Pitääkö pyytää anteeksi?

[Uusperhesatu]

Jos lapsesi satuttaa jotakuta tahallisesti tai tahattomasti, pitääkö hänen pyytää anteeksi? Siis jos lapsi ei sitä itse automaattisesti tee, niin käskettekö lapsen pyytää anteeksi?

Tämä on itselleni vähän hankala aihe. Toisaalta haluan kasvattaa lapseni hyvätapaisiksi - että he osaisivat pyytää anteeksi toiselta. Toisaalta taas anteeksipyyntöön pakottaminen on mielestäni vähän nurinkurista. Anteeksipyynnön vilpittömyys kärsii aika lailla, jos sen tekee pakotettuna, ja opettaako se lapselle mitään että käsketään pyytämään anteeksi?

Tällä hetkellä tasapainoilen asian kanssa tilannekohtaisesti. Joskus riittää, kun lasta hieman rohkaisee pyytämään anteeksi, toisinaan taas keskustelu ja asian hautumaan jättö johtavat siihen, että lapsi pyytää itsenäisesti lopulta anteeksi. Myös esimerkki anteeksi pyytämisestä edistää asiaa.

Isoimmat kaksi yleensä jo pyytävätkin automaattisesti anteeksi jos vaikka jotakuta vahingossa tönäisevät, mutta kiukkukohtauksen vallitessa anteeksipyyntöä ei välttämättä tahdo irrota. Silloin en aina tiedä, onko parempi antaa asian olla (ja tarvittaessa palata siihen myöhemmin) vai vaatia anteeksipyyntöä.

 

[elaffy]

Meillä on opetettu aika pienestä asti pyytämään anteeksi. Empatiaa lapsi ei opi muuten kuin opettamalla. Myös se anteeksi pyytäminen liittyy siihen, iän myötä lapsi oppii ymmärtämään myös, että se paha teko oli väärin. Jos lapsi ei halua pyytää anteeksi, meillä aikuinen pyytää lapsen puolesta ja näyttää omalla esimerkillä, miten toimitaan, pyydetään anteeksi ja ollaan pahoillaan.

 

[lambi]

Meillä ei olla pieniä jokatilanteessa opetettu pyytämään anteeksi. Varsin hyvin se anteeksipyyntö tulee ymmärryksen mukaan silti mukaan kuvioon. Isommat siis kyllä osaavat pyytää anteeksi ja osoittaa empatiaa kukin oman luonteensa mukaan.
Vähän samaan kuuluu mielestäni pienten lasten kieltäminen - tässäkin tuntuu olevan kahta koulukuntaa. En harrasta myöskään pikkulasten kieltämistä, ohjaan vaan tekemään muuta jos ollaan "kielletyillä vesillä". Väittäisin että ihan hyvin on näillä lapset kehittyneet yhteiskuntakelpoisiksi
Keskenään meillä sisarukset ratkoo aika hyvin riitojaan, en ole kovin helposti välissä tuomaroimassa.
Uskon siihen omaan kokemukseen monessa, osoittamalla lapselle vauvasta asti rakkautta ja huolenpitoa kasvaa myös empatian ymmärrys.

Hyvää pohdintaa aloittajalta!

 

[winks]

Anteeksi voi pyytää kaksikin kertaa - ensin koska se kuuluu hyviin tapoihin ja sitten myöhemmin kun oikeasti sitä tarkoittaa. Aina ei sitä toista kertaa tule ja siksi se ensimmäinen anteeksi on tärkeä.

Mutta ah, jos oppisin tuon taidon että ohjaan tekemään muuta....

 

[Vargynja]

Tässä on tosiaan tuo ristiriita että hyvähän lapsi on opettaa pyytämään anteeksi, mutta toisaalta pakotettu anteeksipyyntö ei varmaan opeta lopultakaan paljoakaan. Itse pidän parhaana neuvoa lasta pyytämään anteeksi. Ei siis niin että on pakko, mutta kun sana ja sen käyttö on vielä vierasta pienelle ohjataan siihen. Nykyisin poika yleensä pyytää anteeksi, kun kysyy mitä pitäisi sanoa, ellei itse sitä huomaa tehdä. Usein osaakin pyytää anteeksi oma-aloitteisesti. Kiukunpuuskassa olevaa lasta tuskin kannattaa pakottaa pyytämään anteeksi vaan ensin rauhoitutaan ja sitten voi kerrata että noin ei olisi saanut tehdä ja pyydetään anteeksi.