Ja painon pudotus ei ehkä kuitenkaan ole sen vauvavuoden asia, ainakaan minulla.
Naisilla on niin monia eri lähtökohtia raskauteen ja kropat ovat erilaisia. Kunpa kaikkien läheiset ja muut osaisivat antaa odottajalle ja synnyttäneelle kehorauhan ja jättää kommentoinnin pois. Että paino ja sen muutokset saisivat olla jokaisen oma asia.

 

[pilvikirsikka]

Minä olen päässyt raskautta edeltäneisiin mittoihin, vaikka raskausaikana tullut aina +20kg kiloa lisää painoa. Ei ne kaikki kilot itsestään tipu, vaan ne on vaatinut työtä. Tottakai kroppa kuitenkin aina vähän muuttuu ja vatsanahka on pullataikinaa monen raskauden jälkeen, mutta mitä väliä minusta liikaa painostetaan siihen, kuinka pitäisi jo hetki synnytyksen jälkeen olla taas "kunnossa" ja näyttää siltä kuin ei olisi koskaan synnyttänytkään. Kulttuuri on liian ulkonäköpainotteinen edelleen. Toki se äidin hyvinvointi on myös tärkeää, jotta raskasta arkea jaksaa ja pienikin liikunta on aina hyväksi keholle ja mielelle. Tässäkään ei välttämättä tarvitsisi mennä painonpudotus edellä, vaan ajatella se liikunta hyvinvointina ja paino tippuu jos tippuu. Siinä pikkulapsiarjessa on niin paljon muutakin asiaa mielenpäällä. Painoa ehtii tiputtaa lopun ikää! Se on pääasia että on itseensä tyytyväinen ja tuntee voivansa hyvin

 

[Querelle]

Ajattelen, että yleisellä tasolla ei todellakaan täydy. Kuitenkin itse pidin raskautta edeltäneeseen painoon pääsemistä itselleni tärkeänä, koska muuttuneessa elämäntilanteessa se toi jotakin kontrollintunnetta yhdessä tuttujen liikuntatottumusten kanssa. Olen pienikokoinen, ja minulle tuli raskausaikana varsin vähän painoa (6 - 7 kg), joten raskautta edeltäneeseen painoon ja sen alapuolelle pääsy imetyksen ja kovatehoisen liikunnan ansiosta oli suhteellisen helppoa ja suoraviivaista, sillä varsinaista pudotettavaa oli aika vähän. Kuitenkin nyt itselleni normaalissa painossa ja koossa oleminen ei ole ollut ihmevastaus muuttuneen elämäntilanteen tuomaan kriisiin. Juuri synnyttäneelle itselleni antaisikin nyt ohjeeksi stressata vähemmän painosta ja painonhallinnasta, ja esimerkiksi edes kohtuullisen unimöärän turvaaminen parantaisi varmasti enemmän hyvinvointiani aivan alkuviikkoina kuin raskautta edeltäviin farkkuihin mahtuminen kaksi viikkoa synnytyksestä.

 

[Suski75]

Ihmisen kroppa muuttuu koko elämän ajan. Jos jumittaa ajatuksessa, ettei muutoksia saa olla, saa sillä itselleen massiiviset ongelmat. Kropan kuuluukin muuttua, eikä kannata haikailla vanhaa. Mitä joustavampi henkisesti on hyväksymään muutokset, sitä parempi elämä.

 

[Miyn]

En edes muista, mitä painoin ennen raskautta / raskauden alussa. Sen muistan, että painoa tuli tasaisesti se 10 kg "mitä kuuluukin tulla". Olikohan se edes 10kg? Anyway. Enkä kyllä muista, että paljonko sitten paino tippui imetyksen aikana (imetin kuitenkin yli puolitoista vuotta). Mutta nyt painan 75 kg enkä ole oikein tyytyväinen tässä painossa. Muistelisin, että ekat 3 vuotta olivat aika rankkoja kuitenkin ja painoa on kertynyt siinä.

 

[Foreverfever]

Ei todellakaan tarvitse jos itse on tyytyväinen.
Mulle kertynyt melkein 30kg lisää painoa jokaisesta lapsesta ja oman jaksamisen ja terveyden takia olen pyrkinyt takaisin normaalipainon puolelle (ennen raskauksia BMI 21-24 väliltä). Siinä kuitenkin on itselle helpompi niin fyysisesti kuin henkisestikin olla. Myös seuraavaa raskautta ajatellen olen halunnut enimmät ylimääräiset kilot pois.

 

[Sointu-Helmiina]

Koko ajatus johonkin painoon pyrkimisestä joutaisi romukoppaan ihan missä elämäntilanteessa tahansa. Voihan se olla yhtenä osana terveysmittareita, mutta siihen keskitytään aivan liikaa. Varsinkin tuo BMI on jo monin eri tavoin todistettu harhaanjohtavaksi.

Kaiken kaikkiaan koen, että "vauvavuodesta" puhutaan ihan liian vähän. Kaikkien ongelmien pitäisi olla ohi kuukausissa, vaikka oikeasti harvalla se tottuminen uuteen arkeen käy ihan niin nopsasti. Koen kyllä, että tietynlaista maltillisuutta treenaamisen ja palautumisen suhteen korostetaan liian vähän. Itseään pitäisi luvan kanssa kuunnella. Toisen kroppa kestää juoksulenkit parin viikon päästä synnytyksestä, toinen saa ottaa rauhallisesti vielä vuodenkin päästä.

Haluaisin koko asian ympärillä käydyn keskustelun keskittyvän enemmän äidin jaksamiseen, jota hyvä ruoka ja sopiva liikunta tietenkin tukevat. Ulkonäkö tulee sitten plussana. Lehtien otsikoissa ennemminkin: "Marja-Liisa voi hyvin jo 3 kuukautta synnyksen jälkeen!"

 

[Ginger]

Jos kysytään että tarvitseeko, niin ei, ei tarvitse. Mutta jos mietitään kannattaako, niin sitten ehkä vastaus voi olla jo kyllä. Usein on niin, että ihminen voi paremmin, jos ylipainoa ei ole. Riippuu äidistä, kaikille ei tule ylipainoa raskauden tai imetyksen aikana!

Olen kummankin raskauden aikana saanut itse noin 7-10kg painoa, jonka olen kummallakin kerralla onnistuneesti saanut synnytyksen jälkeen pois, koska olen halunnut. Tällä hetkellä olen hoikempi, kuin olin alkaessani odottaa esikoistani. Harmitusta minulle tässä kylläkin aiheuttanut se, että minulla ainakin rinnat ovat kutistuneet raskauden ja imetysten jälkeen ihan itsekseen, ei kasvaneet. Tavallisella ruokavaliolla ja liikunnalla ovat hyvin lähteneet raskauden aikana kertyneet kilot, ilman mitään kitudieettejä tai kärsimystä.

Pointtini on, että jos äiti oikeasti voi hyvin ja kokee että jaksaa mainiosti sekä viihtyy sen kokoisena kun on, niin tottakai hän voi olla rauhallisin mielin. Mielestäni asiaa tulee tarkastella hyvinvoinnin ja terveyden kannalta, ei niinkään ulkonäöllisistä syistä.

 

[Candice]

Jos se raskautta edeltävä paino on ollut sellainen ns. hyvän olon paino, johon kroppa on aikuisiällä asettunut ikään kuin itsestään, niin kyllähän siihen moni varmasti haluaa pyrkiä takaisin. Minusta sillä ei kuitenkaan ole mikään kiire. Ei synnärillä tarvitse vielä mahtua vanhoihin farkkuihin, eikä vielä ristiäisissäkään. Ja jos joku mahtuukin, niin sehän on vain positiivista. Ei se ole minulta mitenkään pois, vaikka mulla menikin yli vuosi päästä edes sinne päin ja viisi vuotta, että loputkin raskauskilot sain karistettua. Kaikkien kehot toimivat eri tavalla, on turhaa vertailla omaa tilannettaan johonkin toiseen. Raskaus muokkaa kehoa 9kk ajan, joten olisihan se kohtuutonta vaatia siltä täydellistä palautumista muutamassa viikossa, varsinkin kun vauvavuonna se puntarin lukema ei useinkaan ollut se päällimmäisenä mielessä oleva asia.

Oma hyvinvointi ja terveys on se lähtökohta, josta mielestäni näiden muutosten tulisi lähteä. Ei niinkään se, että koska tuo toinenkin, niin minunkin täytyy. Jos viihtyy nahoissaan ja voi hyvin, niin ei ole mitään väliä, onko paino just se raskautta edeltävä, vaiko jotain muuta. Sitten jos se itseä häiritsee, niin oman hyvinvoinnin kannalta asialle kannattaa tehdä jotain. Äideille luodaan paineita vähän joka asiasta. Kaipaisin tässäkin enemmän armollisuutta niin itseä, kuin toisiakin kohtaan. Myös silloin, kun se lähtöpaino on saavutettu jo synnäriltä lähtiessä, koska kukapa sillekään mitään mahtaa.

 

[Vargynja]

Olette hirmu hyvin muotoilleet ajatuksia. Tätä juuri ajoin takaa: ei ulkonäön ja varsinkaan muiden takia vaan oma hyvinvointi edellä. Voit sitten hyvin kevyempänä tai painavampana kuin ennen raskautta. (Itse olin ennen esikoisen raskautta melkein alipainoinen enkä usko sen olevan se optimaalisin tilanne itselleni. Lähtökohtia on kuitenkin yhtä paljon kuin on ihmisiä.) Palautumiselle pitää kuitenkin antaa aikaa eikä olettaa kenenkään olevan parin kuukauden päästä huippukunnossa.

Palautuminen myös on paljon muutakin kuin paino tai ympärysmitta. Siksi "Maija Mallikas palasi kuukaudessa mallin mittoihin" uutisointi on ongelmallista.

Haluaisin koko asian ympärillä käydyn keskustelun keskittyvän enemmän äidin jaksamiseen, jota hyvä ruoka ja sopiva liikunta tietenkin tukevat. Ulkonäkö tulee sitten plussana. Lehtien otsikoissa ennemminkin: "Marja-Liisa voi hyvin jo 3 kuukautta synnyksen jälkeen!"

Siis tämä. Tällaista kulttuuria odotan minäkin.

 

[Ginger]

Äideille luodaan paineita vähän joka asiasta. Kaipaisin tässäkin enemmän armollisuutta niin itseä, kuin toisiakin kohtaan. Myös silloin, kun se lähtöpaino on saavutettu jo synnäriltä lähtiessä, koska kukapa sillekään mitään mahtaa.

Tää on ihan tosi hyvin sanottu! Koska minulla jäi iso osa kiloista jo synnärille, imetyksen aikana jumiutui muutamat kilot ja imetyksen loputtua kaikki oli poissa. En ole tehnyt töitä naama ruvella ulkonäön tai muuten itseni eteen lapseni kustannuksella, vaan niin on vain käynyt ja tavallisilla elämäntavoillani loputkin tulleet kilot oli kohtuullisen helppo saada pois.

 

[Unelmilla]

Oma tyytyväisyys ja terveys tärkeintä! Mulla on paino noussut tasaisesti teiniajoista lähtien. Mikään superlaiha - saati lihava en ole koskaan ollut enkä ole painosta koskaan stressannut. Olishan se hauska olla mallin mitoissa, mutta en ole koskaan pitänyt niin tärkeänä että olisin asian eteen tehnyt jotain. Perus arkiliikunta + uinti/hiihto/pyöräily tekee hyvää!

 

[Lya M.]

Joo, pitäisi päästä.

Omalla kohdalla kilot jäivät molemmilla kerroilla synnärille, enkä ole saanut niitä vieläkään takaisin. ( krooninen alipaino, vaikka mitä tekisi - kaikki tutkimukset tehty)

 

[Bella Swan]

Mahdollisista terveyssyistä joo, muuten ei. Toki muuttunut keho voi ahdistaa, mutta siihenkin pitäisi saada armollisuutta, muilta ja itseltään!